SIR ROBERT CHILTERN
Eroaisi?

LADY CHILTERN
Että se kokonaan eroaisi. Se olisi parempi meille molemmille.

SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud, ei ole menneessä elämässäni mitään, jota sinä et tietäisi.

LADY CHILTERN Olin varma siitä Robert, olin varma siitä. Mutta miksi puhuit niin kamalia asioita, asioita, jotka ovat niin päinvastaisia todelliselle itsellesi? Elkäämme milloinkaan enää puhuko tuosta asiasta. Sinä kirjotat, teethän sen, rouva Cheveleylle ja sanot hänelle, että et voi tuota hänen häpeällistä suunnitelmaansa kannattaa. Jos olet antanut hänelle jonkin lupauksen, on sinun se peruutettava, siinä kaikki.

SIR ROBERT CHILTERN
Täytyykö minun kirjoittaa ja sanoa hänelle tämä?

LADY CHILTERN
Varmasti, Robert. Mitä muuta on tässä tehtävä!

SIR ROBERT CHILTERN
Voisin tavata häntä henkilökohtaisesti. Se saattaisi olla parempi.

LADY CHILTERN Sinun ei tule enään koskaan häntä tavata, Robert. Tuon naisen kanssa ei sinun pitäisi milloinkaan puhella. Hän ei ansaitse, että sinunlaisesi mies puhelisi hänen kanssaan. Ei! Sinun täytyy kirjoittaa hänelle heti, nyt tässä hetkessä, ja näyttäköön kirjeesi hänelle, että sinun päättäväisyytesi on aivan peruuttamaton.

SIR ROBERT CHILTERN
Kirjoittaa tällä hetkellä.

LADY CHILTERN
Niin.

SIR ROBERT CHILTERN
Mutta on niin myöhä. Posti on suljettu kello kaksitoista.

LADY CHILTERN Se ei vaikuta asiaan. Hänen täytyy heti tietää, että hän on sinun suhteesi erehtynyt ja että et ole mies, joka tekee mitään matalaa tai ala-arvoista tai epäkunniallista. Kirjoita hänelle, Robert. Kirjoita, että sinä kieltäydyt puolustamasta hänen suunnitelmaansa, koska pidät sitä epärehellisenä yrityksenä. Niin, kirjoita sana: epärehellinen. Hän tietää, mitä tuo sana tarkoittaa. (Robert Chiltern istuutuu ja kirjoittaa kirjeen. Hänen vaimonsa ottaa ja lukee sen.) Niin, tämä riittää. (Soittaa kelloa.) Ja nyt kirjekuori. (Sir Robert Chiltern kirjoittaa hitaasti kirjekuoreen. Mason lähestyy.) Toimittakaa, että tämä kirje lähetetään heti Claridgen ravintolaan. Ei tarvitse vastausta. (Mason poistuu. Lady Chiltern polvistuu miehensä viereen ja kietoo käsivartensa hänen ympärilleen.) Robert, rakkaus synnyttää vaiston asioihin nähden. Tunnen tänä iltana, että olen pelastanut sinut sellaisesta, mikä olisi tullut sinulle vaaraksi, jostakin, joka olisi vähentänyt ihmisten kunnioitusta sinua kohtaan. En usko sinun täysin ymmärtävän, Robert, että sinä olet tuonut aikamme valtiolliseen elämään ylevämpää ilmapiiriä, hienomman suhtautumisen elämään sekä puhtaamman päämäärän ja korkeampien ihanteiden raikasta ilmaa. — Minä tiedän sen ja siksi sinua rakastan, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN
Oi, rakasta minua aina, Gertrud, rakasta minua aina.

LADY CHILTERN Tahdon sinua aina rakastaa, koska sinä olet oleva aina rakkauteni arvoinen. Sitä enemmän tarvitsemme rakkautta, mitä korkeammalle sen asetamme. (Suutelee häntä, nousee ja poistuu. Sir Robert Chiltern kävelee hetkisen edestakaisin, sitten istuutuu ja peittää kasvonsa käsiinsä. Palvelija lähestyy ja alkaa sammuttaa tulia.)

SIR ROBERT CHILTERN (Katsahtaa ylös.) Sammuta tulet, Mason, sammuta tulet! (Palvelija sammuttaa tulet. Huone melkein pimenee. Ainoa valo tulee suuresta kynttiläkruunusta, joka riippuu porraskäytävän yllä ja valaisee seinäkoristetta "Rakkauden voittokulku".)

VÄLIVERHO.

TOINEN NÄYTÖS.

Näyttämö: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.

(Lordi Goring pukeutuneena hienoimman kuosin mukaan loikoo nojatuolissa. Sir Robert Chiltern seisoo tulisijaa vastapäätä. Hän on ilmeisesti äärimmäisen sielullisen kiihtymyksen ja tuskan vallassa. Näytännön alkaessa hän astelee hermostuneesti edestakaisin huoneessa.)

LORDI GORING Rakas Robert, se on hyvin tukala juttu, hyvin tukala todellakin. Olisit puhunut vaimollesi koko asian. Salaaminen toisten miesten vaimoilta on nykyaikaisessa elämässä välttämätön koriste. Niin ainakin minulle ovat lausuneet klubilla henkilöt, jotka ovat kyllin elähtäneitä paremmin ymmärtääkseen. Mutta ei kenenkään pitäisi salata mitään omalta vaimoltaan. Hän aina sen keksii. Naiset vaistoavat asioita ihmeellisesti. He voivat paljastaa kaiken paitsi sen, mikä on selvää.

SIR ROBERT CHILTERN Arthur, en voinut kertoa vaimolleni. Kuinka olisin voinut puhua hänelle? En eilen iltana. Se olisi eroittanut meidät elinijäksi ja olisin menettänyt ainoan koko maailmassa kunnioittamani naisen rakkauden, ainoan naisen, joka on milloinkaan herättänyt minussa rakkautta. Eilen illalla se olisi ollut aivan mahdotonta. Hän olisi luopunut minusta kammolla — kammolla ja inholla.

LORDI GORING
Onko lady Chiltern täydelleen sellainen?

SIR ROBERT CHILTERN
Kyllä, minun vaimoni on täydelleen sellainen.

LORDI GORING (Riisuen vasemman käden hansikkaansa.) Mikä vahinko! Pyydän sinulta anteeksi, rakas veikko, en sitä aivan tarkoittanut. Mutta jos se, mitä minulle kerrot, on totta, niin haluaisin kahden kesken puhella elämästä lady Chilternin kanssa.

SIR ROBERT CHILTERN
Se ei hyödyttäisi mitään.

LORDI GORING
Saanhan yrittää?

SIR ROBERT CHILTERN
Kyllä. Mutta mikään ei saisi häntä muuttamaan katsantokantaansa.

LORDI GORING Olkoonpa niin, pahimmassa tapauksessa se olisi yksinkertaisesti sielutieteellinen kokeilu.

SIR ROBERT CHILTERN
Kaikki sellaiset kokeilut ovat hirveän vaarallisia.

LORDI GORING Kaikki on vaarallista, rakas veikko. Jos ei sellaista olisi, ei elämä olisi elämisen arvoinen. Niinpä niin. Minun täytyy sanoa, että sinun olisi mielestäni pitänyt kertoa hänelle vuosia sitten.

SIR ROBERT CHILTERN Milloin? Kun olimme kihloissa? Luuletko, että hän olisi ottanut minut puolisokseen, jos hän olisi tietänyt, että menestykseni alkulähde on sellainen, kuin se on, urani perustus sellainen kuin se on, ja että olin tehnyt teon, jota oletan enimpäin ihmisten nimittävän häpeälliseksi ja kunniattomaksi.

LORDI GORING (Hitaasti.) Niin kyllä — useimmat ihmiset kutsuisivat sitä inhoittavilla nimityksillä. Sitä ei tarvitse yhtään epäillä.

SIR ROBERT CHILTERN (Katkerasti.) Ihmiset, jotka itse joka päivä tekevät jotakin samanlaatuista. Ihmiset, joista jokaisella on pahempia salaisuuksia omassa elämässään.

LORDI GORING Siinä syy, miksi he ovat niin hyvillään keksiessään muitten ihmisten salaisuuksia. Se siirtää yleisen huomion pois heidän omistaan.

SIR ROBERT CHILTERN Ja kaiken lopuksi, kenelle tuotin vääryyttä tekoni kautta. En kenellekään.

LORDI GORING
(Katsoen häneen tiukkaan.) Paitsi itsellesi, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN (Hetken vaitiolon jälkeen.) Luonnollisesti minulla oli yksityistieto niinä päivinä tarkastamastani erinäisestä sopimuksesta ja minä toimin sen mukaan. Yksityistiedot ovat käytännöllisessä elämässä jokaisen nykyaikaisen menestymisen alkulähde.

LORDI GORING (Naputtaen kenkäänsä kävelykepillään.) Ja julkiset häväistysjutut ovat pysyväisenä seurauksena.

