language: Finnish

IHANNE-AVIOMIES

Neliosainen näytelmä

Kirj.

OSCAR WILDE

Suomennos.

Tampereella, Tampereen Työväen Sanomalehti Oy, 1923.

Tekijä omistaa teoksensa Frans Harris'ille vaatimattomaksi tunnustukseksi tämän kyvykkyydestä ja merkityksestä taiteilijana, ritarillisuudesta ja ylevyydestä ystävänä.

NÄYTELMÄN HENKILÖT.

 KREIVI K.G. CAVERSHAM.
 VARAKREIVI GORING, hänen poikansa.
 SIR ROBERT CHILTERN BARONET, ulkoasiain alisihteeri.
 VARAKREIVI DE NANJAC, Ranskan lähetystön jäsen Lontoossa.
 HERRA MONTFORD.
 MASON, sir Robert Chilternin hovimestari.
 PHIPPS, lordi Goringin palvelija.
 JAMES | Lakeijoita.
 HARALD |
 LADY CHILTERN.
 LADY MARKBY.
 KREIVITÄR BASILDON.
 ROUVA MARCHMONT.
 NEITI MABEL CHILTERN, sir Robert Chilternin sisar.
 ROUVA CHEVELEY.

NÄYTELMÄN TAPAHTUMAPAIKAT.

1:nen näytös: Kulmahuone sir Robert Chilternin talossa, Grosvenor-aukeaman luona.

2:nen näytös: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.

3:s näytös: Kirjastohuone lordi Goringin talossa, Curzon-kadun varrella.

4:s näytös: Sama kuin toisessa näytöksessä.

Aika: Nykyinen.

Tapahtumapaikka: Lontoo.

Näytelmän kulku kehittyy kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Näyttämö: Kulmahuone sir Robert Chilternin talossa Grosvenor aukeaman luona.

Huone on loisteliaasti valaistu ja täynnä vieraita. Portaiden päässä seisoo lady Chiltern, täysin kreikkalaismainen kaunotar, noin kaksikymmentäseitsemän-vuotias. Hän vastaanottaa saapuvia vieraita. Porrassyvennyksen yllä riippuu suuri kattokruunu vahakynttilöineen, valaisten porraskäytävän seinällä riippuvaa, kahdeksannentoista vuosisadan kuosista ranskalaista seinäverhoa, joka esittää rakkauden voittokulkua Boucherin luonnoksen mukaan. Oikealta on sisäänkäynti musiikkihuoneeseen. Kuuluu hiljaista jouhineljikön soittoa. Ovi vasemmalla johtaa toisiin vastaanottohuoneisiin. Rouva Marchmont ja lady Basildon, kaksi hyvin kaunista naista, istuvat Ludvig Kuudennentoista aikuisessa sohvassa. He ovat hennon muotinuken perikuvia ja tekevät erikoisen lumoavan vaikutuksen, Watteau olisi mielellään halunnut heidät maalata.

ROUVA MARCHMONT
Menettekö Hartlockille tänä iltana, Olivia?

LADY BASILDON
Luultavasti. Entä Te?

ROUVA MARCHMONT
Kyllä. Kauhean ikävystyttäviä kutsuja toimeenpanevat, eikö niin?

LADY BASILDON Hirveän ikäviä! Ei koskaan tiedä, minne mennä. En koskaan tiedä, miksi menen jonnekin.

ROUVA MARCHMONT
Tulen tänne kehittyäkseni.

LADY BASILDON
Ah! Vihaan joutua kehitettäväksi.

ROUVA MARCHMONT Niin minäkin. Se vie meitä kauppasäädyn tasolle, eikö niin? Mutta rakas Gertrud Chiltern puhuu alati, että minulla tulisi olla jokin vakava elämäntarkoitus. Niinpä tulen tänne koettaakseni sellaista löytää.

LADY BASILDON (Tähyillen ympärilleen lorgnettien läpi.) En näe täällä tänä iltana ketään, josta voisi sanoa, että hänessä kuvastuu vakava elämäntarkoitus. Mies, joka otti minut kanssaan päivällispöytään, puheli koko ajan vaimostaan.

ROUVA MARCHMONT
Kuinka kovin tahdittomasti hän teki.

LADY BASILDON
Julman nolosti! Mitä teidän seuralaisenne puheli?

ROUVA MARCHMONT
Hän puhui minusta itsestäni.

LADY BASILDON
(Laimeasti.) Ja olitteko te huvitettu?

ROUVA MARCHMONT
(Ravistaen päätänsä.) En vähimmässäkään määrässä.

LADY BASILDON
Millaisia marttyyrejä me olemmekaan, rakas Margaret!

ROUVA MARCHMONT
(Nousten.) Ja kuinka hyvin se sopii meille, Olivia.

  (Nousevat mennen musiikkihuonetta kohti. Varakreivi de
  Nanjac, nuori lähettiläs, tunnettu kaulusnauhoistaan ja
  englantilaiskiihkostaan, lähestyy syvään kumartaen ja
  yhtyy keskusteluun.)

MASON
(Ilmoittaen vieraita portaiden yläpäässä.) Herra ja lady Jane
Barford. Lordi Caversham.

LORDI CAVERSHAM (Lähestyy. Hän on noin seitsemänkymmenen vuoden ikäinen herrasmies, kantaa puvussaan Sukkanauharitarikunnan nauhaa ja tähteä. Hieno Whig-perikuva. Aivan kuin joku Lawrencen valokuva.) Hyvää iltaa lady Chiltern! Onko kelvoton nuori poikani ollut täällä?

LADY CHILTERN
(Hymyillen.) Luullakseni ei lordi Goring ole vielä saapunut.

MABEL CHILTERN (Tullen lordi Cavershamin luo.) Miksi kutsutte lordi Goringia kelvottomaksi?

(Mabel Chiltern on todellinen englantilaisen somuuden esikuva, omenankukan kuosia. Hän on kuin tuoksuva, vapaa kukka. Hänen hiuksissaan on auringonvalon väreilyä ja pieni suu avautuvine huulineen on toivovan näköinen, kuin lapsen suu. Hänessä on nuoruuden lumoa ja ihmettelevän viatonta rohkeutta. Terveen ihmisen mielestä hän ei muistuta erikoista taideteosta. Mutta itse asiassa hän on Tanagran veistokuvan näköinen, joskin hän loukkaantuisi, kun se hänelle sanottaisiin.)

LORDI CAVERSHAM
Koska hän viettää sellaista joutilasta elämää.

MABEL CHILTERN Kuinka niin voitte sanoa? Siksikö, että hän on ratsastamassa kello kymmenen aamulla, käy oopperassa kolme kertaa viikossa, vaihtaa pukuaan vähintään viisi kertaa päivässä ja on päivälliskutsuilla joka ilta huvikauden aikana. Ettehän kutsune tuota joutilaaksi ajan viettämiseksi, vai kuinka?

LORDI CAVERSHAM (Katsahtaen häntä ystävällinen välähdys silmissään.) Te olette ihastuttava nuori lady!

MABEL CHILTERN Kuinka mairittelevasti sanottu, lordi Caversham! Tulkaa useammin meille. Te tiedätte, että me olemme aina kotona keskiviikkoisin ja te olette niin soman näköinen tähtinenne.

LORDI CAVERSHAM En käy missään nykyään. Olen väsynyt Lontoon seuraelämään. Enpä pahottelisi, vaikka joutuisinkin tuttavuuteen oman räätälini kanssa; hänhän aina äänestää oikeistoa. Mutta vastustan ankarasti jos minun pitäisi syödä päivällistä vaimoni muotikauppiaan keralla. En milloinkaan yleensä ole voinut pitää lady Cavershamin hatuista.

MABEL CHILTERN Oi! Minä rakastan Lontoon seurapiiriä. Minun mielestäni se on suunnattomasti kehittynyt. Sen muodostavat nyt kokonaan koreat hölmöt ja loistavat hupsut. Juuri kuten seurapiirin tuleekin olla.

LORDI CAVERSHAM
Hm! Kumpaa on Goring? Kaunis hölmö vai tuo toinen?

MABEL CHILTERN (Vakavasti.) Minulla on nykyään ollut kunnia lukea lordi Goring kuuluvaksi omaan erikoiseen luokkaansa. Mutta hän on suuremmoisesti kehittymässä!

LORDI CAVERSHAM
Millaiseksi?

MABEL CHILTERN (Hieman kumartaen.) Toivon, että saatte sen nähdä aivan pian, lordi Caversham!

MASON
(Ilmoittaen vieraita.) Lady Markby. Rouva Cheveley.

(Lady Markby ja rouva Cheveley saapuvat. Lady Markby on miellyttävä, ystävällinen, suosittu nainen harmaine somine hiuslaitteineen ja pitseineen. Rouva Cheveley, joka häntä seuraa, on pitkä ja solakka. Huulet hyvin ohuet ja tuntuvasti maalatut; kalpeilla kasvoilla ohut helakka puna. Venetsialainen punanen tukka, kyömy nenä ja pitkä kaula. Ihomaali korostaa hänen hipiänsä luonnollista kalpeutta. Harmaan viheriäin silmäin katse on rauhaton. Hänen yllään on heliotroopin värinen puku, koristettu jalokivillä. Häntä voi parhaiten verrata orkidea-kukkaan ja herättää hän suuresti uteliaisuutta. Liikkeet ovat erittäin sulavat. Hän on taidetuote, mutta kuvastaa liian monta koulukuntaa.)

