JANNE (Äkkiä päättävästi).
Kuulkaa pojat! (Vilkaisee ikkunaan päin ja alentaa äänensä.) Kun sanasta ei ole apua, niin laitetaan, pojat, sellainen mojahdus, että koko meijeri lentää taivaaseen — tuota —
JUSTUS (Ihaillen).
Osaatko sinä sellaisen laittaa?
Kyllä me osaamme. — Ja kun ne eivät vähemmällä opi sitä, että renkikin on ihminen, niin oma niiden on syy.
Joo, laitetaan sellainen, että siitä puhutaan vielä muuallakin.
IISKA (Innostuneena).
Joo, laitetaan vain vaikka jo huomenna. Tänä päivänä minä en jaksa.
(Fiia, Miina ja Iitu kääntyvät ikkunasta lupaan päin.)
MIINA (Huomaa Iiskan ja tulee nopeasti hänen luokseen).
Iiska kuita! Kuinka sinun kävi?
IISKA (Vilkaisee vähän nolona ympärilleen).
En sano.
JUSTUS (Vilkuttaa silmää Jannelle. Poikamaisesti ja sisäisellä riemulla).
Joo, ei sanota mitään.
Ei sanota, mutta perästä kuuluu.
Esirippu.
Varhainen kesäaamu. Perällä on pieni, ajan harmaaksi maalaama rakennus, jonka vasemmanpuoleisessa päässä on ikkuna, toisessa ovi ja portaat. Portaitten vieressä on laudoista muodostettu koroke soittokuntaa varten. Mökin seinässä ikkunan yläpuolella on lauta, johon on maalattu HUHTAJÅRVEN MEIJERI, ja oven päälle on kiinnitetty paperi, johon on hiilellä piirrelty ELÄKÖÖN!!! Portaat, joille kuljetaan keskeltä, on muodostettu puhujalavaksi, köynnöksiä ei vielä ole, mutta portaitten viereen on pystytetty pari seivästä ja niiden väliin kiinnitetty lauta puhujan papereita varten. Portaitten edessä muutamia lautoja sekä puupukkeja penkkejä varten. Mökin takana on joki. Sivuilla ja taustassa on lehtipuita.
1:nen kohtaus.
Janne, Justus ja Iiska.
(Justus ja Iiska hiipivät rakennuksen oikeanpuolisesta päästä varovasti esille. Janne tulee vasemmalta samoin hiipimällä, kantaa pientä pataa.)
JUSTUS (Kuiskaa).
Janne!
JANNE (Hätkähtää, mutta tunnettuaan toiset menee lähemmäksi).
Jaha!
Onko sinulla nyt se voimamälli?
JANNE: (Näyttää pataa).
Tässä on. Ja se onkin sellainen mälli, että kun kerran vain mojahtaa, niin tuo tupa pyllähtää jokeen.
Mitä siinä on? Onko se ruutia?
Mistä tulisi voi lehmättömälle! Rengin ei kannata ruutia ostaa. Mutta sama voima tässäkin on. Seinäjoellakin ne tekevät ruutia tulikivestä ja hiilistä, ja niitä molempia tässä on. Tulikiveä on kaksi naulaa ja sysiä kaksi kahmalollista.
Jaa, niin, se tulikivi, se se taitaa aina jymyn pitää.
Sehän se, eihän se muuten tulikiveä olisikaan.
Viedäänkö se nyt nurkan alle?
Joo. Tuonne taakse. Ja sitten sytytetään. (Kääntyy mökkiin päin ja näkee siinä ylimääräiset laitteet.) Katsokaa, katsokaa pojat, mit se opettaja täällä on värkännyt. — Kyyrieleison! Tuossa on niin, että »Huhtajärven meijeri» ja tuossa »Eläköön».
IISKA (Kiukkuisena).
»Eläköön». — Jukoliste! Minä menen ja revin nuo kirjoitukset pois!
JANNE (Ylimielisesti).
Anna olla herrankekkaleen vehkeet.
Mutta kun minä muistan, kuinka se meijeri eli minun vatsassani, niin —.