SIR ROBERT CHILTERN (Astellen edestakaisin huoneen lattialla.) Ajatteletko, että mitä tein lähes yksitoista vuotta sitten, se nousisi nyt minua vastaan? Pidätkö kohtuullisena, että miehen koko ura raunioituisi virheestä, joka on melkein poika-ijällä tehty? Olin siihen aikaan kaksikymmentäkaksi-vuotias, ja minulla oli se kaksinkertainen onnettomuus, että olin ylhäissyntyinen ja köyhä, kaksi kovaa seikkaa nykyaikana. Onko oikein, että hulluus, nuoruuden synti, jos ihmiset sitä suvaitsevat synniksi nimittää, murtaisi sellaisen elämän kuin minun, naulitsisi minut häpeäpaaluun, särkisi kaiken, minkä hyväksi olen tehnyt työtä, kaiken, mitä olen rakentanut. Onko se oikein, Arthur?

LORDI GORING Elämä ei ole koskaan oikeudenmukaista, Robert. Ja kenties on hyvä asia useimmille meistä, että se sitä ei ole.

SIR ROBERT CHILTERN Jokaisen kunnianhimoisen miehen tulee taistella vuosisadan omilla aseilla. Tämä vuosisata kunnioittaa rikkautta. Tämän vuosisadan jumala on rikkaus. Menestymiseen tarvitaan rikkautta. Kaiken maksamiseen täytyy omata varoja.

LORDI GORING Sinä arvostat liian vähäiseksi itsesi, Robert. Usko minua, ilman rikkautta olisit voinut onnistua yhtä hyvin.

SIR ROBERT CHILTERN Vanhana, kenties. Kadotettuani intohimoni saada valtaa, tai kun sitä en olisi voinut käyttää. Väsyneenä, kuluneena, pettyneenä. Minä halusin menestymistäni, kun olin nuori. Nuoruus on onnistumisen aikaa. En voinut odottaa.

LORDI GORING Totta kyllä, sinä olet menestynyt, vaikka olet vielä nuori. Ei kenelläkään nykyään ole ollut sellaista loistavaa menestystä. Ulkoasiain alisihteeri neljänkymmenen ijällä, se olisi jo kyllin hyvä vaikka kenen osana — uskon ma.

SIR ROBERT CHILTERN Ja jos se kaikki joutuu minulta nyt pois? Jos menetän kaiken tuon hirvittävän häväistysjutun vuoksi? Jos minut potkitaan pois julkisesta elämästä?

LORDI GORING
Robert, kuinka saatoit myydä itsesi rahasta?

SIR ROBERT CHILTERN (Ärtyisästi.) En myynyt itseäni rahasta. Ostin menestyksen suurella hinnalla. Siinä kaikki.

LORDI GORING
(Vakavana.) Niin, sinä tosiaan maksoit suuren hinnan siitä.
Mutta mikä ensin sai sinut ajattelemaan sellaista asiaa?

SIR ROBERT CHILTERN
Parooni Arnheim.

LORDI GORING
Kirottu roisto!

SIR ROBERT CHILTERN Ei! Hän oli mies, jolla oli mitä terävin, hienostunein äly. Mies, jolla oli sivistystä, loistoa ja asemaa. Hän oli älykkäin mies, mitä koskaan olen tavannut.

LORDI GORING Ah, minä arvostan aina enemmän yksinpä rehellistä hölmöä. Olla tyhmyriksi mainittuna merkitsee paljon enemmän kuin ihmiset kuvittelevat. Puolestani ihailen suuresti tyhmyyttä. Siinä luullakseni on eräänlaista toveruustuntoa. — Mutta kuinka hän sen teki? Kerro minulle koko asia.

SIR ROBERT CHILTERN (Vetäytyy tuolille kirjoituspöydän luokse.) Eräänä iltana päivällisen jälkeen lordi Radleyn luona parooni alkoi puhua menestymisestä nykyaikaisessa elämässä, kuvaten sen joksikin, jota voitiin selittää varman ja paikkansapitävän tieteen kannalta. Hillityn äänensä ihmeellisellä lumousvoimalla hän esitti meille mitä hirvittävintä filosofiaa, mahdin filosofiaa, saarnaten meille kaikkein omituisinta evankeliumia, kullan evankeliumia. Uskon hänen huomanneen, minkä vaikutuksen hän oli minuun tehnyt, sillä joitakin päiviä myöhemmin hän kirjoitti kutsuen minua luokseen. Hän asui silloin Lane-puistossa, talossa, joka nyt on lordi Woolcombilla. Muistan niin hyvin, kuinka hän outo hymy kalpeilla, puristetuilla huulillaan saattoi minut läpi ihmeellisen taulukokoelmansa, näyttäen minulle kirjailtuja verhojaan, emaljiteoksiaan, jalokivikoristeitaan, norsunluuleikkauksiaan, saattaen minut ihmettelemään ympäröimänsä loiston tavatonta viehättäväisyyttä. Sitten hän puhui minulle, kuinka loisto on vain pelkkä tausta, koristemaalaus näytelmäkappaleessa, ja miten valta, valta toisten yli on ainoa arvokas, ainoa korkein, tuntemisen arvoinen nautinto, ainoa ilo, johon ei koskaan väsy ja että meidän vuosisadallamme se on vain rikkailla.

LORDI GORING
(Syvästi harkiten.) Kauttaaltaan pintapuolinen uskontunnustus.

SIR ROBERT CHILTERN (Nousten.) En ajatellut silloin niin. En ajattele nytkään niin. Rikkaus on tuottanut minulle suunnattomasti valtaa. Se antoi minulle jo elämäni alussa riippumattomuutta, ja riippumattomuus sisältää kaiken. Et ole koskaan ollut köyhä, etkä koskaan tuntenut, mitä kunnianhimo on. Et voi ymmärtää, minkä ihmeellisen käänteen parooni tuotti minulle. Sellaista mahdollisuutta tapahtuu vain harvoille ihmisille.

LORDI GORING Onneksi heille, jos tuomitaan tulosten mukaan. Mutta kerro minulle tarkoin, kuinka parooni lopulta suostutti sinut — no niin — tekemään tekosi.

SIR ROBERT CHILTERN Kun olin poistumaisillani, hän sanoi minulle, että jos jolloinkin voisin toimittaa hänelle yksityisiä todenmukaisia tietoja, hän tekisi minusta hyvin rikkaan miehen. Minua häikäisi se näköala, minkä hän loi eteeni, ja kunnianhimoni sekä vallanhaluni oli siihen aikaan rajaton. Kuusi viikkoa myöhemmin kulki eräitä yksityisiä asiakirjoja kätteni kautta.

LORDI GORING
(Tähystäen tiukkaan mattoa.) Valtion asiapapereita?

SIR ROBERT CHILTERN Niin! (Lordi Goring huokaa, sitten painaa kädellä otsaansa ja katsoo ylös.)

LORDI GORING Minulla ei ollut mitään aavistusta, että kaikista maailman ihmisistä sinä Robert saattaisit olla niin heikko, että tarttuisit sellaiseen ansaan, minkä parooni Arnheim sinulle viritti.

SIR ROBERT CHILTERN Heikko? Oi, minua etoo kuulla tuota lausepartta. Etoo kuulla käytettävän sitä ja muita. Heikko? Sinä todellakin siis ajattelet Arthur, että heikkous saattaa suostumaan kiusaukseen? Sanon sinulle, että on hirveitä houkutuksia, joihin suostuminen vaatii voimaa ja lujuutta. Panna peliin yhtenä hetkenä koko elämänsä, uskaltaa kaikki yhden heiton varaan, — pelottakoon joko vallasta tai nautinnosta, vakuutan, siinä ei ole heikkoutta, siinä. Siihen tarvitaan hirveä, ankara rohkeus. Minulla oli tätä rohkeutta. Istuuduin samana iltana ja kirjoitin parooni Arnheimille sen kirjeen, joka nyt on tuon naisen hallussa. Hän ansaitsi liikeyrityksessä kolmeneljäsosaa miljoonaa.

LORDI GORING
Entä sinä?

SIR ROBERT CHILTERN
Minä sain paroonilta 110,000 puntaa.

LORDI GORING
Sinä olisit ollut enemmän arvoinen, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN Ei, tuo raha tuotti minulle juuri sen, mitä toivoin: valtaa toisten yli. Pääsin heti Alahuoneeseen. Parooni antoi minulle raha-asioissa ohjausta yhtenään. Ennen viittä vuotta olin lähes kolminkertaistuttanut varallisuuteni. Siitä pitäen kaikki, mitä olen koskettanut, on tuottanut menestystä. Kaikissa raha-asioissa on minulla ollut niin erinomainen onni, että usein se on minua melkein peloittanut. Muistan lukeneeni joskus jossakin vieraassa kirjassa, että kun jumalat tahtovat rangaista meitä, niin he kuulevat meidän rukouksemme.

LORDI GORING
Mutta kerro minulle Robert, eikö sinua koskaan tekosi kaduttanut.

SIR ROBERT CHILTERN Ei! Tunsin, että olin taistellut vuosisadan omilla aseilla ja voittanut.

LORDI GORING
(Alakuloisena.) Sinä luulit voittaneesi?

SIR ROBERT CHILTERN Niin luulin. (Pitkän vaitiolon perästä.) Arthur, halveksitko minua sen jälkeen, mitä olen kertonut?

LORDI GORING (Syvästi liikutetulla äänellä.) Suren tähtesi Robert, olen todella hyvin suruissani.