LADY MARKBY Hyvää iltaa, rakas Gertrud! Kuinka kaunista, että sallitte minun tuoda mukanani ystäväni rouva Cheveleyn. Kahden niin viehättävän naisen tulee tutustua toisiinsa.

LADY CHILTERN (Kääntyy rouva Cheveleytä kohti miellyttävästi hymyillen. Sitten yht'äkkiä pysähtyy ja kumartaa miltei kylmästi.) Luulen, että rouva Cheveley ja minä olemme tavanneet aikaisemmin. En tiennyt, että olette mennyt naimisiin toisen kerran.

LADY MARKBY (Vilkkaasti.) Ah, nykyajan ihmiset menevät naimisiin niin usein kuin voivat, eivätkö menekin? Se on varsin tavanmukaista. (Maryboroughin herttuattarelle.) Rakas herttuatar, kuinka herttua voi? Aivot yhä heikot, luulen? Niin kyllä. Sitä saattoikin odottaa, eikö niin? Hänen kelpo isänsä laita oli juuri samoin. Se on suvussa, eikö olekin?

ROUVA CHEVELEY
(Leikkien viuhkallaan.) Mutta olemmeko tosiaan tavanneet
ennemmin, lady Chiltern? En voi muistaa missä? Olen ollut poissa
Englannista niin kauvan.

LADY CHILTERN
Olimme koulussa yhdessä, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY
(Ylimielisesti.) Todellako? Olen unohtanut kaiken kouluajaltani.
Minulla on epäselvä vaikutelma, että se on ollut sietämätön.

LADY CHILTERN
(Kylmästi.) En kummastele tuota.

ROUVA CHEVELEY (Mielistelevin elein.) Tiedättekö, lady Chiltern, minä katselen ympärilleni kohdatakseni teidän viisaan miehenne. Senjälkeen kun hän on tullut ulkoasiain virastoon, on hänestä Wienissä puhuttu paljon. He onnistuvat oikein kirjoittamaan hänen nimensä sanomalehdissä. Se on sinänsä mainetta mantereella.

LADY CHILTERN Minä tuskin luulen, että teillä ja miehelläni tulee olemaan paljo yhteistä, rouva Cheveley. (Siirtyy pois.)

VARAKREIVI DE NANJAC Ah, hyvä rouva, miten hauska yllätys! En ole nähnyt teitä sittenkuin Berlinissä!

ROUVA CHEVELEY
Ei senjälkeen kuin Berlinissä, varakreivi. Viisi vuotta sitten.

VARAKREIVI DE NANJAC Ja te olette nuorempi ja kauniimpi kuin koskaan. Kuinka se teille onnistuukin.

ROUVA CHEVELEY Pitämällä sääntönä, että keskustelen yksinomaan todellisesti viehättäväin ihmisten kanssa, kuten te.

VARAKREIVI DE NANJAC Ah, te liehittelette minulle. Te mielistelette minua, kuten täällä on tapana sanoa.

ROUVA CHEVELEY
Onko täällä tapana niin sanoa? Kuinka kauheita he ovat!

VARAKREIVI DE NANJAC Kyllä niin, heillä on ihmeellinen kielenkäyttö. Sen sietäisi olla laajemmalti tunnettu.

(Sir Robert Chiltern tulee. Hän on neljäkymmentä-vuotias, mutta näyttää jonkun verran nuoremmalta. Puhtaaksi ajellut, hienopiirteiset kasvot, tumma tukka ja tummat silmät. Merkkihenkilö. Ei kansanomainen, kuten jotkut ovat. Mutta muutamat ihailevat häntä kiihkeästi ja monet häntä syvästi kunnioittavat. Hänen käytöstapansa tekee todella arvokkaan, ylpeältä vivahtavan vaikutuksen. Näkyy, että hän on tietoinen elämässään saavuttamasta menestyksestä. Luonnonlaatunsa on hermostunut, katse väsynyt. Suun ja leuan hiotut piirteet ovat jyrkästi vastakohtaiset romanttisennäköisille, syväkatseisille silmille. Tuo ristiriita kuvastaa intohimojen ja älyn täydellistä erillisyyttä, ikäänkuin ajatus ja mielenliikutukset olisivat eristetyt omaan piiriinsä tahdon voimakkuudella. Jotakin hermostunutta sieraimissa ja kalpeissa, hienoissa, ilmehikkäissä käsissä. Olisi väärin kutsua häntä kauniiksi. Kauneus ei säily Alahuoneessa (House of Commonissa). Mutta Vandyck olisi kyllä halulla hänen päänsä maalannut.)

SIR ROBERT CHILTERN Hyvää iltaa, lady Markby! Toivon, että olette tuonut sir Johnin mukananne.

LADY MARKBY Oi! Olen tuonut mukanani paljon ihastuttavamman henkilön kuin sir John. Senjälkeen kun sir John on ottanut vakavasti osaa politiikkaan, on hän muuttunut sietämättömäksi. Tosiaan, nyt kun Alahuone on alkanut tulla käytäntöön, seuraa siitä paljon pahaa.

SIR ROBERT CHILTERN Toivottavasti ei, lady Markby. Joka tapauksessa teemme parastamme saadaksemme istuntoajan kulumaan, eikö niin? Mutta kuka on tuo viehättävä henkilö, jonka olette ystävällisesti tuonut seurassanne?

LADY MARKBY
Hänen nimensä on rouva Cheveley. Eräs Dorsetshiren Cheveleystä,
luulen. Mutta en tiedä varmaan. Perheet ovat nykyään niin sekoittuneet.
Tosiaankin on sääntönä, että jokainen yrittää olla jotakin.

SIR ROBERT CHILTERN
Rouva Cheveley! Tuo nimi kuulostaa tutulta!

LADY MARKBY
Hän on juuri saapunut Wienistä.

SIR ROBERT CHILTERN
Ah, niin! Luulen tuntevani, ketä tarkoitatte.

LADY MARKBY Oi! Hän seurustelee siellä kaikkialla ja hänellä on sellaisia hupaisia häväistysjuttuja kaikista ystävistään. Minun täytyy todella mennä Wieniin ensi talvena. Toivon, että siellä on lähetystössä hyvä päällikkö.

SIR ROBERT CHILTERN Ellei ole, niin tullaan lähettiläs varmasti kutsumaan pois. Olkaa hyvä ja esittäkää rouva Cheveley minulle. Haluaisin nähdä häntä.

LADY MARKBY
Sallikaa esittelen teidät. (Rouva Cheveleylle.) Rakkaani, sir
Robert Chiltern on henkimenossa halusta tutustua teihin!

SIR ROBERT CHILTERN (Kumartaen.) Jokainen menehtyy halusta tutustua loistavaan rouva Cheveleyhin. Lähettiläämme Wienissä ei kirjoitakaan mistään muusta.

ROUVA CHEVELEY Kiitän teitä, sir Robert. Tuttavuus, joka alkaa kohteliaisuuksilla, kehittyy varmasti tosiystävyydeksi. Se lähtee vauhtiin oikealla tavalla. Huomaan tuntevani jo lady Chilternin.

SIR ROBERT CHILTERN
Tosiaankin?

ROUVA CHEVELEY Kyllä. Hän juuri muistutti minulle, että kävimme koulua yhdessä. Nytpä sen täydelleen muistankin. Hän sai aina kiitosta hyvästä käytöksestä. Muistan selvästi, että lady Chiltern aina sai palkintoja hyvästä käytöksestä.

SIR ROBERT CHILTERN
(Hymyillen.) Ja mitä palkintoja te saitte, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY Minun palkintoni tulivat vähän myöhemmin, elämässä. Tietääkseni ei mikään niistä ole hyvästä käytöksestä. Olen unohtanut.

SIR ROBERT CHILTERN
Olen varma, että ne ovat tulleet jostakin hurmaavasta!

ROUVA CHEVELEY Tietääkseni eivät naiset aina saa palkintoja hurmaavaisuudestaan. Tietääkseni heitä siitä tavallisimmin rangaistaan. Varmasti useimmat naiset nykyään vanhenevat enemmän ihailijainsa tungettelevaisuuden tähden kuin minkään muun syyn vuoksi! Ainakin on se ainoa tapa, millä voin selittää kauniiden lontoolaistenne hirveästi riutuneen ulkonäön.

SIR ROBERT CHILTERN Miten kauhistuttavalta tuo filosofia kuulostaa! Yritys määritellä teitä, rouva Cheveley, olisi ehkä tunkeilevaa. Mutta saanen luvan kysyä, oletteko te sydämeltänne ja sielultanne optimisti vai pessimisti? Nehän näyttävät olevan ainoat nykyajalle säilyneet tavanmukaiset uskonnot.

