LADY CHILTERN (Vaipuen sohvalle.) Turvassa! Olen siitä niin iloinen. Miten hyvä ystävä olette hänelle … meille.
LORDI GORING
Nyt on vain yksi henkilö, jonka voi sanoa olevan vaarassa.
LADY CHILTERN
Kuka se on?
LORDI GORING
(Istuen hänen viereensä.) Te itse.
LADY CHILTERN
Minä! Vaarassa? Mitä tarkoitatte?
LORDI GORING Vaarassa on liian suuri sana. Sitä sanaa ei minun olisi pitänyt käyttää. Mutta myönnän, että minulla on kerrottavana teille jotakin, joka tuottaa teille mielipahaa ja joka minua kauheasti surettaa. Eilen illalla kirjoititte minulle hyvin kauniin, naisellisen kirjeen, kysyen apuani. Te kirjoititte minulle kuten vanhalle ystävälle, eräälle miehenne vanhimmista ystävistä. Rouva Cheveley varasti tuon kirjeen huoneestani.
LADY CHILTERN Jospa niinkin, mitä se häntä hyödyttää? Miksi hän ei voisi sitä pitää.
LORDI GORING
(Nousten.) Lady Chiltern, tahdon olla aivan avomielinen teille.
Rouva Cheveley on keksinyt erikoisen tulkinnan tuon kirjeen
suhteen ja aikoo lähettää sen miehellenne.
LADY CHILTERN Mutta minkä selityksen hän sen johdosta voisi sepittää?… Oi, ei sellaista, ei sellaista! Jos minä surussa ja toivoen apuanne, luottaen teihin ilmoitin tulevani luoksenne — että neuvoisitte minua … tukisitte minua. Oi, onko niinkin katalia naisia kuin tuo…? Ja hän aikoo lähettää sen miehelleni? Kertokaa minulle, mitä tapahtui. Kertokaa miten tuo kaikki tapahtui.
LORDI GORING Rouva Cheveley oli pujahtanut kirjastoni viereiseen huoneeseen tietämättäni. Luulin että henkilö, joka odotti tuossa huoneessa minun tapaamistani, olitte te itse. Robert tuli odottamatta. Tuoli tai jokin muu kaatui siinä huoneessa. Hän ryntäsi sisään ja kohtasi rouva Cheveleyn. Oli hirveä kohtaus välillämme. Minä yhä luulin, että siellä olitte te. Robert läksi vihoissaan. Ja loppu kaikesta oli, että rouva Cheveley sai haltuunsa kirjeenne — — hän sen varasti, milloin ja miten, en tiedä.
LADY CHILTERN
Mitä oli kello, kun tuo tapahtui?
LORDI GORING Kello puoli yksitoista. Ja nyt ehdotan, että me kerromme heti koko asian Robertille.
LADY CHILTERN (Katsoen häneen pelästyksellä, joka kuvastaa kauhua.) Te haluatte minun kertovan Robertille, että rouva, jota te odotitte, ei ollut rouva Cheveley, vaan minä itse. Ja että luulitte minun olevan piiloutuneena kotinne huoneeseen kello puoli yksitoista yöllä. Tahdotteko, että kertoisin hänelle sellaista?
LORDI GORING
Ajattelen, että olisi parempi, jos hän saisi tietää täyden toden.
LADY CHILTERN
(Nousten.) Oi, en saata, en saata!
LORDI GORING
Saanko minä sen tehdä.
LADY CHILTERN
Ei.
LORDI GORING
(Surullisesti.) Olette väärässä, lady Chiltern.
LADY CHILTERN Ei. Tuo kirje on siepattava pois. Siinä kaikki. Mutta kuinka voin sen tehdä. Kirjeitä tulee hänelle joka hetki päivässä. Hänen sihteerinsä avaavat ne ja antavat hänelle. En uskalla pyytää palvelijoita tuomaan minulle hänen kirjeitään. Se olisi sopimatonta. Oi! Miksi ette sano minulle, mitä tehdä.