SIR ROBERT CHILTERN En saata sanoa, että minulla olisi ollut varsinaista tunnontuskaa. Ei ollut. Ei tunnontuskaa tavallisessa sanan yksinkertaisessa merkityksessä. Mutta olen maksanut omalletunnolleni rahassa monta kertaa. Minulla oli hurja toivo, että voisin riisua aseet kohtalolta. Summan, jonka parooni Arnheim antoi minulle, olen siitä pitäen kaksinkerroin jaellut julkiseen hyväntekeväisyyteen.

LORDI GORING
(Silmäten ylös.) Julkiseen hyväntekeväisyyteen? Rakkaani!
Miten, paljon pahaa oletkaan mahtanut tehdä, Robert?

SIR ROBERT CHILTERN
Oi, elä sano sellaista, Arthur, elä puhu sillä tapaa.

LORDI GORING Suo anteeksi, mitä sanoin Robert. Aina puhun sellaista, mitä ei pitäisi. Itse asiassa aina sanon, mitä todella ajattelen. Se on suuri virhe nykyään. Siitä joutuu niin väärin ymmärretyksi. Katsoen tähän kamalaan asiaan, tahdon sinua auttaa, missä vain voin. Tottahan sinä sen tiedät.

SIR ROBERT CHILTERN Kiitän sinua Arthur, kiitän sinua. Mutta mitä on tehtävä? Mitä voi tehdä?

LORDI GORING (Nojaten taaksepäin kädet taskuissa.) Niinpä niin! Englantilaiset eivät voi sietää miestä, joka aina sanoo olevansa oikeassa, mutta he pitävät paljon miehestä, joka myöntää erehtyneensä. Se on heidän hyvä puolensa. Kuitenkin sinun asiassasi, Robert, ei tunnustaminen auttaisi. Raha, jos saan luvan niin sanoa, on inhoittavaa. Sitäpaitsi, jos paljastaisit koko asian, et enään koskaan voisi puhua moraalia. Ja Englannissa mies, joka ei voi puhua moraalia kaksi kertaa viikossa suurelle, julkiselle ja moraalittomalle yleisölle, on aivan mennyttä julkisena politiikkona. Hänelle ei jäisi muuta alaa kuin kasvitiede tai kirkko. Tunnustaminen ei hyödyttäisi mitään. Se saattaisi sinut perikatoon.

SIR ROBERT CHILTERN Se tuhoaisi minut, Arthur. Ainoa, minkä voin tehdä, on taistella asiaa vastaan.

LORDI GORING
(Kohoten tuoliltaan.) Odotin sinun tuota sanovan, Robert.
Se on ainoa, mitä nyt voi tehdä. Ja sinun on alettava kertomalla
vaimollesi koko tapahtuma.

SIR ROBERT CHILTERN
Sitä en tee!

LORDI GORING
Robert, usko minua, olet väärässä.

SIR ROBERT CHILTERN
En voisi sitä tehdä. En voisi surmata hänen rakkauttaan minuun.
Ja nyt, mitä tulee tuohon naiseen, rouva Cheveleyhin! Kuinka voin
puolustautua häntä vastaan? Sinähän tunnet hänet, Arthur, nähtävästi.

LORDI GORING
Kyllä.

SIR ROBERT CHILTERN
Tunnetko hänet tarkoin?

LORDI GORING (Korjaten kaulahuiviaan.) Sen verran, että kerran kihlauduin mennäkseni naimisiin hänen kanssaan, kun asuin Tenbyssä. Tuo puuha kesti kolme päivää … likipitäin.

SIR ROBERT CHILTERN
Miksi se katkesi?

LORDI GORING
(Kevyesti.) Oh, olen unohtanut. Vähintään, se ei vaikuta mitään
asiaan. Sivumennen, oletko yrittänyt suostuttaa häntä rahalla?
Hän oli hemmetin ahne rahalle.

SIR ROBERT CHILTERN
Lupasin hänelle minkä summan vaan tahtoisi. Hän kieltäytyi.

LORDI GORING Niin ollen tuo tavaton rahan evankeliumi joskus pettää. Joka tapauksessa rikkaus ei voi tehdä kaikkea.

SIR ROBERT CHILTERN Ei kaikkea. Otaksun, että olet oikeassa, Arthur. Tiedän, että julkinen paheksuminen on edessäni. Minulla on siitä erikoinen tunne. En koskaan aikaisemmin tiennyt, mitä on kauhu. Nyt sen tunnen. On kuin laskeutuisi jäinen käsi sydämelle. On kuin sydän pakahtuisi kuoliaaksi jonkinlaisessa tyhjässä onkalossa.

LORDI GORING (Tarttuen pöytään.) Sinun täytyy taistella häntä vastaan, sinun täytyy taistella häntä vastaan.

SIR ROBERT CHILTERN
Mutta millä tavoin?

LORDI GORING En osaa sitä tällä hetkellä sanoa. Ei minulla ole pienintäkään käsitystä. Mutta jokaisella on heikko kohtansa. Meissä jokaisessa on joku virhe. (Harhailee tulisijan eteen ja katselee itseään kuvastimesta.) Isäni sanoo, että myös minulla on virheeni. Kenties on. En tiedä.

SIR ROBERT CHILTERN Puolustaessani itseäni rouva Cheveleytä vastaan on minulla oikeus käyttää mitä aseita keksin — eikö olekin?

LORDI GORING (Yhä katsellen kuvastimeen.) Sinun asemassasi luullakseni ei minulla olisi vähintäkään epäilystä niin tehdessäni. Hän pystyy tosiaan pitämään puolensa.

SIR ROBERT CHILTERN (Istuu pöydän luo ja ottaa kynän käteensä.) Hyvä on! Lähetän numerosähkösanoman Wienin lähetystöön tiedustellen, onko siellä tiedossa mitään häntä vastaan. Ehkä siellä on jokin salainen häväistysjuttu, jota hän pelkäisi.

LORDI GORING (Hypistellen kukkaa napinlävessä.) Kuvittelen, että rouva Cheveley on noita hyvin nykyaikaisia naisia, joille uusi häväistysjuttu on yhtä sopivaa kuin uusi hattu ja joita molempia hän leyhyttelee puistossa joka iltapäivä kello puoli kuuden ajoissa. Olen varma, että hän jumaloi häväistysjuttuja, ja että nykyään hänen elämänsä huolena on onnistua niitä kyllin paljon aikaansaamaan.

SIR ROBERT CHILTERN
(Kirjoittaen.) Miksi sanot tuota?

LORDI GORING (Kääntyen ympäri.) No niin, hänellä oli viime yönä liiaksi punamaalia ja vaatteita aivan niukasti. Sellainen naisessa viittaa aina siihen, että hänen suhteensa ei ole paljon toivomisen varaa.

SIR ROBERT CHILTERN (Painaen kelloa.) Kuitenkin kannattaa minun sähköttää Wieniin — vai kuinka?

LORDI GORING Aina on vaivan arvoista tehdä kysymys, mutta aina ei siihen kannata vastata.

(Mason lähestyy.)

SIR ROBERT CHILTERN
Onko herra Trafford huoneessaan?

MASON
Kyllä, sir Robert.

SIR ROBERT CHILTERN
(Pistää kirjoittamansa paperin kirjekuoreen, jonka sitten huolellisesti
sulkee.) Sano hänelle, että toimittaa tämän numeron lähetetyksi heti.
Ei saa olla hetkenkään viivytystä.

MASON
Kyllä, sir Robert.

SIR ROBERT CHILTERN Oi. Anna se pian minulle takaisin. (Kirjoittaa jotakin kuoreen. Mason poistuu kirje mukanaan.) Hänellä on mahtanut olla merkillinen vaikutus parooni Arnheimiin. Ihmettelen, mitä se oli.

LORDI GORING
(Hymyillen.) Minä ihmettelen.

SIR ROBERT CHILTERN Taistelen häntä vastaan hengen edestä niinkauan kuin vaimoni ei tiedä mitään.

LORDI GORING
(Ankarasti.) Oi, taistele kaikin tavoin — kaikin tavoin!

SIR ROBERT CHILTERN (Epätoivon ilmeellä.) Jos vaimoni saa tietää, niin on jälellä vähän, minkä puolesta taistelisin. No niin! Heti kun saan sanomia Wienistä, annan sinun tietää tuloksen. Se on mahdollisuus, juuri mahdollisuus, mutta uskon siihen. Ja kuten taistelin aikaa vastaan sen omilla aseilla, tahdon kukistaa hänet omilla aseillaan. Se on vain oikein, ja hän on sen näköinen nainen, jolla on entisyyttä, eikö olekin?

LORDI GORING Useimpien hienojen naisten laita on niin. Mutta entisyydellä on kuosinsa kuten puvuillakin. Kenties rouva Cheveleyn entisyys on pelkkää ohutta paljaskaulaisuutta, ja sellainen on äärettömästi suosittua nykyään. Sitäpaitsi, rakas Robert, minä en rakentaisi aivan suuria toiveita taisteluun rouva Cheveleytä vastaan. Enpä luulisi rouva Cheveleytä naiseksi, jota on helppo voittaa. Hän on masentanut kaikki velkojansa ja hänellä on ihmeellinen mielenmaltti.

SIR ROBERT CHILTERN Oi! Nyt elän toivossa. Tartun jokaiseen sattumaan. Tunnen samaa kuin tuntee mies, joka on hukkuvassa laivassa. Vesi vierii jalkojeni ympäri ja rajuilma myrskyää. Hm! Minä kuulen vaimoni äänen.