ROUVA CHEVELEY Oi, en ole kumpaakaan. Optimismi alkaa rohkealla virnistyksellä ja pessimismi päättyy surkeaan ilveilyyn. Sitäpaitsi ne molemmat ovat vain olotiloja.

SIR ROBERT CHILTERN
Pidätte parempana olla luonnollinen.

ROUVA CHEVELEY
Toisinaan, mutta sitä tilaa on niin vaikea säilyttää.

SIR ROBERT CHILTERN Mitähän nuo nykyaikaiset sielutieteellisten kuvausten kirjoittajat joista kuulemme niin paljon, mahtaisivat sanoa tällaisesta opista.

ROUVA CHEVELEY Ah! Naisten voima johtuu siitä tosiasiasta, että sielutiede ei voi meitä selittää. Miehiä voidaan eritellä, — naisia … vain jumaloida.

SIR ROBERT CHILTERN
Ajattelette siis, että tiede ei voi syventyä naisen ongelmaan?

ROUVA CHEVELEY Tiede ei milloinkaan voi syventyä järjettömyyteen. Senvuoksi sillä ei ole mitään tulevaisuutta tässä maailmassa.

SIR ROBERT CHILTERN
Ja nainen edustaa järjettömyyttä!

ROUVA CHEVELEY
Hyvin puetut naiset sitä tekevät.

SIR ROBERT CHILTERN (Kohteliaasti kumartaen.) Pelkään, että tuskin voinen olla yhtä mieltä kanssanne. Mutta istuutukaa! Ja kertokaa nyt minulle, miksi luovuitte loistavasta Wienistänne tullaksenne sumuiseen Lontooseemme — tahi onko kysymys liiaksi epähieno?

ROUVA CHEVELEY Kysymykset eivät ole koskaan epähienoja. Vastaukset sitä joskus ovat.

SIR ROBERT CHILTERN Hyvä, joka tapauksessa saanen tietää, onko syynä politiikka vai huvi?

ROUVA CHEVELEY Politiikka on ainoa huvini. Tehän tiedätte, ettei nykyään ole tapana kiemailla ennen neljänkymmenen eikä muuttua romanttiseksi ennen neljänkymmenenviiden vuoden ikää. Ja niin ollen meillä poloisilla naisilla, jotka olemme alle kolmenkymmenen tai sanomme sitä olevamme, ei ole muita aloja kuin politiikka ja hyväntekeväisyys. Ja hyväntekeväisyys näyttää minusta tulleen pakopaikaksi yksinomaan sellaisille ihmisille, jotka haluavat kiusata lähimäisiään. Valitsen mieluummin politiikan. Ajattelen, se on — mukavampi.

SIR ROBERT CHILTERN
Valtiollinen elämä on ylevä ura!

ROUVA CHEVELEY Toisinaan. Ja toisinaan se on viisasta peliä, sir Robert. Ja toisinaan on se suuri kiusa.

SIR ROBERT CHILTERN
Miltä se teistä tuntuu?

ROUVA CHEVELEY
Minustako? Kaikkein kolmen yhdistelmältä. (Pudottaa viuhkansa.)

SIR ROBERT CHILTERN
(Ottaa ylös viuhkan.) Saanko luvan?

ROUVA CHEVELEY
Kiitos!

SIR ROBERT CHILTERN Mutta ette ole minulle sanonut vielä, miten teette niin odottamattomasti kunniaa Lontoolle? Meidän huvikautemme on jo melkein ohi.

ROUVA CHEVELEY Oi! En välitä Lontoon huvikaudesta! Se on liian aviosäädyllinen. Ihmiset joko metsästävät aviomiehiä tai piilottautuvat näiltä. Toivoin tapaavani teidät. Se on aivan totta. Te tiedätte, millainen naisen uteliaisuus on. Melkein yhtä suuri kuin miehen! Toivoin kovasti, että saisin tavata teidät — pyytääkseni teitä tekemään jotakin hyväkseni.

SIR ROBERT CHILTERN Toivon ettei se olisi mikään pikku asia, rouva Cheveley. Minusta pienet tehtävät ovat niin perin vaikeita suorittaa.

ROUVA CHEVELEY (Hetken mietittyään.) Ei! Tietääkseni ei kysymyksessä ole mikään aivan pieni asia.

SIR ROBERT CHILTERN
Olen niin iloinen. Kertokaa, mikä se on?

ROUVA CHEVELEY Myöhemmin. (Nousee.) Ja nyt saanen katsastaa teidän kaunista huoneistoanne? Olen kuullut teillä olevan suuremmoisia maalauksia. Onneton parooni Arnheim — te muistatte paroonin — tapasi kertoa minulle, että teillä on useita ihmeteltäviä Corot'in maalauksia.

SIR ROBERT CHILTERN
(Tuskin huomattavasti hätkähtäen.) Tunsitteko parooni Arnheimin hyvin?

ROUVA CHEVELEY
(Hymyillen.) Läheisesti. Entä te?

SIR ROBERT CHILTERN
Yhteen aikaan.

ROUVA CHEVELEY
Ihmeellinen mies! — Eikö ollutkin?

SIR ROBERT CHILTERN (Hetkisen vaitiolon jälkeen.) Hän oli monessa suhteessa hyvin huomattava.

ROUVA CHEVELEY Ajattelen usein, että on vahinko, kun ei hän koskaan tullut kirjoittaneeksi muistelmiaan. Ne olisivat olleet mitä mielenkiintoisimmat.

SIR ROBERT CHILTERN Kyllä; hän tunsi ihmiset ja kaupungit hyvin, aivankuin vanha kreikkalainen.

ROUVA CHEVELEY
Ilman sitä kauheata haittaa, että hänen kotonaan olisi ollut
Penelope häntä odottamassa.

  [Penelope on Homeron runojen sankarin Odysseuksen puoliso,
  jonka tämä harharetkiltään palattuaan tapaa kotona röyhkeiden
  kosijain ahdistamana. Suomentajan muistutus.]

MASON
Lordi Goring.

(Lordi Goring saapuu. Hän on kolmekymmentäneljä-vuotias, mutta aina sanotaan häntä nuoremmaksi. Hyvin muodostuneet, uurteettomat kasvot. Hän on älykäs, mutta ei haluaisi, että sitä hänestä ajateltaisiin. On moitteeton keikari, loukkaantuisi, jos häntä pidettäisiin romanttisena. Hän leikkii elämällä ja on todella hyvässä suhteessa maailmaan. Häntä huvittaa tulla väärin ymmärretyksi. Se tuottaa hänelle erikoisaseman.)

SIR ROBERT CHILTERN Hyvää iltaa, rakas Arthur! Rouva Cheveley, sallikaa esittelen teidät lordi Goringille, Lontoon suurimmalle tyhjäntoimittajalle.

ROUVA CHEVELEY
Olen tavannut lordi Goringin ennemmin.

LORDI GORING
(Kumartaen.) En luullut teidän enään minua muistavan, rouva
Cheveley.

ROUVA CHEVELEY
Muistini on erinomaisessa kunnossa. Ja oletteko te yhä poikamies?

LORDI GORING
Niin … otaksun.

ROUVA CHEVELEY
Kuinka kovin romanttista!

LORDI GORING Oi! En ole hituistakaan romanttinen. En ole vielä tarpeeksi vanha. Luovutan romantiikan itseäni vanhemmille.

SIR ROBERT CHILTERN
Lordi Goring on Boodle-klubin tuote, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY
Hänessä heijastuvat kaikki tuon laitoksen saavutukset.

LORDI GORING
Saanen kysyä, viivyttekö Lontoossa kauvan?

ROUVA CHEVELEY
Se riippuu osittain ilmasta, osittain ruuasta ja osaksi sir Robertista.

SIR ROBERT CHILTERN
Ettehän syösne meitä eurooppalaiseen sotaan, toivon mä?

ROUVA CHEVELEY
Ei ole mitään vaaraa nykyään. (Nyökkää lordi Goringille
ihastuneesti ja menee sir Robert Chilternin kanssa. Lordi
Goring astelee Mabel Chilternin luokse.)

MABEL CHILTERN
Olette kovin myöhästynyt!

LORDI GORING
Oletteko kaivannut minua?

MABEL CHILTERN
Kauheasti.

LORDI GORING Olenpa pahoillani, etten viipynyt poissa kauvemmin. Pidän siitä, että minua kaivataan.

MABEL CHILTERN
Kuinka kovin itsekäs olette!

LORDI GORING
Olen kovin itsekäs.

MABEL CHILTERN
Te aina puhutte minulle huonoista ominaisuuksistanne, lordi
Goring.

LORDI GORING
Olen vasta puolet niistä teille kertonut, neiti Mabel!

MABEL CHILTERN
Ovatko ne toiset hyvin huonoja?

LORDI GORING
Aivan hirveitä! Kun ajattelen niitä yöllä, menen heti nukkumaan.

MABEL CHILTERN
Hyvä! Pahat ominaisuutenne tuottavat minulle mielihyvää.
En tahtoisi, että luopuisitte yhdestäkään niistä.