Anna, Janne, minun repiä ne pois.
JUSTUS (Näyttää puhujalavaa).
JANNE (Iiskälle).
Odota nyt. Kyllä ne siinä samassa mojahduksessa menevät meijerit niinkuin kirjoituksetkin.
JUSTUS (Katsoo vasemmalle, nykäisee Jannea ja Iiskää). Perhana! Tuolla tulevat opettaja ja Tuppu.
JANNE (Harmistuneena).
Niin näkyy. Mennään pois hetkeksi.
(Janne, Justus ja Iiska menevät oikealle).
2:nen kohtaus.
Opettaja ja Tuppu
(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen köynnöstä, jonka laskevat portaitten eteen.)
Asetetaanpa tämä köynnös nyt tähän puhujalavan ympäri. (Rupeavat kiinnittämään köynnöstä).
TUPPU (Viittaa soittajien lavaa).
Mitäs tuolla sitten tehdään?
Se on soittokuntaa varten.
Vai niin! — (Pettyneenä). Minä ajattelinkin, että mistä tähän juhlaan pelimanni —. Vai että oikein soittokunta.
Niin, minä ajattelin, että kun kerran on tällainen juhla, niin kannattaa tuoda soittokuntakin vaikka Helsingistä.
Tuleeko tämä sieltä asti?
Ei. Tämä tulee kirkonkylästä. Eikä niitä tule kuin viisi soittajaa, taikka oikeastaan torven soittajia ei tule kuin neljä — enempää ei kirkolla ollut, mutta kun pää-ääni olisi jäänyt kokonaan pois, niin lupasi Vuolteen Janne tulla sitä soittamaan klaneetilla.
Vai oikein niin komeasti.
OPETTAJA (Tyytyväisenä).
Kyllähän tämän juhlan olisi voinut saada juhlallisemmaksikin, mutta ei tällä kulmalla ole koskaan tuliaisiakaan ollut.
Vai soittaa se Vuolteen Janne oikein soittokunnassa.
Eihän se oikein vakinaisesti soita, eikä se nuotteja tunne, mutta se soittaa ulkomuistista ja hyvin soittaakin.
Soittaahan se —. (Taiteilijaylpeydellä.) Mutta klaneetista ei saa kuin yhden äänen kerrallansa. Toista se on, se minun pelini. Sillä saa vetää moniäänisestä paasin kanssa.
(Köynnös on saatu ripustetuksi).
OPETTAJA (Viittaa puhujalavaa).
Tässä minä pidän sitten juhlapuheen.
Vai opettaja —
Niin ne pyysivät niin hartaasti, että minä pitäisin puheen, ja täytyihän minun luvata. (Katselee puhujalavaa.) Kyllä tämä on nyt hyvä. Eikös olekin?
Joo, kyllä se on hyvä.
Nuo penkit meidän täytyy vielä asettaa paikoilleen. — Otetaanpa kiinni.
(Opettaja ja Tuppu asettavat laudat pukkien päälle näyttämön kummallekin puolelle.)
Tähän keskelle, näiden penkkien väliin tuodaan sitten se juhlan pääasia. (Hätkähtää.) Niin, mutta sitä varten täytyy saada alusta.
Minkälainen se pitäisi olla?
Sellainen pieni pöytä tai korkea penkki.
Ei täällä taida olla sellaista, mutta jos kävisi Enkkelin talosta hakemassa.
Niin, mennään vain. Johan täällä onkin kaikki kunnossa. Vaikka kohta ne tulevat vieraatkin ja kohta se tuodaan sekin — (Muistaa.) Mutta onko Tuppu koskaan ennen veivannut sellaista. Tarkoitan, että osaako Tuppu veivata? (Lähtee poispäin vasemmalle).
Kylläkai sitä osaa —. Mutta — tuota — opettaja. — Jos ne nyt sitten rupeavat minua lyömään, niin tuleekos opettaja sitten minun puolelleni?
Kutka Tuppua löisivät?
No, Janne ja Justus ja Iiska ja ne kaikki muut.
Eivät ne tule ainakaan minun saapuvilla ollessani. (Menee vasemmalle).