LORDI GORING Pyydän, olkaa levollinen, lady Chiltern ja vastatkaa kysymyksiin, jotka teen teille. Sanoitte, että hänen sihteerinsä avaavat hänen kirjeensä.
LADY CHILTERN
Niin kyllä.
LORDI GORING
Kuka on hänen luonaan tänään? Onko herra Trafford?
LADY CHILTERN
Ei. Herra Montford, luulen mä.
LORDI GORING
Voitteko luottaa häneen?
LADY CHILTERN
(Epätoivon ilmeellä.) Oi! Kuinka voin tietää?
LORDI GORING
Tekisikö hän, mitä pyydätte, tekisikö?
LADY CHILTERN
Luulen niin.
LORDI GORING Kirjeenne oli kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille. Hän saattaisi tuntea sen lukematta, saattaisiko? Väristä ehkä?
LADY CHILTERN
Otaksun niin.
LORDI GORING
Onko hän talossa nyt?
LADY CHILTERN
On.
LORDI GORING Sitten tahdon itse mennä häntä tapaamaan ja kertoa, että erityinen kirje, kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille on tulossa Robertille tänään ja ettei hänen tule sitä millään muotoa saada. (Menee ovelle ja avaa sen.) Oi! Robert on rapuissa tulossa, tuo kirje kädessään. Hän on jo sen saanut.
LADY CHILTERN (Tuskan huudolla.) Oi! Olette pelastanut hänen henkensä, mitä olette minulle tehnyt?
SIR ROBERT CHILTERN (Lähestyy. Hänellä on kädessään kirje, jota lukee. Hän tulee vaimoaan vastaan huomaamatta lordi Goringin läsnäoloa.) "Kaipaan teitä. Luotan teihin. Tulen luoksenne. Gertrud." Oi! Rakkaani! Onko tämä totta? Sinä todellakin luotat minuun ja kaipaat minua. Jos on sillälailla, niin on minun asiani tulla sinun luoksesi eikä sinun asiasi kirjoittaa tulostasi minun luokseni. Tämä sinun kirjeesi, Gertrud, saattaa minut tuntemaan, että ei mikään, mitä maailma mahtaneekin tehdä, voi vahingoittaa minua nyt. Kaipaatko minua, Gertrud? (Lordi Goring, jota Robert Chiltern ei huomaa, tekee anovan merkin lady Chilternille, että tämä sopeutuisi tilanteeseen ja hyväksyisi sir Robertin erehdyksen.)
LADY CHILTERN
Kaipaan.
SIR ROBERT CHILTERN
Luotatko sinä minuun?
LADY CHILTERN
Luotan.
SIR ROBERT CHILTERN
Ah. Miksi et sinä lisännyt, että sinä rakastat minua?
LADY CHILTERN (Ottaen häntä kädestä.) Koska rakastin sinua. (Lordi Goring menee kasvihuoneeseen.)
SIR ROBERT CHILTERN (Suutelee häntä.) Gertrud, sinä et tiedä, mitä tunnen. Kun Montford ojensi minulle kirjeen pöydän yli — hän oli sen avannut erehdyksessä luullakseni, silmäämättä kirjekuoren käsialaa — ja minä luin sen, oi! En välittänyt, mikä häpeä tai rangaistus odottaisi minua, ajattelin vain, että sinä vielä rakastat minua.
LADY CHILTERN
Sinua ei odota mikään onnettomuus, mikään julkinen häpeä.
Rouva Cheveley on luovuttanut lordi Goringille hallussaan olleen
asiapaperin, ja tämä on sen hävittänyt.
SIR ROBERT CHILTERN
Oletko siitä varma, Gertrud?
LADY CHILTERN
Kyllä, lordi Goring kertoi sen juuri minulle.