LORDI GORING Siinä teette kauniisti. Mutta te olettekin aina hieno. Ohimennen haluaisin tehdä teille erään kysymyksen, neiti Mabel. Kuka toi rouva Cheveleyn tänne? Tuon heliotroopin väreihin puetun naisen, joka juuri poistui huoneesta veljenne kanssa.

MABEL CHILTERN
Oi! Luulen lady Markbyn tuoneen hänet. Miksi sitä kysytte?

LORDI GORING
En ole häntä vuosiin nähnyt, siinä kaikki.

MABEL CHILTERN
Miten mieletön peruste.

LORDI GORING
Kaikki perusteet ovat mielettömiä.

MABEL CHILTERN
Minkälainen nainen hän on?

LORDI GORING
Oi! Nero päivällä, kaunotar yöllä!

MABEL CHILTERN
En pidä hänestä alun pitäin.

LORDI GORING
Se osoittaa teidän erinomaisen hyvää vaistoanne.

VARAKREIVI DE NANJAC (Lähestyen.) Ah, englantilainen nuori nainen on lohikäärme hyvän vaistonsa puolesta, eikö olekin? — Aivan lohikäärme, mitä hyvään vaistoon tulee.

LORDI GORING
Niin sanomalehdet meille aina kuvaavat.

VARAKREIVI DE NANJAC
Luen kaikki englantilaiset sanomalehdet. Minusta ne ovat huvittavia.

LORDI GORING
Sitten, rakas Nanjac, luette ne varmaan rivien välistä.

VARAKREIVI DE NANJAC
Kyllä haluaisin sitä, mutta opettajani vastustaa. (Mabel Chilternille.)
Saanko luvan saattaa teidät musiikkisaliin, neiti.

MABEL CHILTERN (Näyttäen hyvin pettyneeltä.) Mielihyvällä, varakreivi. (Kääntyen lordi Goringiin.) Ettekö te tule musiikkisaliin?

LORDI GORING
En jos siellä on musiikkia, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN
(Erikseen.) Musiikki on saksalaista. Ette sitä ymmärtäisi.
(Poistuu varakreivi Nanjacin seurassa. Lordi Caversham tulee
poikansa luo.)

LORDI CAVERSHAM
Hyvä! Sir, mitä teet täällä? Tuhlaat elämääsi kuten tavallista.
Olisit vuoteessa, sir. Valvot liian myöhäiseen. Kuulin, että olit
toissa yönä lady Ruffordin tanssiaisissa kello neljään aamulla.

LORDI GORING
Ainoastaan neljännestä yli kolmen, isä.

LORDI CAVERSHAM En käsitä, miten kestät lontoolaista seurapiiriä. Asiat ovat menneet hiiteen. Suuri määrä joutavasta lörpöttelystä on tuulen pieksämistä.

LORDI GORING Rakastan tyhjää suunsoittoa, isä. Se on ainoa asia, josta jotain tajuan.

LORDI CAVERSHAM
Sinä näytät ottavan elämän yksinomaan huvin kannalta.

LORDI GORING Mitäpä muutakaan on, jonka vuoksi eläisi, isä? Mikään ei niin vanhenna kuin onni.

LORDI CAVERSHAM
Olet sydämetön, sir, hyvin sydämetön.

LORDI GORING
Toivoakseni en, isä. Hyvää iltaa, lady Basildon!

LADY BASILDON (Rypistäen sieviä kulmakarvojaan.) Oletteko täällä? Minulla ei ollut aavistusta, että te milloinkaan tulisitte valtiolliseen seuraan.

LORDI GORING Ihailen valtiollista seuraa. Se on ainoa paikka, missä saamme olla kuulematta ihmisten puhuvan politiikasta.

LADY BASILDON Puhun halulla politiikasta. Puhun siitä päivät pitkään, mutta en siedä kuulla siitä. En käsitä, kuinka miespoloiset Alahuoneessa kestävät pitkiä väittelyjä.

LORDI GORING
Siten etteivät koskaan kuuntele.

LADY BASILDON
Todellakin?

LORDI GORING (Totisimmalla ilmeellään.) Kuinka muutoin! Näettekö, on hyvin vaarallinen asia kuunnella. Jos kuuntelisi, voisi tulla vakuutetuksi, ja mies, joka sallii tosiasiain muuttaa vakaumustaan, on läpeensä mieletön henkilö.

LADY BASILDON Ah! Tuo selittää niin paljon sellaista, mitä miehissä en ole koskaan ymmärtänyt ja naisissa niin paljon, mille heidän puolisonsa eivät ensinkään anna arvoa.

ROUVA MARCHMONT (Huokaisten.) Meidän puolisomme eivät koskaan anna millekään ominaisuudellemme arvoa. Meidän on mentävä toisten luo sitä saadaksemme.

LADY BASILDON
(Korostaen.) Niin. Aina toisten, eikö pidäkin?

LORDI GORING (Hymyillen.) Ja noin ajattelee kaksi ladyä, joilla tiedetään olevan Lontoon eniten ihailtavat aviomiehet.

ROUVA MARCHMONT Tuota juuri emme voi kestää. Minun Reginaldini on aivan tavattomasti moitteeton. Hän on todella sietämätön siitä syystä ajottain. Ei luulisi hänen milloinkaan kadottavan tasapainoaan.

LORDI GORING Miten julmaa! Toden totta, tuo asia sietäisi tulla laajemmalti tunnetuksi.

LADY BASILDON Basildon on aivan yhtä kehno. Hän on yhtä palvelevainen aivankuin olisi poikamies.

ROUVA MARCHMONT (Pusertaen lady Basildonin kättä.) Olivia parkani! Olemme menneet naimisiin täydellisten aviomiesten kanssa ja olemme saaneet siitä hyvän rangaistuksen.

LORDI GORING Luulisinpa, että ne ovat aviomiehenne, jotka ovat saaneet rangaistuksen.

ROUVA MARCHMONT (Kohoten seisaalleen.) Oi rakkaani, ei! He ovat mahdollisimman onnellisia! Ja mitä luottamukseemme tulee, on surullista, kuinka he luottavat meihin.

LADY BASILDON
Todellakin surullista!

LORDI GORING
Tahi naurettavaa, lady Basildon?

LADY BASILDON Ei varmastikaan naurettavaa, lordi Goring. Kuinka epäystävällistä, että mieleenne johtuu sellaista!

ROUVA MARCHMONT
Pelkään, että lordi Goring on vihollisen piirittämä, kuten tavallista.
Näin hänen puhelevan rouva Cheveleyn kanssa sisääntulossaan.

LORDI GORING
Soma nainen, rouva Cheveley!

LADY BASILDON (Terävästi.) Olkaa hyvä ja elkää kiitelkö muita naisia meidän läsnäollessamme. Suvaitkaa odottaa, että me sen teemme.

LORDI GORING
Minä odotin.

ROUVA MARCHMONT Hyvä, me emme rupea häntä ylistämään. Olen kuullut, kuinka hän oli mennyt operaan maanantai-iltana ja puhunut Tommy Ruffordille illallisella, että mikäli hän voi nähdä, on Lontoon seurapiiri muodostunut pelkästään hulttioista ja keikareista.

LORDI GORING Hän on aivan oikeassa, myös. Miehet kaikki ovat hulttioita ja naiset kaikki keikareita, eivätkö olekin?

ROUVA MARCHMONT (Hetken vaitiolon perästä.) Oi. Te todella arvelette rouva Cheveleyn sitä tarkoittaneen.

LORDI GORING Tietysti! Ja sitäpaitsi on rouva Cheveleyn tekemä huomautus hyvin järkevä.

MABEL CHILTERN
Miksi keskustelette rouva Cheveleystä? Jokainen juttelee rouva
Cheveleystä. Lordi Goring, sanokaahan — mitä te sanoitte rouva
Cheveleystä? Oi, muistan, että hän on nero päivällä ja kaunotar
yöllä.

LADY BASILDON
Mikä hirmuinen yhdistelmä! Niin kovin luonnoton!

ROUVA MARCHMONT (Mitä uinailevimmalla ilmeellään.) Katselen mielelläni neroa ja kuuntelen kauniita ihmisiä.

LORDI GORING
Ah! Tuo on sairaalloista, rouva Marchmont.

ROUVA MARCHMONT (Kirkastuen mielihyväisen näköiseksi.) Olen niin iloinen, kun kuulen teidän noin lausuvan. Marchmont ja minä olemme olleet naimisissa seitsemän vuotta, eikä hän ole kertaakaan sanonut, että olisin sairaalloinen. Miehet ovat niin kiusallisen huomaamattomia.

LADY BASILDON (Kääntyen häneen.) Olen aina sanonut teille, rakas Margaret, että olette sairaalloisin henkilö Lontoossa.

ROUVA MARCHMONT
Ah. Mutta te olette aina osaaottavainen, Olivia!

MABEL CHILTERN Onko sairaalloista haluta syötävää? Minulla on suuri halu saada ruokaa. Lordi Goring, tahdotteko tarjota minulle hieman illallista?

LORDI GORING
Mielihyvällä, neiti Mabel. (Menee hänen kanssaan.)