Mutta jos ne tulevat, niin kylläkai opettaja sitten — (Menee opettajan jälessä).
3:s kohtaus.
Janne, Justus ja Iiska.
(Janne, Justus ja liska tulevat oikealta näyttämölle.)
Kuulitteko pojat, että Tuppu rupeaa meijerinveivaajaksi.
Niin kuuluu rupeavan.
JANNE (Omissa ajatuksissaan).
Jo minä sitä vähän epäilinkin, kun ne sen meijerin tänne Tupun äitivainaan mökille laittavat, että Tupusta se tulee. (Jää miettimään).
Annetaan sille selkään! — Se on kiero mie! — Rupeaa meijerinveivaajaksi, vaikka on aina meidän kanssamme niitä meijerilauluja laulanut parhaana miehenä.
Joo, niin on, parhaana miehenä.
Ja sitten pyytää opettajaa puolelleen! — Mutta jos me teemmekin molemmista mänttinahkaa!
JANNE (Miettimisen aikana on naama mennyt leveään hymyyn. — Rähähtää nauramaan).
Ei, pojat, emme me satu niihin. — Se on hyvä, että Tupusta tulee meijerinveivaaja! Eipähän sitten ainakaan ole se »parempi miehenalku».
Mitä sinä tarkoitat?
JANNE (Tahtoo sekoittaa asian).
Ei mitään. — Ajattelin vain, että mitenkähän se Tuppu sitten silmänsä panee, kun koko mökki on pyllähtänyt jokeen.
Jaa, niin! — Joko mennään sytyttämään se mojahdus?
Mennään vain. Katsokaa te, ettei ketään tule.
(Janne, Justus ja Iiska menevät perälle. Janne menee mökin taakse, Justus mökin toiseen ja Iiska toiseen päähän. Viimemainitut vilkuilevat vuoroin näyttämölle, vuoroin mökin taakse).
Saatko syttymään?
JANNE (Mökin takana).
Kohta.
Pane se pata vähän alemmaksi, niin syttyy paremmin ja kyllä se sieltä alhaaltakin heittää samalla lailla.
(Janne, Justus ja Iiska juoksevat oikealle.)
4:s kohtaus.
Opettaja, Tuppu, Janne, Iiska ja Justus.
Pannaan se tähän keskelle, näkyvälle paikalle. (Pöytä on asetettu paikalleen) Kas, tähän se sopii hyvin.
Joo, kyllähän se siitä näkyy.
OPETTAJA (Opettaja-äänellä).
Ja muistaako Tuppu nyt: Sitten kun minä olen pitänyt puheen, sitten kaadetaan maito sisään ja Tuppu rupeaa käyttämään konetta.
Mistä minä saan maitoa?
Enkkelin talosta lupasivat tuoda. (Pelästyy.) Etteivät vain unohda! — Täytyy käydä vielä muistuttamassa. (Katselee ympärilleen.) Muutenhan tämä onkin kunnossa. — Ai, eihän vielä! — Soittajille pitää vielä tuoda tuolit.
Jaa niin. Käydäänkö nekin hakemassa Enkkeliltä?
Niin kai on parasta. Mennään heti. (Menevät vasemmalle).
(Janne, Justus ja Iiska kurkistavat näyttämölle).
Mikä siinä on, kun ei se mälli mojahda?
En tiedä. Kyllä siinä oikeat aineet on, niin että se kai ei ole syttynyt.
IISKA (Katselee, vasemmalle).
Tuolla tulee ihmisiä.
JANNE (Harmistuneena).
Kylläpä niitä nyt täällä juoksee!
(Katoavat kaikki oikealle.)
5:s kohtaus.
Fiia, Vappu, Miina, opettaja ja Tuppu.
FIIA (Tulee vasemmalta näyttämölle).
Tulkaa katsomaan. Täällä on jo meijerin häähuone valmis. — No, jopa on laitokset! — Mutta pian se vihkiminenkin kai alkaa.
(Miina ja Vappu tulevat jälessä).
MIINA (Haltioituneena).