SIR ROBERT CHILTERN
Sitten olen turvassa! Oi! Miten ihmeellinen asia on olla turvassa.
Kaksi päivää olen ollut kauhun vallassa. Nyt olen suojattu.
Kuinka Arthur hävitti kirjeeni? Kerro minulle!
LADY CHILTERN
Hän poltti sen.
SIR ROBERT CHILTERN
Toivon, että olisin nähnyt tuon nuoruuden syntini palavan poroksi.
Kuinka moni mies nykyajan elämässä soisi näkevänsä menneisyytensä
palavan valkoiseksi poroksi silmäinsä edessä. Onko Arthur yhä täällä?
LADY CHILTERN
Kyllä, hän on kasvihuoneessa.
SIR ROBERT CHILTERN Olen nyt niin iloinen, että pidin tuon puheen viime yönä Alahuoneessa, niin iloinen. Tein sen ajatellen, että julkinen häväistys voisi olla tuloksena. Mutta niin ei käynytkään.
LADY CHILTERN
Julkinen kunnioitus on ollut seurauksena.
SIR ROBERT CHILTERN Niin luulen. Pelkään sitä melkein. Vaikka olenkin turvattu ilmitulolta, vaikka kaikki yritykset minua vastaan ovat tuhoutuneet, niin luulen Gertrud, luulen että minun pitäisi vetäytyä pois julkisesta elämästä. (Katsoo tuskaisesti vaimoaan.)
LADY CHILTERN (Innolla.) Oi, kyllä, Robert, sinun tulisi tehdä se. Sinun velvollisuutesi on tehdä se.
SIR ROBERT CHILTERN
Se on suuri luovutus.
LADY CHILTERN
Ei, se on suuri voitto.
SIR ROBERT CHILTERN (Kävelee edestakaisin huolestuneen näköisenä. Tulee sitten vaimonsa luo ja kietoo käsivartensa tämän hartioiden ympäri.) Ja sinä tulisit onnelliseksi eläen jossakin yksinäsi kanssani, ulkomailla kenties, eli maalla kaukana Lontoosta, syrjässä julkisesta elämästä? Etkö tuntisi mitään kaipausta?
LADY CHILTERN
Oi, en mitään Robert.
SIR ROBERT CHILTERN (Surullisesti.) Entä kunnianhimosi minun puolestani? Sinulla oli tapana olla kunnianhimoinen vuokseni.
LADY CHILTERN Oi! Kunnianhimoni! Minulla ei ole nyt mitään muuta kuin toivo, että me kaksi rakastaisimme toisiamme. Juuri kunnianhimosi johti sinut harhaan. Elkäämme puhuko kunnianhimosta. (Lordi Goring palaa kasvihuoneesta näyttäen itsekseen hyvin iloiselta ja on puvussaan kokonaan uusia buttonhole, jonka joku on tehnyt hänelle.)
SIR ROBERT CHILTERN
(Mennen häntä vastaan.) Arthur, minun tulee kiittää sinua siitä,
mitä olet tehnyt puolestani. En tiedä, miten voin sen palkita.
(Pudistaa hänen kättään.)
LORDI GORING Rakas veikko, tahdon sen heti sanoa. Tällä hetkellä … tavallisen palmupuun alla … tarkoitan kasvihuoneessa.
MASON
(Tulee.) Lordi Caversham.
LORDI GORING
Tuo ihailtava isäni tosiaan pitää tapana tulla saapuville vääränä
hetkenä. Hän on siinä hyvin sydämetön, hyvin sydämetön kerrassaan.
(Lordi Caversham tulee. Mason poistuu.)
LORDI CAVERSHAM
Hyvää päivää, lady Chiltern! Onnittelen teitä mitä lämpimimmin,
Chiltern, loistavasta puheestanne eilen illalla. Erosin juuri
pääministeristä ja te saatte vapaana olevan paikan ministeristössä.