MABEL CHILTERN
Kuinka julma olette ollut! Ette ole puhutellut minua koko iltana.

LORDI GORING
Kuinka olisin voinut. Tehän poistuitte lapsidiplomaatin seurassa.

MABEL CHILTERN Olisitte seurannut meitä. Takaa-ajaminen olisi ollut pelkkä kohteliaisuus. Epäilen, pidänkö teistä lainkaan tänä iltana.

LORDI GORING
Minä pidän teistä äärettömästi.

MABEL CHILTERN Hyvä, toivon, että osotatte sitä jollakin huomattavammalla tavalla. (Menevät portaita alas.)

ROUVA MARCHMONT
Olivia, minulla on omituinen, äärettömän raukeuden tunne.
Luullakseni haluaisin kovin jotain illalliseksi. Tunnen haluavani
saada hieman illallista.

LADY BASILDON
Minä ihan suorastaan menehdyn nälästä, Margaret!

ROUVA MARCHMONT Miehet ovat hirveän itsekkäitä, he eivät koskaan ajattele näitä asioita.

LADY BASILDON Miehet ovat kovin aineellisia, kovin aineellisia! (Varakreivi de Nanjac saapuu musiikkisalista eräiden muitten vieraitten seurassa. Tarkasteltuaan huolellisesti kaikkia läsnäolevia hän lähestyy lady Basildonia.)

VARAKREIVI DE NANJAC
Onko minulla kunnia pyytää teitä illalliselle, kreivitär?

LADY BASILDON (Kylmästi.) En koskaan syö illallista, kiitän teitä, varakreivi. (Varakreivi on peräytymäisillään. Lady Basildon tämän huomatessaan nousee heti ja tarttuu varakreivin käsivarteen.) Mutta tahdon tulla teidän kanssanne mielihyvällä.

VARAKREIVI DE NANJAC
Pidän niin syömisestä! Olen hyvin englantilainen kaikissa makuasioissa.

LADY BASILDON
Näytätte aivan englantilaiselta, varakreivi, aivan englantilaiselta.
(Poistuvat. Herra Montford täysin huoliteltu, nuori keikari,
lähestyy rouva Marchmontia.)

HERRA MONTFORD
Haluatteko hieman illallista, rouva Marchmont?

ROUVA MARCHMONT
(Veltosti.) Kiitos, herra Montford, en ajatellut ollenkaan illallista.
(Nousee nopeaan ja tarttuu tämän käsivarteen.) Mutta tahdon
istua vierellänne ja vartioida teitä.

HERRA MONTFORD
Tietääkseni en halua olla vartioitu syödessä.

ROUVA MARCHMONT
Sitten tahdon vartioida jotakin toista.

HERRA MONTFORD
Tietääkseni en halua sitäkään.

ROUVA MARCHMONT (Erikseen.) Pyydän, herra Montford, elkää toimeenpanko tätä piinallista mustasukkaisuuden näytelmää yleisön nähden. (Menevät alas portaita muiden vieraitten seurassa sivuuttaen sir Robert Chilternin ja rouva Cheveleyn, jotka nyt tulevat.)

SIR ROBERT CHILTERN
Käyttekö joissakin maanmiestemme kodeissa ennenkun lähdette
Englannista, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY Oi en! En voi sietää englantilaisia perhekutsuja. Englannissa ihmiset todella kokevat esiintyä loistavasti aamiaisella. Siinä he ovat kauhistuttavia. Vain tolvanat ovat loisteliaita aamiaisella. Ja sitten perheenpää aina pitää hartaushetken. Viipymiseni Englannissa todella riippuu teistä, sir Robert. (Istuu sohvalle.)

SIR ROBERT CHILTERN
(Ottaen tuolin hänen lähellään.) Todellako?

ROUVA CHEVELEY Aivan totta. Toivon saada puhua teille suuresta valtiollisesta ja taloudellisesta kysymyksestä, Argentinan kanavayhtiöstä, tosiaan.

SIR ROBERT CHILTERN Miten kuiva, käytännöllinen tuo teidän keskustelun aiheenne, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY Oi! Minä rakastan kuivia, käytännöllisiä puheenaiheita. Mutta kuivia, käytännöllisiä ihmisiä en rakasta. Siinä on suuri ero. Sitäpaitsi te olette huvitettu, minä tiedän, kansainvälisestä kanavasuunnitelmasta. Te olitte lordi Radleyn sihteeri, ettekö ollutkin, kun hallitus osti Suetsin kanavan osakkeita.

SIR ROBERT CHILTERN Kyllä! Mutta Suetsin kanava oli suuri ja valtava yritys. Sen avulla saimme välittömän meritien Intiaan. Sillä oli yleisvaltakunnallinen arvo. Oli tarpeellista, että valvonta oli meillä. Tämä Argentinan suunnitelma on tavallinen pääomanvaihtohuijaus.

ROUVA CHEVELEY
Keinottelua, sir Robert. Loistavaa, rohkeaa keinottelua.

SIR ROBERT CHILTERN Uskokaa minua, rouva Cheveley, se on huijausta. Kutsukaamme asioita niitten oikealla nimellä. Se tekee kysymykset yksinkertaisemmiksi. Meillä on kaikki tiedot siitä ulkoasiain virastossa. Todellakin olen lähettänyt erityisen toimikunnan ottamaan selvää yksityiskohdista ja se tiedottaa, että työt ovat tuskin alkaneet eikä kukaan näy tietävän, mihin rahat, jotka jo ovat merkityt, lienevät joutuneet. Koko homma on toinen Panama, eikä sillä ole neljänneksiosaksikaan niitä menestymisen mahdollisuuksia, jotka tuolla onnettomalla yrityksellä oli. Toivon, että ette ole tehnyt siihen sijoituksia. Olen varma, että te olette liian viisas sellaista tehdäksenne.

ROUVA CHEVELEY
Olen sijoittanut siihen hyvin paljon.

SIR ROBERT CHILTERN
Kuka saattoi neuvoa teitä tekemään niin hullusti?

ROUVA CHEVELEY
Teidän vanha ystävänne — — — ja minun.

SIR ROBERT CHILTERN
Kuka?

ROUVA CHEVELEY
Parooni Arnheim.

SIR ROBERT CHILTERN (Rypistäen otsaansa.) Ah niin! Muistan niihin aikoihin kun hän kuoli, kuulleeni, että hän oli tullut sekaantuneeksi tuohon liikeyritykseen kokonaisuudessaan.

ROUVA CHEVELEY Se oli hänen viimeinen tarinansa. Viimeinen, mutta ainoa, joka teki hänelle oikeutta.

SIR ROBERT CHILTERN
(Nousten.) Mutta te ette ole nähnyt vielä Corot'in taulujani.
Ne ovat musiikkisalissa. Corot näyttää sopivan musiikin yhteyteen,
eikö niin? Saanen näyttää niitä teille.

ROUVA CHEVELEY En ole tänä iltana sillä tuulella, että hopean hohde ja punertava sarastus huvittaisivat. Tulin puhumaan kauppa-asiasta. (Viittaa viuhkallaan sir Robertille, että tämä istuisi hänen viereensä.)

SIR ROBERT CHILTERN Pelkään, etten voi antaa teille mitään neuvoa, rouva Cheveley, paitsi että kohdistaisitte mielenkiintonne johonkin vähemmän vaaralliseen. Kanavan menestys riippuu tietenkin Englannin suhtautumisesta ja tulen juuri huomeniltana esittämään toimikunnan tiedonannot Alahuoneelle.

ROUVA CHEVELEY Sitä teidän ei pidä tehdä. Omien etujenne vuoksi, sir Robert, puhumattakaan minun, elkää tehkö sitä!

SIR ROBERT CHILTERN
(Katsellen häntä ihmeissään.) Omien etujeni? Rakas rouva
Cheveley, mitä tarkoitatte? (Istuu hänen viereensä.)

ROUVA CHEVELEY Sir Robert, tahdon olla aivan vilpitön teitä kohtaan. Minä toivon, että te luovutte selonteosta, jonka olitte aikonut antaa Alahuoneelle sillä perusteella, että teillä on syytä uskoa toimikunnan joutuneen harhaan väärien tiedonantojen tai ennakkoluulojen tai muun sellaisen vuoksi. Niinpä toivon teidän lausuvan muutamia sanoja painostaaksenne hallitusta ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi ja että teillä on syytä uskoa kanavalla valmistuttuaan olevan suuren kansainvälisen arvon. Te tiedätte millaisia seikkoja ministerit tämänlaatuisissa tapauksissa sanovat. Jotkin tavalliset mauttomuudet riittävät. Nykyaikaisessa elämässä ei millään ole niin suurta tehoa kuin hyvillä mauttomuuksilla. Ne tekevät koko maailman niin läheiseksi. Tahdotteko tehdä tämän minun tähteni?

SIR ROBERT CHILTERN Rouva Cheveley, ettehän voi vakavasti tehdä minulle tuollaista ehdotusta.

ROUVA CHEVELEY
Olen aivan vakava.

SIR ROBERT CHILTERN
(Kylmästi.) Pyydän, sallikaa minun uskoa, että ette sitä ole.