LADY CHILTERN
(Lähestyy kävelypuvussa.) Hyvää iltaa, lordi Goring!

LORDI GORING
Hyvää iltaa, lady Chiltern. Oletteko ollut puistossa?

LADY CHILTERN Ei! Tulen juuri Naisten vapaamielisestä yhdistyksestä, jossa muunmuassa, Robert, sinun nimeäsi mainittiin äänekkäin kättentaputuksin, ja nyt olen tullut juomaan teetä. (Lordi Goringille.) Viivyttehän ja otatte hieman teetä, haluatteko?

LORDI GORING
Viivyn kotvasen, kiitos.

LADY CHILTERN
Palaan hetken perästä. Menen vain riisumaan hattuni.

LORDI GORING
(Mitä vakavimmalla ilmeellään.) Oi, älkää toki. Se on soma.
Hienoimpia hattuja, mitä koskaan olen nähnyt. Toivon, että
Naisten vapaamielinen yhdistys otti sen vastaan äänekkäin
kättentaputuksin.

LADY CHILTERN (Hymyillen.) Meillä on paljon tärkeämpää tehtävää kuin tähystellä toistemme hattuja, lordi Goring.

LORDI GORING
Todellako? Mitä lajia tehtävää?

LADY CHILTERN
Oi, raskaita, tarpeellisia, huvittavia asioita, tehdaslait, naiset
tarkastajina, kahdeksantunnin laki, valtiollinen äänioikeus. —
Kaikenlaisia, todella sellaisia, joita te pitäisitte kokonaan ikävinä.

LORDI GORING
Eikä puhuta koskaan hatuista.

LADY CHILTERN
(Ivallisesti ja harmistuen.) Ei koskaan hatuista, ei koskaan!
(Menee ovesta, joka johtaa hänen naiskammioonsa.)

SIR ROBERT CHILTERN (Ottaa lordi Goringia kädestä.) Olet ollut hyvä ystäväni, Arthur, läpeensä hyvä ystävä.

LORDI GORING En tiedä, että olisin pystynyt tekemään paljoakaan hyväksesi, Robert, tähän saakka. Itse asiassa en ole kyennyt tekemään mitään puolestasi, sikäli kuin voin nähdä. Olen kokonaan pettynyt itseni suhteen.

SIR ROBERT CHILTERN Olet saanut minut kykeneväksi puhumaan totta sinulle. Se on jotakin. Totuus on aina tukahtunut sisimpääni.

LORDI GORING Ah. Totuus on sellainen asia, josta olen pyrkinyt selvenemään niin pian kuin suinkin. Paha tapa, tavallaan. Synnyttää klubissa etenkin vanhempain jäsenten epäsuosiota. He kutsuvat sitä omahyväisyydeksi. Kenties se sitä onkin.

SIR ROBERT CHILTERN Kiittäisin Jumalaa, jos olisin syntynyt puhumaan totta ja elämään totuudessa. Ah, suuri asia elämässä on — elää totuudessa. (Huokaa ja käy ovea kohti.) Tulen luoksesi pian jälleen, Arthur, täytyyhän minun?

LORDI GORING Tietenkin. Milloin vain haluat. Menen katsomaan Bacheloriin pallopeliä tänä iltana, ellen satu keksimään jotain parempaa tehtävää. Mutta tulen takaisin huomenaamuksi. Jos jonkin sattuman vuoksi haluat tavata minua yöllä, niin lähetä tieto suoraan Curzon-kadulle.

SIR ROBERT CHILTERN Kiitän sinua. (Kun hän menee ovea kohti, tulee lady Chiltern naiskammiostaan.)

LADY CHILTERN
Ethän mene, Robert?

SIR ROBERT CHILTERN
Minulla on eräitä kirjeitä kirjoitettavana, rakas.

LADY CHILTERN (Mennen hänen luokseen.) Teet liiaksi työtä, Robert. Et näytä koskaan ajattelevan itseäsi, ja näytät niin väsyneeltä.

SIR ROBERT CHILTERN
Ei se mitään, rakas, ei mitään. (Suutelee häntä ja poistuu.)

LADY CHILTERN (Lordi Goringille.) Istukaa. Olen niin iloinen vierailustanne. Haluan puhella kanssanne — niinpä niin, en hatuista, en liioin naisten vapaamielisestä yhdistyksestä. Teitä huvittaa liiaksi edellinen puheenaihe ja jälkimäinen ei läheskään riittävästi.

LORDI GORING
Te haluatte keskustella kanssani rouva Cheveleystä?

LADY CHILTERN Niin kyllä. Olette arvannut oikein. Lähdettyänne eilen illalla, pääsin selville, että hän oli puhunut täyttä totta. Tietysti minä sain Robertin heti hänelle kirjoittamaan kirjeen ja peruuttamaan lupauksensa.

LORDI GORING
Niin hän on kertonut tehneensä.

LADY CHILTERN Jos hän olisi sen pitänyt, olisi se ollut ensimäinen kari hänen aina niin selvällä urallaan. Robertin tulee olla moitteen yläpuolella. Hän ei ole kuten muut miehet. Hän ei saata tehdä kuten muut miehet. (Katsoo lordi Goringia, joka pysyy vaiti.) Ettekö ole kanssani yhtä mieltä? Te olette Robertin paras ystävä. Te olette meidän parhain ystävämme, lordi Goring. Ei kukaan, paitsi minua, tunne Robertia paremmin kuin te. Hän ei salaa minulta mitään, enkä luule hänen teiltäkään mitään salaavan.

LORDI GORING
Totta kyllä, hän ei salaa minulta mitään. Ainakin niin uskon.

LADY CHILTERN Enkö ole oikeassa häntä kunnioittaessani? Tiedän olevani. Mutta puhukaa minulle vapaasti.

LORDI GORING
(Katsoen vilpittömästi häneen.) Aivan vapaastiko?

LADY CHILTERN
Varmasti! Teillä ei ole mitään salattavaa — onko teillä?

LORDI GORING Ei mitään. Mutta rakas lady Chiltern, ajattelen, jos minun sallitte niin sanoa, että käytännöllisessä elämässä — — —

LADY CHILTERN
(Hymyillen.) Jota te tunnette niin vähän, lordi Goring.

LORDI GORING Josta en tunne mitään kokemuksen perusteella, vaan kuitenkin jotakin havaintojen pohjalla. Ajattelen, että käytännöllisessä elämässä on menestymisessä jotakin, todellisessa menestyksessä eräänlaista pientä häikäilemättömyyttä; kunnianhimossa on aina jotakin häikäilemätöntä. Kun kerran mies on päättänyt sydämessään ja sielussaan tavoittaa erikoisen päämäärän, niin jos hänen on kiipeäminen jyrkkää kalliota, hän kiipeää jyrkkää kalliota; jos hänen on käytävä liejussa — —

LADY CHILTERN
Niin mitä?

LORDI GORING
Hän kävelee liejussa. Tietenkin puhelen yleensä elämästä.

LADY CHILTERN (Vakavasti.) Toivon niin. Minkätähden katsotte minuun niin oudosti, lordi Goring?

LORDI GORING Lady Chiltern. Olen tosiaan ajatellut, että kenties teillä on eräissä kohdin liian ankara elämänkatsomus. Ajattelen, että — — — te usein ette osoita riittävästi armahtavaisuutta. Joka luonteessa on heikkoja kohtia, tahi pahempaa kuin heikkous. Otaksukaamme esimerkiksi, että joku julkisuuden mies, isäni tai lordi Merton tai Robert — sanokaamme — olisi vuosia sitten kirjoittanut mielettömän kirjeen jollekin — — —

LADY CHILTERN
Mitä tarkoitatte mielettömällä kirjeellä?

LORDI GORING
Kirje, joka vakavasti saattaa huonoon valoon jonkun aseman.
Esitän vain kuvitellun tapauksen.

LADY CHILTERN Robert ei voi tehdä mieletöntä tekoa yhtä vähän kuin väärää tekoa.

LORDI GORING (Pitkän vaitiolon jälkeen.) Kuka tahansa saattaa tehdä mielettömän teon. Kuka tahansa voi tehdä väärän teon.

LADY CHILTERN Oletteko pessimisti? Mitä sanovat toiset keikarit? Ne varmaan kaikki käyvät surupuvussa.

LORDI GORING (Nousten.) Ei, lady Chiltern, en ole pessimisti. Itse asiassa en ole varma, että täysin tiedän, mitä pessimismi todella tarkoittaa. Ainoa, minkä tiedän on se, että elämää ei voida ymmärtää ilman suurta armahtavaisuutta, ei voida elää ilman paljoa armahtavaisuutta. Rakkaus, eikä saksalainen filosofia, on tuon sanan todellinen ilmaisu, olkoonkin sen läheisin tulkinta mikä hyvänsä. Ja jos teillä, lady Chiltern, milloinkaan on murhe, kääntykää luottamuksella puoleeni heti ja tahdon auttaa teitä kaikin tavoin kykyni mukaan. Jos milloin haluatte kohdata minua, niin hakekaa apuani, ja te saatte sen. Tulkaa heti luokseni.

LADY CHILTERN (Katsoen häntä ihmetyksellä.) Lordi Goring, te puhutte kovin vakavasti. En käsittääkseni milloinkaan ennen ole kuullut teidän puhelevan vakavasti.