SIR ROBERT CHILTERN
(Ilon ja riemun ilme katseessaan.) Paikan ministeristössä?
LORDI CAVERSHAM
Niin, tässä on pääministerin kirje. (Ojentaa kirjeen.)
SIR ROBERT CHILTERN
(Ottaa kirjeen ja lukee sitä.) Paikka ministeristössä!
LORDI CAVERSHAM Varmasti, ja te hyvin sen myös ansaitsette. Te olette tuonut nykyiseen valtiolliseen elämään sitä, mitä me niin paljon tarvitsemme — ylevän luonteen, korkean moraalisen sävyn, yleviä periaatteita. (Lordi Goringille.) Tuota kaikkea ei ole sinulla, sir, eikä tule koskaan olemaan.
LORDI GORING En pidä periaatteista, isä. Minusta ovat ennakkoluulot parempia. (Sir Robert Chiltern on suostumaisillaan pääministerin tarjoukseen, kun huomaa vaimonsa katsovan häneen kirkkain, vilpittömin silmin. Silloin hän käsittää, että suostuminen on mahdotonta.)
SIR ROBERT CHILTERN En voi suostua tähän tarjoukseen, lordi Caversham. Olen päättänyt evätä sen.
LORDI CAVERSHAM
Evätä sen, sir!
SIR ROBERT CHILTERN
Aikomukseni on heti erota julkisesta elämästä.
LORDI CAVERSHAM (Tuskitellen.) Evätä paikka ministeristössä ja väistyä pois julkisesta elämästä? En ole kuullut sellaista kirottua moskaa koko elämäni aikana. Pyydän teiltä anteeksi, lady Chiltern. Chiltern, pyydän anteeksi. (Lordi Goringille.) Elä virnistä tuolla tavoin, sir.
LORDI GORING
En, isä.
LORDI CAVERSHAM Lady Chiltern, olette järkevä nainen, Lontoon järkevin nainen, järkevin nainen, mitä tunnen. Tahdotteko olla ystävällinen ja estää miehenne tekemästä sellaista … puhumasta sellaista… Tahdotteko olla ystävällinen ja tehdä sen, lady Chiltern?
LADY CHILTERN Mielestäni mieheni päätös on oikea, lordi Caversham. Hyväksyn sen.
LORDI CAVERSHAM
Te hyväksytte sen? Voi taivas!
LADY CHILTERN (Ottaen miestään kädestä.) Minä ihailen häntä siitä. Ihailen häntä suunnattomasti siitä. En ole koskaan ennen ihaillut häntä niin paljon. Hän on hienompi kuin mitä koskaan hänestä ajattelin. (Sir Robert Chilternille.) Menethän kirjoittamaan kirjeesi pääministerille, menethän? Elä epäröi sen suhteen, Robert.
SIR ROBERT CHILTERN
(Katkeralla sävyllä.) Luulen, että on parasta kirjoittaa se heti.
Sellaista uhria ei voi uudistaa. Pyydän anteeksi lordi Caversham,
että poistun hetkiseksi.
LADY CHILTERN
Tulenhan kanssasi, Robert, vai kuinka?
SIR ROBERT CHILTERN
Tule vain, Gertrud.
(Lady Chiltern menee hänen kerallaan.)
LORDI CAVERSHAM Mitä on tapahtunut tässä perheessä? Jotain on täällä hullusti, äsh. (Tarttuen otsaansa.) Heikkopäisyyttä! Perinnöllisyyttä, luulen. Ja vielä molemmat. Vaimo niinkuin mieskin. Hyvin surullista. Hyvin surullista todellakin! Eikä ole mikään vanha perhe. En voi sitä ymmärtää.
LORDI GORING
Ei se ole heikkopäisyyttä, isä, vakuutan teille.
LORDI CAVERSHAM
Mitä se sitten on, sir?
LORDI GORING (Hetken arveltuaan.) Niinpä niin, se on sitä, mitä meidän päivinämme kutsutaan korkeaksi moraalin asteeksi, isä. Siinä kaikki.