Kyllä on kaunista! — Se on korkeasti oppinut mies se opettaja. Se osaa vaikka mitä. Se on nuo kirjoituksetkin maalannut.
FIIA (Miinalle toruen ja arkipäiväisesti).
No, joko taas?
Minkäs minä sille voin, että opettaja on niin oppinut mies.
Älä puhu koskaan joutavia! — Pidä sinä vain Iiskasta kiinni, äläkä rupea herrain perässä juoksemaan.
MIINA (Pahastuu nieleskellen kyyneleitä).
Enhän minä juoksekaan. Ja kyllähän minä Iiskasta pitäisinkin kiinni, mutta kun se Iiska ei pidä ollenkaan minusta kiinni.
Mutta älä toista kertaa syötä sille kurnaalia. Se voisi paukahtaa halki.
Se ei ollutkaan kurnaalia. Aapo-isäntä sanoi niin.
FIIA (Epäillen).
Ei sitä tiedä.
VAPPU (Koettaa puhua arkipäiväisesti).
Joko se Aapo-isäntä tuli kaupungista?
Jo se tuli tänä aamuna Väkäjoen Iisakin kanssa. — Ja Väkäjoen isäntä oli kertonut, että Aapo osti kihlat kaupungista, sellaisen kretliinin, kukallisen silkin ja sormuksen.
Vai että kihlat! Ketähän se nyt meinaa, kun (Vapulle) teidän välit katkesivat.
Taitaa ajatella vieläkin tuota Vappua.
VAPPU (Salaten mielenliikutuksensa).
Mitenkä se olisi osannut minulle sormuksen ostaa, ilman mittaa. — Ei, kyllä sillä on toinen. Emmekä me sopisikaan, kun tuo meijeriasia tuli väliin.
(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen
kumpikin kahta tuolia, opettaja tulee edellä.
— Miina niiaa opettajalle makean näköisenä).
FIIA (Pukkaa Miinaa kylkeen. Toruvasti).
Oletkos siinä!
Päivää, päivää! — Neidit ovat tulleet katsomaan tätä meijeriä. — Olkaa hyvät ja istukaa. Kohta tänne tulevat muutkin juhlavieraat.
VAPPU (Kylmästi).
Emme me ehdi vielä juhlimaan. (Menee vasemmalle).
MIINA (Ihaillen).
Me poikkesimme vain katsomaan, kuinka kauniiksi opettaja on kaikki laittanut. — (Keskeytyy).
FIIA (Topakasti).
Ja nyt täytyy mennä taas töihin. (Ottaa Miinaa kädestä ja vetää hänet pois).
(Opettaja ja Tuppu ovat asettaneet tuolit soittolavalle).
Ja nyt minä menen soittajia vastaan. Ne ovat kyllä aivan pian täällä.
(Menee, vasemmalle).
TUPPU (Pelokkaana).
En minä tänne yksin jää, minä tulen mukaan. (Menee vasemmalle).
6:s kohtaus
Janne, Iiska ja Justus.
(Janne, Iiska ja Justus tulevat perätysten ja varovaisesti oikealta).
No, nyt ei täällä ole ketään.
Kuulitteko, mitä Miina sanoi, että se ei ollutkaan kurnaalivelliä, jota minä söin.
JANNE (Ylimielisesti).
Miinaa on vain narrattu. — Koska sinä olet ennen tullut vellistä kipeäksi?
IISKA (Miettien).
Jaa, niin. — (Varmasti.) Kylläkai ne ovat sitä Miinaa narranneet.
Joo! Annetaan meijerin vain mojahtaa.
Mojahtakoon vain minun puolestani.
Mennään katsomaan mikä siinä on vikana, kun ei se jo pyllähdä.
(Menevät varovasti mökin oikeanpuolisesta päästä,
Janne kulkee edellä, sitten Iiska ja viimeisenä Justus.
Janne kurkistaa ensimmäisenä nurkan taakse).
No palaako se?
Kyllä siellä savua näkyy, mutta sitten sieltä kuuluu sellainen merkillinen pörräys ja pinajaminen.