ROUVA CHEVELEY
(Puhuen suurella ponnella ja harkiten.) Ah, mutta minä olen!
Ja jos teette, mitä pyydän, niin — — minä tulen maksamaan hyvin
runsaasti.

SIR ROBERT CHILTERN
Maksamaan minulle!

ROUVA CHEVELEY
Niin!

SIR ROBERT CHILTERN
Pelkään, etten oikein ymmärrä, mitä tarkoitatte.

ROUVA CHEVELEY (Nojautuen taaksepäin sohvaan ja katsoen häneen.) Kuinka kova pettymys! Ja olen tullut koko tuon matkan Wienistä vakuutettuna, että te täysin ymmärrätte minua.

SIR ROBERT CHILTERN
Pelkään, että en ymmärrä.

ROUVA CHEVELEY (Mitä välinpitämättömimmällä tavalla.) Rakas sir Robert, te olette maailmanmies ja teillä on oma hintanne, otaksun. Niin on jokaisen laita nykyään. Haitta on siinä, että ihmiset ovat niin hirveän kalliita. Tunnen, että minäkin olen. Toivon, että te olette kohtuullisempi maksuehtoihin nähden.

SIR ROBERT CHILTERN (Nousten loukkaantuneena.) Jos sallitte minun lausua, niin teidän uranne olkoon omanne. Olette elänyt niin kauvan ulkomailla, rouva Cheveley, että ette näy voivan käsittää, että puhuttelette englantilaista kunnian miestä.

ROUVA CHEVELEY (Pidättää häntä koskettaen viuhkallaan hänen käsivarteensa ja tarttuu siihen puhellessaan.) Käsitän, että puhun miehelle, joka laski perustuksen menestykselleen myymällä virastosalaisuuden liikekeinottelijalle.

SIR ROBERT CHILTERN
(Purren huultaan.) Mitä tarkoitatte?

ROUVA CHEVELEY (Nousten ja tähystäen häntä.) Tarkoitan, että tunnen todellisen rikkautenne ja uranne lähtökohdan ja olen saanut sitäpaitsi kirjeenne.

SIR ROBERT CHILTERN
Minkä kirjeen?

ROUVA CHEVELEY (Ivallisesti.) Kirjeen, jonka kirjotitte parooni Arnheimille, kun olitte lordi Radleyn sihteeri, kehottaen paroonia ostamaan Suetsin kanavan osakkeita — kirjeen, joka oli kirjoitettu kolme päivää ennemmin kuin hallitus ilmoitti oman ostonsa.

SIR ROBERT CHILTERN
(Käheästi.) Se ei ole totta.

ROUVA CHEVELEY Te luulitte, että kirje oli tullut hävitetyksi. Kuinka olittekin mieletön. Se on minun hallussani.

SIR ROBERT CHILTERN Kauppa, johon viittaatte, ei ollut muuta kuin liikeyritys. Alahuone ei ollut vielä ratkaissut ehdotusta. Se olisi voinut tulla hyljätyksi.

ROUVA CHEVELEY Se oli huijausta, sir Robert. Kutsukaamme asioita niitten oikealla nimellä. Se tekee kaiken yksinkertaisemmaksi. Ja nyt myyn teille tuon kirjeen ja hinta, minkä siitä vaadin on julkinen Argentinan suunnitelman kannatuksenne. Te loitte onnenne yhden kanavapuuhan turvissa. Teidän on autettava minua ja ystäviäni luomaan omamme toisen avulla.

SIR ROBERT CHILTERN
On häpeällistä, mitä ehdotatte — — häpeällistä.

ROUVA CHEVELEY Oh ei! Se on elämän leikkiä, jossa meillä kaikilla on osamme, sir Robert, ennemmin tahi myöhemmin.

SIR ROBERT CHILTERN
En voi tehdä, mitä pyydätte minulta.

ROUVA CHEVELEY Te tarkoitatte, ettette voi auttaa tekemällä sitä. Te tiedätte seisovanne jyrkänteen reunalla. Eikä teidän asianne ole lausua maksuehtoja. Teidän on ne hyväksyttävä. Otaksutaan, että kieltäytyisitte.

SIR ROBERT CHILTERN
Mitä sitten?

ROUVA CHEVELEY Hyvä sir Robert, mitä sitten? Te olette perikadon oma, siinä kaikki. Muistakaa, mihin huippuun puritaanisuutenne Englannissa on saattanut teidät. Vanhaan aikaan ei kukaan uskotellut olevansa hituistakaan parempi naapuriaan. Tosiaan, tekeytymistä lähimmäistään rahtusen paremmaksi pidettiin äärimmäisen alhaisena ja keskiluokalle ominaisena. Nykypäivinä ajanmukaisen siveysintoilumme vuoksi jokaisen on teeskenneltävä puhtauden ja turmeltumattomuuden esikuvaa ja kaikkia muita seitsemää kuolettavaa hyvettä — — — ja mikä on tulos? Te kaikki kaadutte kuin nappulat — yksi toisenne jälkeen. Ei niin vuotta kulu Englannissa ilman että joku suistuu. Häväistysjutut tapasivat valaa loistoa tahi vähintäin mielenkiintoa mieheen — nyt ne hänet murskaavat. Ja teidän juttunne on hyvin roskainen. Ette voi kestää sitä. Jos tunnettaisiin, että te nuorena miehenä, suuren ja tärkeän ministerin sihteerinä myitte virastosalaisuuden suuresta rahasummasta, ja että se oli teidän varallisuutenne ja menestyksenne lähde, niin teidät haukuttaisiin pois julkisesta elämästä ja teidän olisi väistyttävä kokonaan. Ja vihdoinkin, sir Robert, miksi teidän pitäisi uhrata koko tulevaisuutenne mieluummin kuin toimia valtioviisaasti vihollistenne kanssa? Tällä hetkellä olen vihollisenne. Minä myönnän sen. Ja minä olen paljon väkevämpi kuin te. Suuri pataljoona on minun puolellani. Teillä on loistava asema, mutta juuri loistava asemanne tekeekin teidät niin araksi. Te ette voi puolustaa sitä. Ja minä uhkaan hyökkäyksellä. Tietenkään en puhu teille moraalia. Teidän täytyy kohtuudella myöntää, että olen säästänyt teidät siitä. Vuosia sitten teitte älykkään häikäilemättömän teon; se tuotti suurta menestystä. Te saatte siitä kiittää onneanne ja asemaanne. Ja nyt teidän on siitä maksaminen. Aikaisemmin tai myöhemmin meidän kaikkien tulee maksaa siitä, mitä teemme. Nyt on teidän maksettava. Ennenkun eroan seurastanne tänä iltana, on teidän luvattava, että vaikenette tiedotuksenne suhteen ja puhutte Alahuoneessa suunnitelman puolesta.

SIR ROBERT CHILTERN
Teidän pyyntönne on mahdoton.

ROUVA CHEVELEY Teidän on tehtävä se mahdolliseksi. Te ryhdytte tekemään sen mahdolliseksi. Sir Robert, te tunnette, millaisia englantilaiset sanomalehtenne ovat. Otaksutaan, että jätettyäni tämän talon ajan johonkin sanomalehden toimitukseen ja annan sille tämän häväistysjutun ja todisteet siihen. Ajatelkaa heidän ilkeää iloaan siitä huvista, että saavat laahata teidät alas ja syöstä lokaan ja liejuun. Ajatelkaa tekopyhyyttä, millä heidän tahmean äitelä pääkirjoituksensa on kirjoitettu ja sitä, että hairahdus paljastetaan julkisessa lehdessä.

SIR ROBERT CHILTERN Pysähtykää! Te tahdotte minun peruuttamaan tiedonannon ja pitämään lyhyen puheen vakuuttaen, että uskon suunnitelmalla olevan mahdollisuuksia?

ROUVA CHEVELEY
(Istuutuen sohvalle.) Se on minun vaatimukseni.

SIR ROBERT CHILTERN (Hiljaisella äänellä.) Tahdon antaa jonkun rahasumman, minkä haluatte.

ROUVA CHEVELEY Myöskään ette ole kyllin rikas, sir Robert, että voisitte ostaa takaisin menneisyytenne. Kukaan ihminen ei ole niin rikas.

SIR ROBERT CHILTERN
En tee mitä pyydätte. En tahdo.

ROUVA CHEVELEY
Teidän täytyy. — — Ellette — — (Nousee sohvalta.)

SIR ROBERT CHILTERN
(Hämmästyneenä ja hermostuneena.) Odottakaa hetkinen!
Mitä te ehdotitte? Te sanoitte, että antaisitte minulle takaisin
kirjeeni, sanoitteko?

ROUVA CHEVELEY Kyllä! Se on sovittu. Tahdon olla huomeniltana kello puoli kaksitoista naisten parvekkeella. Jos siihen mennessä — ja teillähän on ollut siihen kosolti tilaisuutta — olette tehnyt Alahuoneessa toivomukseni mukaisen ilmoituksen, niin ojennan teille takaisin kirjeenne kauneimmin kiittäen ja lausuen teille parhaan ja kaikin tavoin sopivimman kohteliaisuuden, minkä osaan. Minä aijon pelata suoraa peliä kanssanne. Tulee aina pelata selvästi — — kun omistaa voittokortit. Parooni opetti sen minulle — — — monen muun asian ohella.