LORDI CAVERSHAM Vihaan noita uusia äsken keksittyjä nimityksiä. Samanlaista tapasimme me viisikymmentä vuotta sitten kutsua heikkopäisyydeksi. En viivy tässä talossa kauvemmin.
LORDI GORING (Ottaen häntä käsivarresta.) Oi! Tulkaahan juuri tänne hetkeksi, isä. Kolmas palmupuu vasemmalla, tavallinen palmupuu.
LORDI CAVERSHAM
Mitä, sir?
LORDI GORING Suokaa anteeksi, isä. Minä unohdin. Kasvihuoneessa isä — kasvihuoneessa on joku, joka haluaa puhella kanssanne.
LORDI CAVERSHAM
Mistä, sir?
LORDI GORING
Minusta, isä.
LORDI CAVERSHAM
(Virnistäen.) Siitä aiheesta ei paljoakaan kaunopuheisuutta synny.
LORDI GORING Ei, isä, mutta tuo lady on minun kaltaiseni. Hän ei muutoinkaan suuresti välitä kaunopuheisuudesta. Se on hänen mielestään liikanaista melua. (Lordi Caversham menee kasvihuoneeseen. Lady Chiltern tulee.)
LORDI GORING
Lady Chiltern miksi pelaatte rouva Cheveleyn korteilla?
LADY CHILTERN
(Hämmästyen.) En teitä ymmärrä.
LORDI GORING Rouva Cheveley teki yrityksen tuhotakseen miehenne joko poistamalla hänet julkisuudesta tahi pakoittamalla hänet valitsemaan häpeällisen kannan. Viimemainitusta murhenäytelmästä te hänet pelastitte. Edellämainittuun häntä nyt johdatte. Miksi tekisitte hänelle sen vääryyden, jota rouva Cheveleyn ei onnistunut, vaikka yritti?
LADY CHILTERN
Lordi Goring.
LORDI GORING (Kooten voimansa suureen ponnistukseen näytellen keikarin takana piilevää filosofia.) Lady Chiltern, sallikaa minun. Kirjoititte minulle eilen illalla kirjeen, jossa sanoitte luottavanne minuun ja toivovanne apuani. Nyt on hetki, jolloin todella tarvitsette apuani, nyt on aika, jolloin teidän tulee luottaa minuun, luottaa minun neuvooni ja arvosteluuni. Te rakastatte Robertia. Ette halua surmata hänen rakkauttaan teihin. Millainen asema tulee hänellä olemaan, jos te riistätte häneltä hänen kunnianhimonsa hedelmät, jos te otatte hänet suuren valtiollisen uran loistosta, jos te suljette julkisen elämän ovet hänen edestään, jos te tuomitsette hänet karille ajautuneen hedelmättömyyteen, hänet, joka oli luotu voittokulkuun ja menestykseen. Naiset eivät ole tarkoitetut tuomitsemaan meitä, vaan antamaan anteeksi silloin kun tarvitsemme anteeksiantamusta. Anteeksianto, eikä rangaistus, on heidän tehtävänsä. Minkätähden kurittaisitte häntä vitsalla rikoksen vuoksi, joka on tehty nuoruudessa ennenkuin hän tunsi teitä, ennenkuin hän tunsi itseään? Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen. Sillä on laajemmat saavutukset, avarampi liikunta-ala ja suuremmat kiihottimet. Naisen elämä pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä liikkuu älyn piirissä. Elkää tehkö sellaista hirveätä erehdystä, lady Chiltern. Nainen, joka kykenee pysyttämään miehen rakkauden ja osoittaa hänelle vastarakkautta, on tehnyt kaiken, mitä maailma naiselta toivoo tai mitä sen pitäisi toivoa.