Joo, niin kuuluu. Turisee kuin tuore puu lakassa.
Kylläkai valkeaa silloin täytyy kohentaa.
Joo. — Jää sinä, Justus, tänne vahtiin, että huudat meille, jos ihmisiä tulee. Me menemme tulta korjaamaan.
(Janne ja Iiska menevät varovaisesti mökin taakse. Justus palaa takaisin ja katselee ympärilleen. Hetken kuluttua juoksevat sekä Janne että Iiska, toinen toisesta, toinen toisesta päästä mökkiä näyttämölle huitoen käsillään, ähkien ja kiroten.)
Mi — mikä teille tuli?
Kun nuo ampiaisen saatanat, en paremmin ole -ja siunaa, sotkevat ihmisen silmät.
Eivät ne ampiaisia olleet! Pikku-piruja ne olivat, jotka tuon (viittaa mökkiä) maitohelvetin puolesta meitä piikeillään pistelivät.
Pistivätkö ne sinuakin?
No niin pomppivat naamaan, että oli aivan kuin olisi rakeita satanut.
Se savukohan ne ampiaiset ajoi pesästään?
JANNE (Ylimielisesti).
Mistä se ampiaispesä olisi juuri siihen osunut?! — Ampiaiset kuuluvat vain samaan juoneen. Isännät ja opettajat, ne sinne olivat ampiaisia laittaneet.
IISKA (Hieroen naamaansa. Epäillen).
Ei suinkaan. Mitenkä ne niitä sinne olisivat vieneet?
JANNE (Hymähtäen ylimielisesti).
Mitenkä?! — Mikä sen opettajan konstit tietää.
No saitteko edes nyt sen mojahduksen syttymään?
Mitä vielä! — Siinä hädässä kaatui koko pata ja putosi jokeen. (Hivelee naamaansa.) Voi turkanen tuota minun naamaani! Sitä pakottaa joka paikasta ja rupeaa kiristämään niin, että kai siinä nahka halkee.
Haudo vedellä tuossa joen rannassa.
Sitä minunkin naamani tarvitsee. (Painelee naamaansa).
JUSTUS (Katsahtaa vasemmalle).
Tuolla tulevat isännätkin tänne.
Tulkoot! — Minun sappeni kiehuu niin riivatusti. — Kurnaalihäät ja ampiaiset! — Kyyrieleison! — Hoitakaa minua, pojat, etten tee hirmutöitä! (Pui nyrkkiään).
Älä nyt, Janne. — Mennään tänne joen rantaan, että saat hautoa naamaasi. (Vetää Jannea käsivarresta).
IISKA (Ottaa Jannea toisesta käsivarresta. — Lepytellen).
Mitä sinä Janne turhia. Mennään tänne.
(Menevät kaikki oikealle. Janne on kyräilevinään vähän vastaan).
7:s kohtaus.
Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki, Huhtamäen Roope,
Enkkeli, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta,
Kiililän Kalle, Fiia, Miina ja kaksi akkaa.
(Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen Roope tulevat vasemmalta.)
Katsokaas, mitä se opettaja on tänne laittanut!
Ettei se vain tule kovin tyyniksi tämä tällainen.
Mehän sanoimme, että ei penniäkään näihin juhliin.
Eihän se mitään maksa, kun soittokunnankin kustantaa Aapo.
On sillä Aapollakin vielä sellaisia varsan kujeita. Ruveta nyt opettajan kanssa hommaamaan tällaista. Ja se soittokunta taitaa maksaa paljon.
Eivät ne ota mitään palkkaa. Aapo vain antaa niille kaupungintuliaisia.
Mutta on se sittenkin ihme. Aapohan sanoi myös, että tällainen juhla on aivan joutava.
VÄKÄJOEN IISAKKI (On tarkastellut mökkiä).
Ja oikein on tuohon kirjoitettu, että »Huhtajärven meijeri» ja tuolla vielä että »Eläköön». — Mitähän sekin tarkoittaa?
Se kai tarkoittaa samaa kuin »halleluijaa».
Niin kai.