SIR ROBERT CHILTERN
Teidän on annettava minulle aikaa harkitakseni ehdotustanne.

ROUVA CHEVELEY
Ei! Teidän tulee ratkaista nyt.

SIR ROBERT CHILTERN
Antakaa minulle viikko — - kolme päivää!

ROUVA CHEVELEY
Mahdotonta! Minun on sähkötettävä Wieniin tänä iltana.

SIR ROBERT CHILTERN
Jumalani! Mikä toi teidät minun elämääni?

ROUVA CHEVELEY
Olosuhteet! (Liikkuu ovea kohti. )

SIR ROBERT CHILTERN Elkää menkö! Minä suostun. Tiedonanto peruutetaan. Tahdon järjestää, että asiasta tehdään minulle kysely.

ROUVA CHEVELEY Kiitos! Tiesin, että pääsisimme ystävälliseen sopimukseen. Ymmärsin luonnettanne alun pitäin. Minä erittelin teidät, vaikka te ette ihaillut minua. Ja nyt voitte kutsua minulle vaunut, sir Robert. Näen ihmisten tulevan illalliselta, ja englantilaiset muuttuvat aina romantillisiksi aterian jälkeen ja minua se julmasti kiusaa.

(Sir Robert Chiltern poistuu.)

(Vieraita saapuu. Lady Chiltern, Lady Markby, Lordi Caversham,
Lady Basildon, rouva Marchmont, varakreivi de Nanjac, herra Montford.)

LADY MARKBY
Hyvä! Rouva Cheveley, toivon, että olette pitänyt hauskaa.
Sir Robert on hyvin huvittava, eikö olekin?

ROUVA CHEVELEY Mitä huvittavin! Olen ollut äärettömästi huvitettu keskustelusta hänen kanssaan.

LADY MARKBY Hänellä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja loistava ura. Ja hän on nainut mitä ihailtavimman vaimon. Lady Chiltern on nainen, jolla on hyvin ylevät periaatteet, voin ilokseni sanoa. Olen itse hieman liian vanha vaivautuakseni antamaan hyvää esimerkkiä, mutta ihailen aina ihmisiä, jotka sen tekevät. Ja lady Chilternillä on hyvin jalostava vaikutus elämään, joskin hänen päivälliskutsunsa ovat, melkolailla ikäviä toisinaan. Mutta eihän yhdellä voi olla kaikkia, eihän voi? Ja nyt minun täytyy lähteä. Saanko kutsua teidät huomiseksi?

ROUVA CHEVELEY
Kiitos!

LADY MARKBY Menkäämme ajelulle puistoon kello viiden aikana. Kaikki on niin raikasta nykyään puistossa.

ROUVA CHEVELEY
Paitsi ihmiset!

LADY MARKBY Kenties ihmiset ovat vähäisen väsyneitä. Olen usein huomannut, että huvikausi loppuessaan tuottaa eräänlaista aivojen pehmenemistä. Kuinka lieneekin, on luullakseni mikä tahansa parempi kuin liian suuri älyllinen paine. Se on sopimattomin seikka, mitä olla voi. Se tekee nuoret tytöt niin erinomaisen nenäkkäiksi. Eikä mikään ole niin vaikeaa kuin naida nenäkäs tyttö; miehet eivät sellaisesta pidä. Hyvää yötä, rakas! (Lady Chilternille.) Hyvää yötä, Gertrud! (Menee ulos lordi Cavershamin käsipuolessa.)

ROUVA CHEVELEY Mikä loistava talo teillä on, lady Chiltern! Olen viettänyt hauskan illan. On ollut niin mielenkiintoista oppia tuntemaan teidän miehenne.

LADY CHILTERN
Minkätähden halusitte tavata miestäni, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY Oi, tahdon kertoa teille. Halusin herättää hänen mielenkiintoaan Argentinan kanavan suunnitelmaan, josta te uskoakseni olette kuullut. Ja huomaan, että hän on mitä alttiin, mitä vastaanottavin — — kun on järkisyitä — tarkoitan. Arvokas ominaisuus ihmisessä. Käänsin hänet kymmenessä minuutissa. Hän käy pitämään puheen Alahuoneessa huomeniltana tarkoituksen puolesta. Meidän on mentävä naisten parvekkeelle häntä kuuntelemaan. Siitä tulee suuri tilaisuus.

LADY CHILTERN Siinä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Tuo hanke ei koskaan voisi saada mieheni kannatusta.

ROUVA CHEVELEY Oi! Vakuutan, se on kaikki päätetty. En kadu nyt ikävää matkaani Wienistä. Sillä on ollut suuri menestys. Mutta, tietenkin lähimpänä kahtenakymmenenäneljänä tuntina painuu koko asia kuolleeksi salaisuudeksi.

LADY CHILTERN
(Sävyisästi.) Salaisuus? Keiden välillä.

ROUVA CHEVELEY
(Hilpeä vivahdus silmissään.) Teidän miehenne ja minun välilläni.

SIR ROBERT CHILTERN
(Lähestyen.) Vaununne ovat täällä, rouva Cheveley!

ROUVA CHEVELEY Kiitos! Hyvästi, lady Chiltern! Hyvää yötä, lordi Goring. Minä olen Claridgessa. Ettekö luulisi voivanne tulla tervehtimään.

LORDI GORING
Jos niin haluatte, rouva Cheveley!

ROUVA CHEVELEY Oi! Elkää käsittäkö sitä noin vakavasti, tahi minun on pakko tulla teidän luoksenne. Englannissa sitä tuskin pidettäisiin sopivaisuuden mukaisena. Ulkomailla olemme sivistyneempiä. Tahdotteko saattaa minut alas, sir Robert. Nyt kun meillä molemmilla on samat harrastukset sydämellä, tulemme hyviksi ystäviksi, niin toivon. (Purjehtii ulos sir Robert Chilternin käsivarresta pitäen. Lady Chiltern menee porraskäytävän yläpäähän ja katselee heitä, kun he laskeutuvat. Hänen ilmeensä on hämmentynyt. Vähän ajan perästä yhtyy hän joihinkin vieraisiin ja poistuu näiden seurassa toiseen vastaanottohuoneeseen.)

MABEL CHILTERN
Miten kamala nainen!

LORDI GORING
Menisitte nukkumaan, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN
Lordi Goring!

LORDI GORING
Isäni käski minua tunti sitten levolle. En käsitä, miksi en antaisi
Teille samaa neuvoa. Minä aina annan hyvän neuvon kulkea.
Se on ainoa tapa, miten sitä on käytettävä. Siitä ei ole milloinkaan
itselle hyötyä.

MABEL CHILTERN Lordi Goring. Te toimitatte aina minua pois huoneesta. Katson että teitte siinä hyvin rohkeasti. Erittäinkin, kun en mene vielä pitkään aikaan nukkumaan. (Menee sohvalle.) Voitte, jos teitä miellyttää, tulla istumaan ja puhelemaan jostakin maailman asiasta, esim. kuninkaallisesta akatemiasta, rouva Cheveleystä tahi kertomuksista skotlantilaisella murteella. Sellaiset aiheet eivät ole ylentäviä. (Kiinnittää katseensa johonkin, joka on sohvalla puoleksi piiloutuneena pielustan vieressä.) Mikä tämä on? Joku on pudottanut timanttisen rintaneulan. Aivan kaunis, eikö olekin? (Näyttää sitä hänelle.) Toivoisin, että se olisi minun, mutta Gertrud ei anna minun käyttää muuta kuin helmiä ja olen todellakin kyllästynyt helmiin. Ne tekevät niin tasaisen, kiltin ja henkevän näköiseksi. Ihmettelen kenen oma rintaneula mahtaa olla.

LORDI GORING
Ihmettelen, kuka sen on pudottanut?

MABEL CHILTERN
Se on kaunis rintaneula.

LORDI GORING
Se on soma rannerengas.

MABEL CHILTERN
Se ei ole rannerengas. Se on rintaneula.

LORDI GORING Sitä voidaan käyttää rannerenkaana. (Ottaa sen häneltä ja avaten viheriän kirjekotelon, pistää koristeen siihen huolellisesti mitä täydellisimmällä kylmäverisyydellä.)

MABEL CHILTERN
Mitä teette?

LORDI GORING
Neiti Mabel. Teen par'aikaa teille oudon pyynnön.

MABEL CHILTERN (Innokkaasti:) Oi! Pyydän, tehkää! Olen sitä odottanut koko illan.

LORDI GORING (Hiukan hämmästyksissään, mutta selviytyy siitä pian.) Elkää ilmoittako kenellekään, että olen korjannut talteen tuon rintaneulan. Jos joku kirjottaisi ja sitä vaatisi, niin antakaa minulle siitä heti tieto.

MABEL CHILTERN
Sepä on kummallinen pyyntö.

LORDI GORING Niin kyllä. Nähkääs, minä annoin tuon rintaneulan eräälle vuosia sitten.