LADY CHILTERN (Hämmentyneenä ja epäröiden.) Mutta miehenihän itse tahtoo vetäytyä pois julkisuudesta. Hän tuntee, että se on hänen velvollisuutensa. Hän juuri ensimäiseksi niin sanoi.
LORDI GORING Ennenkuin Robert menettäisi teidän rakkautenne, tekisi hän mitä tahansa, katkaisisi koko uransa, kuten hän nyt on tekemäisillään. Hän on tekemäisillään teidän vuoksenne kauhean uhrauksen. Noudattakaa neuvoani, lady Chiltern ja elkää hyväksykö niin suurta uhrausta. Jos niin teette, saatte elämässänne sen katkerasti katua. Me miehet ja naiset emme ole luodut hyväksymään sellaisia uhrauksia toinen toiseltamme. Me emme ole niiden arvoiset. Sitäpaitsi Robertia on kyllin rangaistu.
LADY CHILTERN
Meitä molempia on rangaistu. Asetin hänet liian korkealle.
LORDI GORING (Syvä tunne äänessään.) Elkää siitä syystä asettako häntä liian matalalle. Jos hän on pudonnut alttariltaan, elkää sysätkö häntä liejuun. Uraltaan suistuminen olisi Robertille samaa kuin häpeän lieju. Valta on hänen intohimonsa. Hän menettäisi kaiken, myös kyvyn rakastaa teitä. Miehenne elämä on tällä hetkellä käsissänne, miehenne rakkaus on käsissänne. Elkää turmelko häneltä molempia.
SIR ROBERT CHILTERN
(Tulee.) Gertrud, tässä on kirjeeni luonnos. Luenko sen sinulle?
LADY CHILTERN
Anna katson sitä. (Sir Robert Chiltern ojentaa hänelle kirjeen.
Hän lukee sen ja sitten intohimoisin ilmein repii sen.)
SIR ROBERT CHILTERN
Mitä teet?
LADY CHILTERN Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen. Sillä on laajemmat saavutukset, avarampi liikunta-ala, suuremmat kiihottimet. Meidän elämämme pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä liikkuu älyn alueella. Olen juuri tämän oppinut ja paljon muuta sen ohella lordi Goringilta. Ja minä en tahdo turmella sinulta elämääsi enkä nähdä, että sinä sen turmelisit uhraten minun vuokseni — tarpeettomasti uhraten.
SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud! Gertrud!
LADY CHILTERN
Te voitte hairahtua. Miehet helposti hairahtuvat. Ja minä
annan anteeksi. Tällä tavoin nainen auttaa maailman menoa.
Näen sen nyt.
SIR ROBERT CHILTERN
(Suuren liikutuksen valtaamana syleilee häntä.) Vaimoni! Vaimoni!
(Lordi Goringille.) Arthur, näyttää siltä, että minä aina joudun
sinulle kiitollisuuden velkaan.
LORDI GORING Oi, ei rakas Robert. Olet kiitollisuuden velassa lady Chilternille, et minulle!
SIR ROBERT CHILTERN Olen sinulle paljosta kiitollisuuden velassa. Ja nyt kerro, mitä olit minulta kysymäisilläsi juuri kun lordi Caversham tuli sisään.
LORDI GORING Robert, olet siskosi holhooja, ja toivon suostumustasi siihen, että menen hänen kanssaan avioliittoon. Siinä kaikki.
LADY CHILTERN Oi, olen niin iloinen! Olen niin iloinen! (Pudistaa lordi Goringin kättä.)
LORDI GORING
Kiitän teitä lady Chiltern.
SIR ROBERT CHILTERN
(Hämmästyneen näköisenä.) Sisareni sinun vaimoksesi?
LORDI GORING
Aivan niin.
SIR ROBERT CHILTERN (Puhuen vakuuttavan lujasti.) Arthur, olen hyvin pahoillani, mutta se ei voi tulla kysymykseen. Minun on ajateltava Mabelin tulevaista onnea. Enkä usko, että hänen onnensa olisi turvattu sinun käsissäsi. En voi suostua hänen uhraamiseensa.