Eikö tänne muita tulekaan?
Johan se Enkkelinkin juna tuli tuolla, ja meijerska oli konehtöörinä.
Hö, hö, hö.
V. IISAKKI (on ollut lähempänä mökkiä).
Mikä täällä haisee niin myrkylliseltä?
Mikäs se nyt täällä —?! — Tuppu on kai avannut akkunansa.
(Enkkelin väki saapuu vasemmalta. Edellä tulee Mariaana, sitten Pikku-Kalle, sitten Enkkeli ja Enkkelin neljä lasta, kaikki pitävät toisiaan kädestä kiinni. Jonon lopussa tulee Kiililän Kalle. Mariaana asettelee kaikki istumaan oikeanpuoliselle penkille samassa järjestyksessä kuin ovat tulleetkin ja istuutuu itse penkin alapäähän.)
Istukaa nyt sitten lapset kauniisti.
ENKKELI (Hymyillen).
Joo, niin, kauniisti.
(H-Heikki, K. Iisakki ja H. Roope, vääntyvät istumaan vasemmanpuoliselle penkille. Oikealta tulee kaksi akkaa, joilla kummallakin on virsikirja nenäliinan sisässä.)
1:NEN AKKA (Toiselle).
Täälläkö se selitys pidetään?
Niin. Mutta en tiedä kuka täällä mahtaa saarnata. Ja taidetaan täällä messutakin kun tuonne on laitettu tuollainen alttari. (Viittaa portaita).
Mennään tuonne istumaan. (Viittaa vasemman puolista penkkiä, jolle sitten istuutuvat).
(Fiia ja Miina tulevat vasemmalta).
MARIAANA (Huomaa tulijat).
Siellähän se Fiia on! Ja kotona etsittiin niin kovasti, kun pitää tuoda maitoa tänne meijeriin.
Mutta minä en lähdekään kuljettamaan maitokuormia meijeriin.
ENKKELI (Hyväntahtoisesti).
Joo. Iitu sitä sieltä tuokin nyt, ettei Fiian tarvitse.
Mutta minä en lähde koskaan sellaiselle asialle.
ENKKELI (Hyväntahtoisesti).
Niin. — Saa Iitu tuoda vastedeskin.
Eikös piian pidä tehdä sitä, mitä käsketään?
Kyllä, jos piika tekee.
Meijerijuhlako täällä onkin!?
FIIA (Kiihtyneenä).
Niin, meijerijuhla! — Meijeri tuodaan tänne ja ylennetään tuohon pöydälle kaiken kansan nähtäväksi ja tuolla (viittaa portaita) saarnataan ja tuolia (näyttää soittolavaa) soitetaan pasuunoilla.
Mutta sehän on taivaaseen huutava synti!
Kultainen vasikka, pasuunat ja baalin papit! Voi maailmaa pahennusten tähden!
Mennään pois!
(Molemmat akat jäävät kumminkin istumaan päätään heilutellen).
FIIA (Pelästyen).
Mutta mikä käry täällä on?
Sitähän minä jo äsken sanoin, että mikä täällä käryää.
(Kaikki haisteleva! ilmaa. Enkkeli ja
Mariaana katsahtavat pienempiin lapsiin).
FIIA (Melkein kiljaisten).
Tämä on tulikiven hajua!
(Kaikki pelästyvät ja nousevat ylös).
1:NEN AKKA (Kauhistuneena).
Niin on! (Sylkee.) Tphyi, tphyi, tphyi kolmasti! (Vakuuttavasti.) Täällä on käynyt se sarviniekka, se itse pääpelsepupi, ja se on jättänyt hajun jälkeensä.
Herra hyvästi siunaa!
(Kaikki katselevat vakavina ympärilleen uskomatta kumminkaan täydellisesti paholaisen vierailuun.)
ENKKELI (Miettien).
Mitäs asiaa sillä pelsepuupilla nyt olisi ollut tänne Huhtajärven kylään?
Mitäkö asiaa!? — Onko tuo otollista, että kultainen vasikka tuodaan kansan palveltavaksi!!
8:s kohtaus.