LORDI GORING
(Hymähtäen.) Teidän tulee suoda anteeksi minulle, lady Chiltern.
Sitä ei tapahdu uudelleen, jos voin auttaa.

LADY CHILTERN Mutta pidän teistä, kun olette vakava. (Mabel Chiltern lähestyy, mitä hurmaavin puku yllään.)

MABEL CHILTERN
Rakas Gertrud, elä sano niin hirveitä asioita lordi Goringille.
Vakavuus ei sovi hänelle laisinkaan. Hyvää iltaa, lordi Goring.
Suvaitkaa olla niin tavallinen kuin voitte.

LORDI GORING Olisin halukas, neiti Mabel, mutta pelkään olevani jonkun verran pois tolaltani tänä aamuna. Ja sitäpaitsi nyt on minun mentävä.

MABEL CHILTERN
Juuri kun olen tullut sisään. Mikä hirmuinen tapa teillä on?
Olen varma, että olette kovin huonosti kasvatettu.

LORDI GORING
Olen kylläkin.

MABEL CHILTERN
Toivon, että minä olisin saanut teidät kasvattaa.

LORDI GORING
Olen pahoillani, ettette sitä tehnyt.

MABEL CHILTERN
Se on liian myöhäistä nyt, luulen mä.

LORDI GORING
(Hymyillen.) En ole niin varma.

MABEL CHILTERN
Tuletteko huomenaamulla ratsastamaan?

LORDI GORING
Kyllä, kello kymmenen.

MABEL CHILTERN
Elkää unohtako!

LORDI GORING Tietenkään en! Sivumennen, lady Chiltern, ei ole mitään vierastenne luetteloa tämänpäiväisessä Morning Post'issa. Se on varmaan tullut täyteen piirineuvoston tahi jonkun muun kokouksen selostuksista tai muusta sellaisesta. Saisinko minä luettelon? Minulla on erikoinen syy kysyä sitä.

LADY CHILTERN
Olen varma, että herra Trafford voi antaa sen.

LORDI GORING
Paljon kiitoksia!

MABEL CHILTERN
Tommy on Lontoon hyödyllisin henkilö.

LORDI GORING
(Kääntyen häneen.) Ja kuka on koristeellisin?

MABEL CHILTERN
(Riemuiten.) Minä.

LORDI GORING
Kuinka viisasta, että sen arvasitte. (Ottaa hattunsa ja keppinsä.)
Hyvästi, neiti Chiltern. Muistattehan, mitä sanoin teille, tottakai
muistatte?

LADY CHILTERN
Kyllä, mutta en tiedä, miksi sitä sanoitte minulle.

LORDI GORING
Tuskin tiedän itsekään. Hyvästi, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN (Näyttäen hieman pettyneeltä.) Olisin toivonut, ettette olisi mennyt. Minulla on ollut neljä omituista seikkailua tänä aamuna; neljä ja puolikin itse asiassa. Te voisitte viipyä ja kuulla jotain niistä.

LORDI GORING Kuinka itsekästä, että teillä on neljä ja puoli. Minulle ei jää mitään.

MABEL CHILTERN
En soisi teillä olevan yhtään. Ne eivät olisi teille hyväksi.

LORDI GORING Se on ensimäinen epäystävällisyys, minkä milloinkaan olette minulle sanonut. Kuinka loistavasti sen sanoittekaan! — Kello kymmenen huomenaamuna.

MABEL CHILTERN
Täsmälleen.

LORDI GORING
Aivan täsmälleen. Mutta elkää tuoko herra Traffordia.

MABEL CHILTERN
(Hieman keikauttaen päätään.) Tietenkään en tuo Tommy
Traffordia. Tommy Trafford on suuressa epäsuosiossa.

LORDI GORING
Olen hyvilläni kuullessani sen. (Kumartaa ja menee ulos.)

MABEL CHILTERN
Gertrud, sinä puhuisit Tommy Traffordin kanssa!

LADY CHILTERN Mitä on poloinen herra Trafford nykyään tehnyt? Robert sanoo, että hän on parhain sihteeri, mitä hänellä on koskaan ollut.

MABEL CHILTERN No niin, Tommy on taasen minua kosinut. Tommy ei todella tee mitään muuta kuin kosii minua. Hän kosi minua eilen illalla musiikkihuoneessa, ollessani aivan suojaton, kun siellä soitti hyvin harjoitettu kolmikko. En uskaltanut lausua vähintäkään purevaa vastausta, tuota tuskin tarvitsee kertoa sinulle. Jos olisin sen tehnyt, olisi se keskeyttänyt heti soitannon. Soitannolliset ihmiset ovat niin mahdottoman kohtuuttomia. He aina haluavat, että ihminen tulisi mykäksi samassa hetkessä, kun tämä ikävöi tulla täysin kuuroksi. — Sitten hän kosi minua selkeällä päivällä tänä aamuna vastapäätä tuota kamalaa Achilleyn veistokuvaa. Todellakin, tapahtumat, jotka suoritetaan vastapäätä tuota taideteosta, ovat aivan kauhistavia. Poliisin pitäisi kajota niihin. Välipalaa syötäessä näin hänen silmiensä hohteesta, että hän aikoi taasen kosia, ja minä onnistuin estämään hänet juuri ajoissa vakuuttamalla hänelle, että olen bimetallisti. Onneksi en tiedä, mitä bimetallismi tarkoittaa. Enkä luule, että kukaan muukaan tietää. Mutta tuo huomautus musersi kymmeneksi minuutiksi Tommyn. Hän näytti aivan järkytetyltä. Ja sitten Tommyllä on niin kiusallinen tapa kosia. Jos hän kosisi käyttäen äänensä yläsointua, niin en niin paljon välittäisi. Se tekisi jonkinmoisen vaikutuksen kuulijaan. Mutta hän tekee sen niin hirveän tutunomaisella tavalla. Kun Tommy alkaa olla romanttinen, niin hän puhuttelee toista aivan kuin lääkäri. Pidän paljon Tommystä, mutta hänen tapansa kosia on aivan vanhanaikainen. Toivon, Gertrud, että puhuisit hänen kanssaan ja sanoisit, että on riittävän usein, jos kosii kerta viikossa jotakuta, ja että tulee tehdä se aina tavalla, joka tekee jonkun vaikutuksen toisen huomaavaisuuteen.

LADY CHILTERN Rakas Mabel! Elä puhele tuolla tapaa. Sitäpaitsi Robertilla on herra Traffordista hyvin korkeat ajatukset. Hän uskoo tällä olevan loistavan tulevaisuuden edessään.

MABEL CHILTERN Oi. En mistään hinnasta auringon alla mene naimisiin miehen kanssa, jolla on tulevaisuus edessään.

LADY CHILTERN
Mabel!

MABEL CHILTERN Tiedän, rakas. Sinä menit naimisiin miehelle, jolla oli tulevaisuus, etkö mennytkin? Mutta Robert oli nero ja sinulla on ylevä, itseuhraava luonne. Sinä siedät neroa. Minulla ei ole luonnetta lainkaan, ja Robert on ainoa nero, jota voisin koskaan suvaita. Uskon, että he säännöllisesti ovat aivan mahdottomia. Nerot puhuvat niin paljon, eikö niin? Sellainen huono tottumus! Ja aina ne ajattelevat itseään, kun tahtoisin, että ne ajattelisivat minua. Minun täytyy mennä harjoituksiin lady Basildonin luo. Sinähän muistat, että me toimeenpanemme kuvaelman, muistathan? Eräänlaisen riemukulun, en tiedä minkä. Toivon sen olevan minun riemukulkuni. Ainoa voittokulku, joka minua nykyään huvittaa. (Suutelee lady Chilterniä ja poistuu; tulee sitten juosten takaisin.) Oi! Gertrud, tiedätkö, kuka tulee sinua katsomaan? Tuo kamala rouva Cheveley rakastettavimmassa asussaan. Oletko kutsunut hänet?

LADY CHILTERN
(Nousten.) Rouva Cheveley! Tulee minua tapaamaan! Mahdotonta!

MABEL CHILTERN Vakuutan sinulle, hän tulee porraskäytävässä täydessä koossaan ja elävänä, mutta ei läheskään niin luonnollisena.

LADY CHILTERN Ei sinun tarvitse odottaa, Mabel. Muista, lady Basildon odottaa sinua.

MABEL CHILTERN
Oi! Minun täytyy tervehtiä lady Markbya. Hän on ihastuttava.
Olen mielelläni hänen käytettävänään.

MASON
(Tulee sisään.) Lady Markby ja rouva Cheveley.

LADY CHILTERN (Astuen näitä kohti.) Rakas lady Markby. Kuinka kauniisti, että poikkesitte luokseni. (Puristaa tämän kättä ja kumartaa hieman kylmästi rouva Cheveleylle.) Ettekö istuudu, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY Kiitos! Onko tämä neiti Chiltern? Tutustuisin niin mielelläni häneen.

LADY CHILTERN Mabel, rouva Cheveley haluaa tutustua sinuun, (Mabel Chiltern nyökkää jonkun verran.)

ROUVA CHEVELEY
(Istuutuen.) Pukunne oli niin viehättävä eilen illalla, neiti
Chiltern. Niin yksinkertainen ja sopiva.