MABEL CHILTERN
Te annoitte?

LORDI GORING Kyllä. (Lady Chiltern lähestyy yksinään. Toiset vieraat ovat menneet.)

MABEL CHILTERN Sitten minun on varmaankin sanottava teille hyvää yötä. Hyvää yötä Gertrud. (Poistuu.)

LADY CHILTERN
Hyvää yötä, rakas! (Lordi Goringille.) Te näitte, kenet lady
Markby toi tänne tänä iltana?

LORDI GORING
Kyllä. Epämiellyttävä yllätys. Mitähän varten hän mahtoi tulla?

LADY CHILTERN
Ilmeisesti yrittääkseen houkutella Robertia kannattamaan jotakin
petollista suunnitelmaa, josta hänellä on etuja. Itse asiassa
Argentinan kanavaa.

LORDI GORING
Hän on erehtynyt mieheen nähden, eikö olekin?

LADY CHILTERN
Hän ei pysty ymmärtämään rehellistä luonnetta, kuten miehelläni on.

LORDI GORING
Niinpä niin. Voin kuvitella, miten hän hävisi yrittäessään saada
Robertia ansaansa. On erinomaista, miten hämmästyttävästi
älykkäät naiset erehtyvät.

LADY CHILTERN
En kutsu tuollaisia naisia älykkäiksi. Kutsun heitä tyhmiksi.

LORDI GORING
Sama asia usein. Hyvää yötä, lady Chiltern.

LADY CHILTERN
Hyvää yötä!

SIR ROBERT CHILTERN
(Tulee.) Rakas Arthur, oletko lähdössä. Viivy vielä hieman.

LORDI GORING Pelkään, etten voi. Kiitos. Olen luvannut mennä katsomaan Hartlockiin. Luulen, että ovat saaneet kehnon unkarilaisen seurueen, joka soittaa kehnoa unkarilaista musiikkia. Tapaan teidät pian. Hyvästi! (Poistuu.)

SIR ROBERT CHILTERN
Kuinka kauniilta näytät tänä iltana, Gertrud.

LADY CHILTERN Se ei ole totta, eihän ole! Ethän anna kannatustasi tuolle Argentinan keinottelulle. Ethän saattaisi?

SIR ROBERT CHILTERN
(Säpsähtäen.) Kuka kertoi sinulle, että minä aikoisin sen tehdä?

LADY CHILTERN Tuo nainen, joka juuri on mennyt ulos, rouva Cheveley, kuten hän nyt itseään nimittää. Hän näytti ilkkuvan minulle sitä. Robert, tunnen tuon naisen. Sinä et. Kävimme koulua yhdessä. Hän oli valheellinen, kavala, ja vaikutti vahingollisesti jokaiseen, kenen luottamuksen ja ystävyyden hän saattoi voittaa. Minä vihasin, minä halveksin häntä. Hän varasti esineitä, hän oli varas. Hänet erotettiin, kun oli varas. Miksi annat hänen itseesi vaikuttaa?

SIR ROBERT CHILTERN Gertrud, tuo mitä kerrot minulle, saattaa olla totta, mutta se tapahtui monta vuotta sitten. Se on parahiksi unohtunut. Rouva Cheveley on voinut siitä lähtien muuttua. Ketään ei pitäisi täysin tuomita hänen entisyytensä mukaan.

LADY CHILTERN (Surullisesti.) Ihmisen entisyys on se, mitä hän itse on. Se on ainoa tapa, jonka mukaan ihmisiä tulisi tuomita.

SIR ROBERT CHILTERN
Se on ankaraa puhetta Gertrud.

LADY CHILTERN Se on toden puhumista, Robert. Ja mitä hän tarkoitti kerskuessaan, että hän oli saanut sinut lupaamaan kannatuksesi ja nimesi asialle, jonka sinä olet kuulteni kuvannut epärehellisimmäksi ja kavalimmaksi yritykseksi, mitä koskaan valtiollisessa elämässä on ollut.

SIR ROBERT CHILTERN
(Purren huultaan.) Olin erehtynyt ottamassani katsantokannassa.
Me kaikki voimme tehdä erehdyksiä.

LADY CHILTERN Mutta kerroithan minulle eilen, että olit saanut tiedot toimikunnalta ja että niissä täydelleen koko hanke tuomitaan.

SIR ROBERT CHILTERN (Kävellen edestakaisin.) Minulla on nyt syytä uskoa, että toimikunta on päättänyt ennakkoluulojen mukaan tai jollain tavoin tullut harhaan johdetuksi. Sitäpaitsi Gertrud, julkinen ja yksityinen elämä ovat kaksi eri asiaa. Niillä on eri lait ja ne liikkuvat eri suuntiin.

LADY CHILTERN Niiden molempien tulisi kuvastaa ihmistä hänen parhaimmassa olemuksessaan. En näe mitään eroitusta niiden välillä.

SIR ROBERT CHILTERN Asian nykyisellään ollessa, käytännöllisen politiikan tähden olen muuttanut mieltäni. Siinä kaikki.

LADY CHILTERN
Kaikki!

SIR ROBERT CHILTERN
(Tuimasti.) Kyllä.

LADY CHILTERN Robert. Oi! On kauheaa, että minun täytyy kysyä tällaista sinulta — Robert, puhutko minulle koko totuuden?

SIR ROBERT CHILTERN
Miksi teet minulle sellaisen kysymyksen?

LADY CHILTERN
(Hetken vaitiolon jälkeen.) Miksi et sinä siihen vastaa?

SIR ROBERT CHILTERN (Istuutuen.) Gertrud, totuus on hyvin sekava asia, ja politiikka on hyvin pulmallinen tehtävä. Siinä on ratas rattaassa. Saattaa olla ihmisille erikoisessa kiitollisuudenvelassa, joka on maksettava. Varemmin tahi myöhemmin täytyy poliittisessa elämässä tinkiä. Jokaisen täytyy.

LADY CHILTERN Tinkiä, Robert. Kuinka puhut tänä iltana niin eri tavalla, kuin olen sinun kuullut aina puhuvan? Minkätähden sinä olet muuttunut?

SIR ROBERT CHILTERN
En minä ole muuttunut. Mutta olosuhteet muuttavat asioita.

LADY CHILTERN
Olosuhteiden ei koskaan pitäisi muuttaa periaatteita.

SIR ROBERT CHILTERN
Mutta jos kertoisin sinulle. — —

LADY CHILTERN
Mitä?

SIR ROBERT CHILTERN
Että se oli tarpeellista, välttämättä tarpeellista.

LADY CHILTERN
Ei voi koskaan olla tarpeellista tehdä sitä, mikä ei ole kunniallista.
Tai jos se tulee tarpeelliseksi, niin mitä olenkaan rakastanut.
Mutta eihän ole niin, Robert, sano minulle, ettei ole. Miksi olisi?
Mitä voittoa tulisit saamaan? Rahaako? Meillä ei ole siitä puutetta.
Ja raha, joka tulee saastaisesta lähteestä, on alentavaa. Valtaako?
Mutta valta ei ole mitään sellaisenaan. Kun on valtaa tehdä hyvää,
niin se on hienoa, ja sitä vain. Mitä se sitten on, Robert? Puhu
minulle, miksi ryhdyt tekemään tuon kunniattoman teon?

SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud, sinulla ei ole mitään oikeutta käyttää tuota sanaa.
Sanoin sinulle, että on kysymys järkiperäisestä sovittelusta. Se
ei ole mitään sen enempää.

LADY CHILTERN Tuo kaikki on kylläkin sopivaa toisille miehille, miehille, jotka yksinkertaisesti pitävät elämää halpamaisena keinotteluna, mutta ei sinulle Robert, ei sinulle. Sinä olet toista maata. Kaiken ikäsi olet ollut erilainen kuin muut. Sinä et ole koskaan antanut maailman tahrata itseäsi. Ihmisille, kuten minulle itselleni, olet ollut ihanne. Oi, pysy yhä tuona ihanteena. Tätä suurta perintöä elä työnnä luotasi — tuota norsunluutornia elä hajoita. Robert, miehet voivat rakastaa sitä, mikä on heidän alapuolellaan — arvottomia, likaisia ja kunniattomia asioita. Me naiset palvomme rakastaessamme ja kun me kadotamme kunnioituksemme, katoaa meiltä kaikki. Oi, elä surmaa rakkauttani sinuun, elä sitä surinaa.

SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud.

LADY CHILTERN Tiedän, että on miehiä, joiden elämässä on kauheita salaisuuksia, miehiä, jotka ovat tehneet jonkin häpeällisen teon ja joiden jonakin kohtalokkaana hetkenä täytyy siitä maksaa tekemällä joku muu häpeällisyys — oi, elä sano minulle, että olet sellainen kuin he ovat. Robert, onko sinun elämässäsi joku salainen kunniattomuus tai häpeätahra? Kerro minulle, kerro minulle heti, — että — —

SIR ROBERT CHILTERN
Että mitä?

LADY CHILTERN
(Puhuen hyvin harvaan.) Että elomme tie eroaisi.