LORDI GORING
Uhraamiseen?
SIR ROBERT CHILTERN Niin, täydelliseen uhraamiseen. Rakkaudeton avioliitto on hirveä. Mutta eräs seikka on pahempi kuin kokonaan rakkaudeton avioliitto. Avioliitto, jossa on rakkautta mutta vain toisen puolelta, uskollisuutta, mutta vain toisen puolelta, antautumusta mutta vain toisen puolelta ja jossa toinen noista kahdesta sydämestä varmasti tulee murtumaan.
LORDI GORING Mutta minä rakastan Mabelia. Ei kenelläkään toisella naisella ole sijaa minun elämässäni.
LADY CHILTERN Robert, jos he rakastavat toinen toistaan, miksi he eivät menisi naimisiin.
SIR ROBERT CHILTERN Arthur ei voi hankkia Mabelille sitä rakkautta, minkä tämä ansaitsee.
LORDI GORING
Mikä syy sinulla on noin sanoa?
SIR ROBERT CHILTERN (Hetken vaitiolon perästä.) Vaaditko sinä todella, että minä sen sanon sinulle.
LORDI GORING
Tietysti vaadin.
SIR ROBERT CHILTERN Kuten haluat. Kun olin luonasi eilen illalla, tapasin rouva Cheveleyn piilottautuneena huoneissasi. Oli kello kymmenen ja yhdentoista välillä yöllä. En tahdo sanoa mitään enempää. Sinun suhteesi rouva Cheveleyhin — kuten eilen illalla sanoin — ei vähääkään liikuta minua. Hänen harjoittamansa lumous sinuun näkyy uusiintuneen. Puhuit minulle eilen illalla hänestä kuten puhtaasta ja tahrattomasta naisesta, jota arvostat ja kunnioitat. Olkoon niin. Mutta minä en voi luovuttaa sisareni elämää sinun käsiisi. Tekisin siinä väärin. Se olisi oikeudetonta, kunniattoman oikeudetonta häntä kohtaan.
LORDI GORING
Minulla ei ole mitään enempää sanottavaa.
LADY CHILTERN Robert, ei se ollut rouva Cheveley, jota lordi Goring odotti eilen illalla.
SIR ROBERT CHILTERN
Ei rouva Cheveley! Kuka se sitten oli?
LORDI GORING
Lady Chiltern.
LADY CHILTERN Se oli oma vaimosi. Robert, eilen iltapäivällä sanoi lordi Goring minulle, että jos milloin tahansa minulla olisi murhe, niin voisin tulla hänen luokseen apua saamaan, koska hän on meidän vanhin ja parhain ystävämme. Myöhemmin, tuon kamalan kohtauksen jälkeen tässä huoneessa kirjoitin hänelle, sanoen, että luotan häneen, että tarvitsen häntä ja että olin tulossa hänen luokseen apua ja neuvoa saamaan. (Sir Robert Chiltern ottaa kirjeen taskustaan.) Aivan niin, tuon kirjeen. Kuitenkaan en mennyt lordi Goringin luo. Tunsin, että apu voi vain lähteä meistä itsestämme. Ylpeys sai minut näin ajattelemaan. Rouva Cheveley meni. Hän varasti kirjeeni ja lähetti sen nimettömänä sinulle tänä aamuna, että luulisit… Oi, Robert, en voi sanoa, mitä hän toivoi sinun luulevan…
SIR ROBERT CHILTERN Mitä! Olenko pudonnut niin alas sinun silmissäsi, että arvelit minun hetkeäkään voivan epäillä sinun hyvyyttäsi. Gertrud, Gertrud, sinä olet minulle kaikkien hyväin asiain mielikuva, eikä koskaan voi synti sinua koskettaa. Arthur, voit mennä Mabelin luokse ja toivon teille parhainta onnea. Oi, pysähdy hetkeksi. Tämän kirjeen alussa ei ole mitään nimeä. Tuo loistava rouva Cheveley ei näytä sitä hoksanneen. Siinä tulisi olla nimi.