MABEL CHILTERN Todellako? Minun täytyy kertoa ompelijalleni. Se on häntä ilahduttava. Hyvästi, lady Markby!

LADY MARKBY
Joko menette?

MABEL CHILTERN
Olen pahoillani, mutta minun on mentävä. Olen menossa harjoituksiin.
Minun on seistävä päälläni eräässä kuvaelmassa.

LADY MARKBY Päällänne, lapsukainen? Oi, toivon, ettei toki. Uskon, että se on perin epäterveellistä. (Istuu sohvaan lady Chilternin viereen.)

MABEL CHILTERN Mutta se onkin oivallista hyväntekeväisyystarkoitusta varten: nälkäpalkalla työskenteleväin auttamiseksi, ne ovat ainoat ihmiset, jotka todella herättävät mielenkiintoani. Minä olen sihteeri ja Tommy Trafford on rahastonhoitaja.

ROUVA CHEVELEY
Ja mitä on lordi Goring?

MABEL CHILTERN
Oi! Lordi Goring on esimies.

ROUVA CHEVELEY Tuo toimi sopii hänelle suuremmoisesti, ellei hän ole huonontunut siitä, kun hänet aikaisemmin tunsin.

LADY MARKBY (Moittien.) Te olette huomattavan nykyaikainen, Mabel. Kenties hiukan liian nykyaikainen. Ei mikään ole niin vaarallista kuin olla liian nykyaikainen. Saattaa muuttua vanhanaikaiseksi aivan äkkiä. Tunnen monta esimerkkiä siitä.

MABEL CHILTERN
Sehän on kamala mahdollisuus.

LADY MARKBY Ah, rakkaani, elkää huoliko hermostua. Te tulette aina pysymään mahdollisimman somana. Se onkin parhain kuosi ja ainoa kuosi, jonka Englanti on onnistunut soveltamaan käytäntöön.

MABEL CHILTERN (Kumartaen.) Kiitän teitä paljon, lady Markby sekä Englannin että itseni puolesta. (Poistuu.)

LADY MARKBY (Kääntyen lady Chilterniin.) Rakas Gertrud, me juuri saavuimme tiedustamaan, onko rouva Cheveleyn timanttista rintaneulaa löydetty?

LADY CHILTERN
Täälläkö?

ROUVA CHEVELEY Niin. Olin sen kadottanut palatessani Claridgeen ja ajattelin, että olisin mahdollisesti pudottanut sen tänne.

LADY CHILTERN En ole siitä kuullut mitään, mutta lähetän kutsumaan hovimestarin ja kysyn. (Koskettaa kelloa.)

ROUVA CHEVELEY Oi, pyydän, elkää vaivautuko lady Chiltern. Luulen, että kadotin sen operassa ennen tänne tuloamme.

LADY MARKBY Ah niin! Otaksun, että se tapahtui operassa. Asianlaita on, että me kaikki hyörimme ja pyörimme nykypäivinä niin paljon, että kummastelen, miten meillä on mitään kelpaavaa yllämme jonkun illanvieton perästä. Itse tiedän tuon, kun tulen takaisin salongista, tunnen aina, ikäänkuin ei minulla olisi tilkkua ylläni paitsi vähäistä säädyllisen maineen riekaletta, joka juuri riittää estämään alempia luokkia tekemästä kiusallisia huomautuksiaan vaunujen ikkunain läpi. Itse asiassa on seurapiirissämme julmasti liikaväestöä. Tosiaan, jonkun tulisi järjestää varsinainen suunnitelma siirtolaisuuden auttamiseksi. Se saisi aikaan melko paljon hyvää.

ROUVA CHEVELEY Olen täysin samaa mieltä kanssanne, lady Markby. Siitä on lähes kuusi vuotta, kun olen ollut huvikauden ajalla Lontoossa, ja minun täytyy sanoa, että seurapiiri on tullut hirveän kirjavaksi. Näkyy mitä omituisimpia ihmisiä kaikkialla.

LADY MARKBY Se on aivan totta. Mutta niitä ei ole tarvis tuntea. Olen varma, että en tunne puolia ihmisiä, jotka tulevat kotiini. Tosin kuulemastani päättäen en haluaisikaan.

(Mason lähestyy.)

LADY CHILTERN
Millaisen rintaneulan kadotitte, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY
Timanttisen käärmeneulan, jossa oli rubiini, melko suuri rubiini.

LADY MARKBY
Ajattelin, että sanoitte siinä olevan safiirin päässä, rakas.

ROUVA CHEVELEY
(Hymyillen.) Ei, lady Markby, — rubiini.

LADY MARKBY
(Nyökäten päätään.) Ja hyvin somistava, olen aivan varma.

LADY CHILTERN Onko rubiinin kaunistamaa, timanttista rintaneulaa löydetty jostakin huoneista tänä aamuna, Mason?

MASON
Ei, lady.

ROUVA CHEVELEY Ei se ole todellakaan niin tärkeää, lady Chiltern. Olen pahoillani, että olen tuottanut teille hankaluutta.

LADY CHILTERN
(Kylmästi.) Oi, ei siitä ole mitään hankaluutta. Riittää, Mason.
Voitte tuoda teetä. (Mason poistuu.)

LADY MARKBY Tosiaan, minun täytyy sanoa, on mitä kiusallisinta kadottaa jotain. Muistan kuinka kerran eräässä kylpylässä vuosia sitten hukkasin kaivohuoneessa erinomaisen sievän kohokuvalla kaunistetun rannerenkaan, jonka sir John oli minulle antanut. Tietääkseni hän ei ole senjälkeen antanut minulle niin mitään, ikävä kertoa. Hän on valitettavasti mennyt pilalle. Todellakin tuo hirveä Alahuone aivan tuhoaa meiltä meidän aviomiehemme. Minä pidän Alahuonetta kaikkein suurimpana iskuna onnelliselle avioelämälle senjälkeen kun tuo kauhea asia, jota kutsutaan naisen korkeammaksi sivistykseksi, keksittiin.

LADY CHILTERN
Ah, on harhaoppista sanoa sellaista tässä huoneessa, lady Markby.
Robert on suuri naisten ylemmän sivistyksen esitaistelija ja niin
myös minä pelkään olevani.

ROUVA CHEVELEY Miesten korkeampaa sivistystä näkisin mielelläni. Miehet sitä niin surkeasti tarvitsisivat.

LADY MARKBY He tarvitsisivat, rakkaani. Mutta epäilen, että sellainen suunnitelma tulisi hyvin epäkäytännölliseksi. Luullakseni miehillä ei ole paljoakaan kehittymiskykyä. Mies on päässyt niin pitkälle kuin voi, ja se ei ole kaukana, eihän. Verraten naiseen, no niin, te rakas Gertrud kuulutte nuorempaan sukupolveen, ja olen varma, että myönnätte sen empimättä. Minun aikanani, kylläkään, ei meitä opetettu mitään ymmärtämään. Se oli vanha järjestelmä, ja ihmeen mielenkiintoinen se oli. Vakuutan teille, että se asiain paljous, jota minä ja poloinen siskoni opetettiin olemaan ymmärtämättä, oli aivan erinomainen. Mutta nykyajan naiset ymmärtävät kaiken, niin sanotaan.

ROUVA CHEVELEY Paitsi aviopuolisoaan. Se on ainoa asia, jota nykyaikainen nainen ei koskaan ymmärrä.

LADY MARKBY Ja se onkin hyvä asia, rakas, rohkenen sanoa. Moni hyvä koti särkyisi, jos he sen tekisivät. Ei teidän, Gertrud, tarvitsee minun tuskin sanoa. Te olette ottanut malliaviomiehen. Toivoisin, että voisin sanoa samaa itsestäni. Mutta siitä lähtien kun sir John on ottanut tavaksi seurata parlamentin keskusteluja säännöllisesti, mitä hänellä ei koskaan ollut tapana tehdä hyvinä entisaikoina, on hänen puhetapansa tullut aivan sietämättömäksi. Hän näyttää aina ajattelevan puhuvansa Alahuoneelle, ja lopputulos on, että milloin hän puhuneekin maanviljelystyöväestä tai Walesin kirkosta tai muusta yhtä sopimattomasta aiheesta, on minun pakko lähettää kaikki palvelijat pois huoneesta. Ei ole miellyttävää nähdä oman hovimestarinsa, joka on ollut talossa kaksikymmentäkolme vuotta, todella punastuvan tarjoilupöydän luona ja lakeijan nurkassa vääristelevän kasvojaan kuin sirkusnäyttelijän. Vakuutan teille, että elämäni menee aivan rappiolle, ellei Johnia pian lähetetä Ylähuoneeseen. Hän ei harrastaisi silloin mitään politiikkaa eihän? Lordien huone on niin viisas. Se on herrasmiesten yhtymä. Mutta nykyisessä tilassaan sir John on tosiaan suuri koettelemus. Niinpä tänä aamuna kesken aamiaista hän nousi lieden eteen matolle, pisti kädet taskuihinsa ja piti kimakalla äänellä puheen maakunnalle. Tarvitsee tuskin sanoa, että läksin pöydästä niin pian kuin olin juonut toisen kupin teetä. Mutta hänen voimakas puheensa kuului yli koko talon. Uskon, Gertrud, ettei Robert ole sellainen.

LADY CHILTERN
Mutta minulla on hyvin paljon mielenkiintoa politiikkaan, lady
Markby. Kuulen mielelläni Robertin siitä puhuvan.

