2016-08-22 
       
       Vanhassa suomessa vara parempi 
       
 (IMG) Image
       
       [Alternative ways of writing Finnish.]
       
       Suomen salonkikelpoistaminen oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut
       projekti, kiitos vaan kaikillle fennomaaneille haudoissaan.
       Joitakin pikku yksityiskohtia kuitenkin korjaisin, jos voisin.
       
        Þee ja ðee 
       
       Useimmissa suomen murteissa alunperin nykyään d:nä äännetty ja
       kirjoitettu kirjain lausuttiin [ð] eli kuin englannin though, that
       etc. Se kirjoitettiin ruotsalaisten tuntemien aakkosten pakottamana
       'd' tai 'dh', ja myöhemmin myös ääntämykseksi vakiintui [d] . Tähän
       olisi löytynyt mainio, vanhaa englantia kirjoitettaessa käytetty
       kirjain 'ð' (isona 'Ð'). Siis lato, laðon.
       
       Sama kuvio toistuu myös äänteen [θ] (thing, thanks) kohdalla.
       Kirjoitettiin 'tz' tai 'ts' myöhemmin, ruvettiin ääntämään [ts] .
       Tällekin löytyy hyvä ehdokas, 'þ' ('Þ'). Esimerkiksi [meθ:ä] i ->
 (???) eþþä, ei metsä. Tämän äänteen
       varmuutta.
       
       Kolmas puuttuva äänne on [ɣ] , mutta koska listaan nyt omia
       mieltymyksiäni, jätetään se rauhaan. *
       
        S 
       
       Meillä tuhlataan turhaan aikaa ässävian korjaukseen. Suomessa on
       yksi suhuäänne, joten on aivan sama, lausuuko sen [s
       
        vai [ʃ], tai miten tahansa suunnilleen suhuisesti, kunhan on
       erotettavissa esim. [f] :stä. Ruotsinkieliset kansanvalistajat
       siirsivät tässäkin oman kielensä rakennetta keinotekoisesti
       suomeen.
       
        Se vs. hän 
       
       Ihmisiin viittaaminen sanalla se on ilmiö, jolle jokainen osaa
       heristellä etusormeaan kauniin kielemme rappiona, mutta itse
       asiassa tämä on alkuperäisempää suomea kuin sanan 'hän' käyttö.
       'Se' oli käytössä sekä ihmisiin, eläimiin että esineisiin, ja 'hän'
       epäsuorassa esityksessä, tyyliin 'se sanoi hänelle' *. Voi tosin
       olla, että jos alkuperäinen käyttö olisi säilytetty, harmittelisin
       ettei suomessa eroteta ihmisiä ja eläimiä/esineitä.
       
        Eksessiivi 
       
       Harvoissa suomen murteissa esiintyi tämä mainio sijamuoto, mutta
       valitettavasti sitä ei otettu suomisoppaan mukaan. Kyseessä on siis
       muoto, joka täydentää tämän sarjan: "ryhdyin laulajaksi, olin
       laulajana, lakkasin laulajanta". Siis translatiivi, essiivi,
       eksessiivi. Näin meillä olisi kaunis 3×3 symmetria
       paikallissijoissa:
       
       hattuun      hatussa   hatusta
       hatulle      hatulla   hatulta
       hatuksi      hattuna   hatunta
       →                    ←
       illatiivi    inessiivi elatiivi
       allatiivi    adessiivi ablatiivi
       translatiivi essiivi   eksessiivi
       
       Jaa että 'paikallissijoissa'? Eihän hattuna tai pormestarina olla
       missään.  Kolmannella sarjalla on kaksi merkitystä, ja
       paikallisissa merkityksissä eksessiivin sijaan käytetään
       partitiivia: kauaksi – kaukana – kaukaa.
       
       (Lisää aiheesta:
       Kielikello_3_(1970):_Terveisiä_kaukaa_kantasuomesta_–_onnea
       uudeksi_vuodeksi .)
       
        Ääkköset 
       
       Ketäpä meistä ei olisi joskus ärsyttänyt aivan valtavasti se, että
       suomen takaiset ja etiset äänteet merkitään epäyhdenmukaisesti: a,
       o, u – ä, ö, y.  Tottakai näiden pitäisi olla ä, ö, ü kuten
       eestissä, tai sitten æ, ø, y, kuten tanskassa. Mahdollista olisi
       tehdä jälkimmäisestä vielä johdonmukaisempi sarjalla æ,œ, ᵫ, mutta
       ihan käytännön syistä (ᵫ ei taida kovin monelta näppikseltä löytyä)
       jätetään se omaan arvoonsa.
       
        Venykekirjoitus 
       
       Nyt siirrytään yksiselitteisistä no-brainer -parannuksista vähän
       hämärämmälle maalle. Suomen tapa ilmaista pitkät vokaalit kahtena
       peräkkäisenä kirjaimena on nimittäin hyvä ja johdonmukainen tapa
       esittää asia.
       
       Jos ääkkösiksi valitaan Tanskan malli, voidaan samantien vähentää
       jännetuppiongelmia ottamalla käyttöön venykekirjoitus. Wolmar
       Schildtin oikeinkirjoitusehdotuksessa pitkät vokaalit merkittäisiin
       sirkumfleksillä (^) vokaalin päällä, ja pisteet otetaan pois
       häiritsemästä mainitulla Tanskan mallilla. Sirkumfleksi on
       kuitenkin hiukan raskas, joten valitsisin venykkeeksi klassisista
       kielistä tutun makronin (¯).
       
       tylsään #normomaailmaan.)
       
       Sīs næmæ ūdistukset tæytæntø̄n pantuamme næyttæisi teksti sūnnillēn
       tæltæ.
       
       Wolmarin venykkēt
       
       Mutta onhan ne piste̱t aika sö̱ttejä tai jotain. Mitä jos
       laitettaisi̱n venükket kirjainten alle?
       
       Innova̱tiomalli
       
       Tai Unkarin tapán pitkät akútilla ja a̋kkösille tuplana: á, ó, ú, a̋,
       ő, ű, é, í.
       
       Unkarin malli
       
        Kunniamaininta: eli, tai, vai 
       
       Osattiin sitä toki jotain tehdä oikeinkin. Nämä taisivat yleisesti
       tarkoittaa suunnilleen samaa, mutta merkitykset vakiinnutettiin
       täsmällisemmiksi (osoittakoon lähteen ken osaa).