LADY CHILTERN
Anna kirjoitan sinun nimesi. Sinuun luotan ja sinua tarvitsen.
Sinua enkä ketään muuta.
LORDI GORING Niin, tosiaankin lady Chiltern, luulen, että saisin takaisin oman kirjeeni!
LADY CHILTERN (Hymyillen.) Ei, te saatte Mabelin. (Ottaa kirjeen ja kirjoittaa siihen miehensä nimen.)
LORDI GORING
Hyvä on, toivon että Mabel ei ole muuttanut mieltään. On lähes
kaksikymmentä minuuttia siitä kun hänet viimeksi näin. (Mabel
Chiltern ja lordi Caversham lähestyvät.)
MABEL CHILTERN Lordi Goring, mielestäni isäsi seura on elähdyttävämpää kuin sinun. Tulevaisuudessa puhun ainoastaan lordi Cavershamille ja aina tuon tunnetun palmupuun alla.
LORDI GORING
Rakkaani. (Suutelee häntä.)
LORDI CAVERSHAM (Aikalailla nolostuneena.) Mitä tuo tarkoittaa, sir? Ethän tarkoittane sanoa, että tämä viehättävä, viisas nuori lady on ollut niin hupsu ja suostunut sinuun.
LORDI GORING Tietenkin, isä! Ja Chiltern on ollut viisas kylläkin myöntyäkseen ottamaan paikan ministeristössä.
LORDI CAVERSHAM Olen hyvin iloinen kuullessani tätä Chiltern … onnittelen teitä, sir. Jollei maa joudu radikaalien tai veijarien haltuun, saamme teistä kerta vielä pääministerin… (Mason tulee.)
MASON
Aamiainen on katettu, arvoisa lady. (Poistuu.)
MABEL CHILTERN
Jäättehän aamiaiselle, lordi Caversham, ettekö jääkin?
LORDI CAVERSHAM Mielihyvin, ja sen perästä saatan Chilternin Downing-kadulle. Teillä on edessänne suuri tulevaisuus. Toivoisin, että voisin sanoa samaa sinusta, sir! (Lordi Goringiin päin.) Mutta sinun urasi tulee olemaan kokonaan kotoinen.
LORDI GORING
Niin, isä, minä pidän kotielämää parempana.
LORDI CAVERSHAM Ja jos et ole tälle nuorelle ladylle ihanneaviomies, niin myyn sinut shillingin hinnasta.
MABEL CHILTERN Ihanneaviomies! Oi! Enpä luule, että minä siitä pitäisin. Se kuulostaa joltakin, mitä tavataan tulevassa maailmassa.
LORDI CAVERSHAM
Minkälaiseksi toivotte hänen sitten tulevan?
MABEL CHILTERN Hän saa tulla millaiseksi haluaa. Ainoa, mitä toivon, on, että minä tulisin hänelle — — tulisin — oi, kelpo vaimoksi hänelle.
LORDI CAVERSHAM Annan sanani, että tuossa on melko paljon tervettä järkeä, lady Chiltern. (Kaikki poistuvat paitsi Robert Chiltern. Hän vaipuu tuolille ajatuksiinsa syventyneenä. Hetken ajan kuluttua lady Chiltern palaa häntä hakemaan.)
LADY CHILTERN
(Kallistuneena tuolin selkänojaa vastaan.) Tuletko Robert?
SIR ROBERT CHILTERN (Ottaen häntä kädestä.) Gertrud, rakastatko minua tai onko se pelkkää sääliä?
LADY CHILTERN (Suutelee häntä.) Rakastan, Robert. Rakastan ja ainoastaan rakastan. Meille molemmille alkaa uusi elämä.