LADY MARKBY Niinpä niin, toivon, että hän ei ole niin uskollinen ikivanhoille sinisille kirjoille kuin sir John on. En luule, että ne ovat kenellekään aivan mieltäylentävää luettavaa.

ROUVA CHEVELEY (Hitaasti.) En ole koskaan lukenut sinistä kirjaa. Pidän enemmän keltakantisista kirjoista.

LADY MARKBY (Tekeytyen tietämättömäksi.) Keltainen on iloisempi väri, eikö olekin? Minulla oli tapana aikaisempina päivinä pitää enimmäkseen keltaisia pukuja ja tekisin niin nytkin, ellei sir John olisi niin kiusallisen omalaatuinen huomioissaan, ja mies on aina pukukysymyksessä naurettava, eikö olekin?

ROUVA CHEVELEY Oi, ei! Tietääkseni miehet ovat ainoat asiantuntijat pukujen alalla.

LADY MARKBY Todellakin? Eipä sitä saata sanoa sen perusteella, millaisia hattuja he käyttävät, vai voiko?

  (Hovimestari lakeijan seuraamana tulee. Tee on katettu pienelle
  pöydälle lady Chilternin luo.)

LADY CHILTERN
Saanko luvan tarjota hieman teetä, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY Kiitos! (Hovimestari ojentaa rouva Cheveleylle kupin teetä tarjottimella.)

LADY CHILTERN
Hieman teetä, lady Markby?

LADY MARKBY Ei, kiitos, rakas. (Palvelijat poistuvat.) Itse asiassa olen luvannut poiketa kymmeneksi minuutiksi tapaamaan poloista lady Brancasteria, jolla on hyvin suuri suru. Hänen tyttärensä, aivan hyvin kasvatettu neitonen kylläkin, on täydellä todella kihlautunut aikeessa mennä naimisiin erään Shropshiren kappalaisen kanssa. Se on kovin surullista, tosiaankin kovin surullista. En käsitä tuota nykyaikaista pappiskiihkoa. Minun aikanani me tytöt tietenkin näimme heidän juoksentelevan seudulla kuin kaniinien. Mutta tarvitsee tuskin mainita, ettemme koskaan välittäneet heistä niin mitään. Mutta olen kuullut, että nykyään maan hienosto on aivan mieltynyt heihin. Käsittääkseni tuo on mitä jumalattominta. Ja sitten vanhin poika on riitaantunut isänsä kanssa, ja kerrotaan, että kun he tapaavat klubilla, niin lordi Brancaster aina vetäytyy The Timesin raha-asiain kirjotusten suojaan. Kuinka lieneekin, niin uskon, että tuo on aivan tavallinen ilmiö nykyään ja että on otettava erikoinen ylipainos The Timesistä kaikkia St. Jamesin kadun klubeja varten. On niin paljon poikia, jotka välttävät joutua minkäänlaiseen kosketukseen isiensä kanssa, ja paljon isiä, jotka eivät halua puhutella poikiaan. Mielestäni täytyy tuota suuresti valittaa.

ROUVA CHEVELEY
Niin minustakin. Isillä on nykyään niin paljon pojiltaan opittavaa.

LADY MARKBY
Todellakin, rakas? Mitä?

ROUVA CHEVELEY Elämän taitoa. Ainoa todella hieno taide, jota nykyaikana harjoitamme.

LADY MARKBY (Ravistaen päätään.) Ah. Pelkäänpä, että lordi Brancaster tuntee sitä melko paljon. Enemmän kuin hänen vaimoparkansa milloinkaan tunsi. (Kääntyen lady Chilterniin.) Tunnetteko lady Brancasterin, vai ettekö, rakas?

LADY CHILTERN Jonkun verran ulkonäöltä. Hän asuskeli Langtonissa viime syksynä, kun olimme siellä.

LADY MARKBY Niinpä niin. Kuten kaikki voimakkaat naiset, on hän kuin itse onnellisuus, jossa ei huomaa mitään varjoa. Kuitenkin hänen perheessään on paljon murhenäytelmiä, lukuunottamatta tätä pastorin juttua. Sisarensa, rouva Jekyllin elämä oli hyvin onneton ilman hänen omaa syytään, täytyy ikäväkseni kertoa. Hän oli kerrassaan niin murtunut, että hän meni erääseen luostariin tahi jonnekin operanäyttämölle, olen unohtanut minne. Ei! Luullakseni hän perusti koristeompeluliikkeen. Tiedän vain, että hän kadotti kaiken halun elämän iloihin. (Nousten.) Ja nyt Gertrud, jos sallitte, jätän rouva Cheveleyn huostaanne ja tulen hakemaan hänet neljännestunnin perästä. Tai kenties, rakas rouva Cheveley, te haluatte odottaa vaunuissa sillä aikaa, kun pistäydyn lady Brancasterilla. Kun vierailuni tarkotus on vain osanoton ilmaisu, niin en viivy kauvan.

ROUVA CHEVELEY (Nousten.) Enpä halua odottaa vaunuissa ensinkään, on mahdollista, että joutuu jonkun katseltavaksi.

LADY MARKBY Niinpä kyllä! Olen kuullut, että tuo pastori hiiviskelee aina talon ympärillä.

ROUVA CHEVELEY
Pelkäänpä, että en ole huvitettu tytön ystävistä.

LADY CHILTERN
(Nousten.) Oi! Toivon, että rouva Cheveley viipyy täällä vähän.
Haluaisin jonkun minuutin puhella kanssanne.

ROUVA CHEVELEY Kuinka ystävällistä, lady Chiltern! Uskokaahan, ei mikään tuottaisi minulle suurempaa iloa.

LADY MARKBY Ah! Epäilemättä teillä molemmilla on paljon hupaisia kouluaikain muistoja, joista voitte keskenänne jutella. Hyvästi Gertrud! Saanko tavata teitä Bonarin luona tänä iltana? Hän on keksinyt uuden ihmeellisen neron. Hän toimii — eipä niin mitään, luulen ma. Se on suuri elvytys, eikö olekin?

LADY CHILTERN
Robert ja minä aterioimme kotona tänä iltana, ja enpä luule
lähteväni minnekään sen jälkeen. Robertin tietysti on oltava
Alahuoneessa. Mutta siellä ei ole mitään mielenkiintoista.

LADY MARKBY Syötte päivällistä kotona? Onko tuo nyt viisasta? Ah, unohdin, teidän miehenne on poikkeus. Minun on tavallinen sääntö, ja mikään ei vanhenna naista niin nopeaan kuin naimisissa olo tavallisen säännön kanssa. (Poistuu.)

ROUVA CHEVELEY Ihmeellinen nainen tuo lady Markby, eikö olekin! Puhuu enemmän ja sanoo vähemmän kuin kukaan, jonka milloinkaan olen tavannut. Hän on luotu julkiseksi puhujaksi paljon enemmän kuin miehensä, vaikka tämä on perikuvallinen englantilainen, aina hölmö ja tavallisesti voimakas.

LADY CHILTERN (Ei vastaa, vaan jää seisomaan. Hetken vaitiolo. Sitten molempain naisten katseet kohtaavat toisensa. Lady Chiltern on tuiman ja kalpean näköinen. Rouva Cheveley näyttää päinvastoin huvitetulta.) Rouva Cheveley, käsittääkseni on oikein sanoa teille aivan avoimesti, että jos tiesin, kuka te todella olitte, en olisi kutsunut teitä kotiini eilen illalla.

ROUVA CHEVELEY
(Nenäkkäästi hymyillen.) Todellako?

LADY CHILTERN
En olisi voinut sitä tehdä.

ROUVA CHEVELEY Näen, että kaikkien näitten vuosien jälkeen ette ole niin hiventäkään muuttunut, Gertrud.

LADY CHILTERN
En koskaan muutu.

ROUVA CHEVELEY (Kohottaen kulmakarvojaan.) Sillä elämä ei ole teille mitään opettanut.

LADY CHILTERN Se on opettanut, että henkilö, joka kerran on ollut vikapää epärehelliseen ja kunniattomaan tekoon, saattaa sitä olla toistekin, ja tulee häntä karttaa.

ROUVA CHEVELEY
Tulisitteko sovittamaan tuon säännön jokaiseen?

LADY CHILTERN
Kyllä jokaiseen, ilman poikkeusta.

ROUVA CHEVELEY Sitten olen pahoillani puolestanne, Gertrud, hyvin pahoillani puolestanne.

LADY CHILTERN Varmaankin huomaatte nyt, että monesta syystä enempi tuttavuus meidän välillämme sinä aikana kun Lontoossa viivytte, on mahdoton.

ROUVA CHEVELEY (Nojaten tuoliinsa.) Tehän tiedätte Gertrud, että en halua teidän puhuvan moraalia hituistakaan. Moraali on aivan yksinkertaisesti tapa, miten suhtaudumme ihmisiin, joista emme henkilökohtaisesti pidä. Te ette pidä minusta. Olen täysin tietoinen siitä. Ja minä olen aina teitä inhonnut. Ja kuitenkin olen tullut tänne tekemään teille erään palveluksen.

LADY CHILTERN (Halveksien.) Samanlaisen palveluksen kuin se, minkä halusitte tehdä miehelleni eilen illalla, otaksun. Taivaan kiitos, pelastin hänet siitä.

ROUVA CHEVELEY (Kavahtaen pystyyn.) Tekö saitte hänet kirjottamaan tuon julkean kirjeen minulle? Tekö saitte hänet purkamaan lupauksensa.

LADY CHILTERN
Niin.

ROUVA CHEVELEY Sitten on teidän saatava hänet se pitämään. Annan teille aikaa huomenaamuun, en enempää. Jos ei miehenne sen ajan kuluttua vakavasti sitoudu auttamaan minua tuossa suuressa suunnitelmassa, josta minulla on etuja…

LADY CHILTERN
Tuossa kavalassa keinottelussa…

ROUVA CHEVELEY Kutsukaa sitä kuinka haluatte. Teidän miehenne kohtalo on minun käsissäni, ja jos te olette viisas, niin saatatte hänet tekemään, mitä vaadin.

LADY CHILTERN (Nousten ja kävellen häntä kohti.) Te olette sietämätön. Mitä miehelläni on teidän kanssanne tekemistä? Teidänlaisenne naisen?

ROUVA CHEVELEY (Katkerasti naurahtaen.) Tässä maailmassa vertaiset tapaavat toisensa. Sentähden, että miehenne itse on petollinen ja epärehellinen, sovimme niin hyvin yhteen. Teidän ja hänen välillään on ammottava kuilu. Hän ja minä olemme läheisemmät kuin ystävät. Olemme viholliset, jotka ovat yhteenkietoutuneet. Sama rikos solmii meidät.

LADY CHILTERN Kuinka rinnastatte miestäni itsenne kanssa? Kuinka rohkenette uhitella häntä ja minua. Menkää talostani. Te olette sopimaton täällä.

(Sir Robert Chiltern tulee takaapäin. Hän kuulee vaimonsa viime sanat ja näkee, keneen ne ovat kohdistetut. Hän muuttuu kuolon kalpeaksi.)

ROUVA CHEVELEY Teidän talonne! Talo, joka on ostettu kunniattomuuden hinnalla. Talo, missä kaikki on maksettu petoksella. (Kääntyy ja katsoo Robert Chilterniin.) Kysykää häneltä, mikä on hänen menestyksensä alkulähde. Antakaa hänen kertoa, kuinka hän myi virastosalaisuuden pörssihuijarille. Kuulostakaa häneltä, mistä saatte kiittää asemaanne.

LADY CHILTERN
Se ei ole totta! Robert! Se ei ole totta!

ROUVA CHEVELEY (Osottaen Robert Chilterniä ojennetulla sormellaan.) Katsokaa häntä! Voiko hän sen kieltää? Uskaltaako hän sen?

SIR ROBERT CHILTERN Menkää! Menkää heti kohta! Nyt olette tehnyt pahimman tekonne.

ROUVA CHEVELEY Pahimmanko? En ole kuitenkaan lopettanut teidän kanssanne, teidän kummankaan kanssa. Annan teille molemmille aikaa huomiseen keskipäivään saakka. Jos ette siihen mennessä suostu tekemään, mitä teiltä pyydän, niin tulee koko maailma tietämään, millainen on Robert Chilternin alkuperä.

(Sir Robert Chiltern soittaa kelloa. Mason tulee.)

SIR ROBERT CHILTERN Osoittakaa rouva Cheveley ulos. (Rouva Cheveley nousee, kumartaa eräänlaisella liioitetulla kohteliaisuudella lady Chilternille, joka ei tee mitään liikettä vastaukseksi. Kun hän sivuuttaa Robert Chilternin, joka seisoo oven likellä, pysähtyy hän hetkiseksi ja katsoo häntä suoraan kasvoihin. Sitten hän menee ulos; palvelija seuraa ja sulkee oven hänen perässään. Aviomies ja vaimo jäävät yksikseen. Lady Chiltern seisoo ikäänkuin kamalan unen vallassa. Sitten hän kääntyy ja katsoo miestään. Hän katsoo Robertia oudoin katsein, aivan kuin näkisi hänet ensi kertaa.)

LADY CHILTERN
Sinä myit virastosalaisuuden rahasta! Aloit elämäsi petoksella.
Rakensit urasi häpeälle. Oi, sano, että se ei ole totta. Valehtele
minulle! Valehtele minulle! Sano, ettei se ole totta.

SIR ROBERT CHILTERN Mitä tuo nainen sanoi, on aivan totta. Mutta Gertrud, kuuntele minua. Sinä et käsitä, kuinka minua houkuteltiin. Anna kerron sinulle koko asian. (Menee häntä kohti.)

LADY CHILTERN Elä lähesty minua. Elä koske minuun. Minusta tuntuu, että sinä olet tahrannut minut ainiaaksi. Oi. Millaista naamiota olet käyttänyt kaikki nämä vuodet. Möit itsesi rahalla. Oi, tavallinen varas olisi parempi. Sinä asetit itsesi kaupaksi korkeinta tarjousta vastaan. Myit itsesi markkinoilla. Valehtelit koko maailmalle. Ja kuitenkaan et tahdo valehdella minulle.

SIR ROBERT CHILTERN
(Syöksyen häntä kohti.) Gertrud, Gertrud!

LADY CHILTERN (Torjuen hänet takaisin ojennetuin käsin.) Elä puhu! Elä sano mitään! Äänesi herättää kauheita muistoja — muistoja asioista, jotka saivat minun sinua rakastamaan, muistoja sanoista, jotka saivat minut sinua rakastamaan, — muistoja, jotka nyt ovat minulle hirveitä. Ja kuinka minä arvostin sinua! Sinä olit mielestäni jotakin erikoisempaa kuin tavallinen elämä, puhdas, ylevä, rehellinen, ilman tahraa. Maailma näytti minusta hienommalta, koska sinä olit siinä, ja hyvyys oli todellisempaa senvuoksi, että sinä elit. Ja nyt — oi, — kun ajattelen, että tein sinunlaisesta miehestä ihanteen — elämäni ihanteen!

SIR ROBERT CHILTERN Siinä oli erehdyksesi. Siinä oli virheesi. Sen virheen kaikki naiset tekevät. Miksi te naiset ette voi meitä rakastaa virheinemme, kaikkinemme? Miksi asetatte meidät luonnottomalle jalustalle? Meidän kaikkein jalat ovat tomussa, niin hyvin naisten kuin miesten; mutta kun me miehet rakastamme naisia, me rakastamme tuntien heidän heikkoutensa, heidän hulluutensa, heidän vajavaisuutensa, sitä enemmän rakastamme ehkäpä juuri tästä syystä. Ei täydellisyys, vaan puutteellisuus tarvitsee rakkautta. Silloin kun olemme omain käsiemme tai toisten käsien haavoittamat, olisi rakkauden tultava parantamaan meitä, — mitä merkitystä rakkaudella muuten ollenkaan on? Kaikki synnit, paitsi synnin itseämme kohtaan tulisi rakkauden antaa anteeksi. Kaiken elämässä paitsi rakkaudettoman elämän antaisi uskollinen rakkaus anteeksi. Tällainen on miehen rakkaus. Se on avarampi, suurempi, enemmän ihmisystävällinen kuin naisen. Naiset ajattelevat tekevänsä miehestä ihanteen. Minkä he tekevät, on vain pelkkä pettävä epäjumala. Sinä teit väärän epäjumalasi minusta, ja minulla ei ollut rohkeutta laskeutua alas, näyttää sinulle haavojani, kertoa sinulle heikkouksistani. Pelkäsin, että menetän rakkautesi, kuten sen nyt olen kadottanut. Ja niinpä eilen illalla sinä murskasit minun elämäni, — niin sinä murskasit sen! Se mitä tuo nainen vaati minulta, ei ollut mitään siihen verraten, mitä hän minulle tarjosi. Hän tarjosi huolettomuuden, rauhan, varmuuden. Nuoruuteni synti, jonka olin luullut haudatuksi, nousi vastaani hirveänä, kamalana, pitäen kättään kurkullani. Olisin voinut sen ainiaaksi surmata, karkoittaa sen hautaansa, hävittää sen luettelon, polttaa ainoan todistuskappaleen vastaani. Sinä minut estit. Ei kukaan, paitsi sinä, sinä sen tiedät. Ja nyt, mitä on edessäni muuta kuin julkinen epäsuosio, rauniot, kauhea häväistys, maailman pilkka, syrjään syösty kunniaton elämä, syrjään syösty kunniaton kuolema mahdollisesti jonakin päivänä. Älkööt naiset tehkö enään ihanteita miehistä, älkööt nostako heitä enään alttareille, joiden edessä he kumartavat, tahi he saattavat raunioiksi toisten elämät yhtä perinpohjin kuin sinä — sinä, jota olen niin paljon rakastanut — olet tuhonnut minun elämäni. (Hän menee huoneesta. Lady Chiltern syöksyy häntä kohti, mutta ovi on suljettu, kun hän tavottaa sitä. Kalpeana tuskasta, hämmentyneenä, avuttomana, hän huojuu kuin kasvi vedessä. Hänen ojennetut kätensä näyttävät vapisevan ilmassa kuin kukat tuulessa. Sitten hän heittäytyy maahan sohvan viereen ja peittää kasvonsa käsillään. Hänen nyyhkytyksensä on kuin lapsen nyyhkytys.)

VÄLIVERHO.