Edelliset, Janne, Iiska, Justus ja Aapo.
(Iiska, Justus ja Janne tulevat oikealta. Iiskän ja Jannen naamat ovat kovasti paisuksissa.)
MIINA (Huomaa Iiskän).
Hyvät ihmiset! Minkä näköinen sinä olet, Iiska! Oletko sinä sairas?
FIIA (Huomaa Jannen).
Ja sinä, Janne, sinä olet samanlainen! Mikä teitä vaivaa?
(Kaikki kerääntyvät Iiskää ja Jannea tarkastelemaan).
1:NEN AKKA (Kiljaisee).
Hii! Niissä on rutto!
(Syntyy hämminki. Kaikki pakenevat edemmäksi Iiskasta ja Jannesta).
1:NEN AKKA (Profeetallisella ponnella).
Niin, rutto! — Niinkuin kirjoitettu on, että saatana silloin rikeeraa maan päällä ja ihmisiä vaivaa rutto ja pahat paiseet. Tämä on lopun edellistä!
2:NEN AKKA (Kun Iiska on vähän lähentynyt, huutaa).
Älä tule tänne! Mene pois! (Sylkäisee.) Tphyi, tphyi, tphyi, tphyi.
Menkää pois! Menkää korpeen! Ja konsa ihmisiä lähestytte, huutakaa: saastainen! saastainen!
JANNE (Aluksi vähän nolona).
Ei tämä nyt sentään oikeaa ruttoa ole, mutta (viha nousee) saatanan juonia tässä kyllä on. Ja tuo meijeri on kaiken pahan alku.
Meitä pistivät ampiaiset.
Vai ampiaiset! Ampiaisetko tänne sen tulikiven hajunkin jättivät?!
JANNE (Hätääntyy). Tulikiven haju — onko täällä — eihän täällä ole tulikiven savua. Vai tunnetko sinä, Iiska?
IISKA (Myöskin hätääntyneenä).
En — en minä mitään tunne.
Mi-mistä tänne tulikiven savua olisi tullut.
E-ei täällä ole. En minä ainakaan mitään tunne.
Johan minä sanoin, että Tuppu se vain on avannut akkunansa.
(Kaikki rauhoittuvat ja asettuvat taasen paikoilleen istumaan).
1:NEN AKKA (Mielenosoituksellisesti toiselle).
Tule pois! Täällä ei ole meidän hyvä olla. (Menevät oikealle).
MIINA (Tulee Iiskän luo).
Vai ampiaiset sinua ovat noin pistelleet! Kun tullaan kotia, niin saat vähän viinalla hautoa naamaasi. Minä sain isännältä kaupungintuliaisia pienen tilkan.
IISKA (Nauraa höräyttää).
Jottako minä viinalla naamaani pesisin! Älä nyt! Mutta anna minulle ryyppy sisään.
(Janne ja Justus jäävät vasemmalle etualalle.)
JANNE (Justukselle).
Tätä ei sisu enää kestä! Ryöstetään se meijeri ja kannetaan se tuonne jokeen.
(Aapo tulee vasemmalta, seisahtuu Jannen ja Justuksen
taakse ja kuulee hymyillen näiden puheen).
Joo! — Kootaan pojat ja viedään meijeri jokeen ja annetaan sitten kaupunpäällisiksi selkään Tupulle ja opettajalle. — Ja saakoot isännät saman löylyn.
— Tuota — sen jälkeen, kun opettaja on täällä tämän juhlansa pitänyt, niin meillä olisi siellä kotona vähän kaupungintuliaisia, jotta jos tahtoisitte tulla maistamaan.
(Kaikki kohahtavat ihmetyksestä ja kasvoihin tulee eloa, kiittelevät muhoilemalla ja aivan pienellä päännyökkäyksellä).
IISKA (Nielaisten).
Jottako mekin?
Tottakai! Oman talon väki nyt ainakin.
JUSTUS (Joka huomattuaan Aapon, on pelästynyt).
Sehän on — isäntä — tuota — aivan liikaa.
JANNE (On murjottanut Aapon kutsusta huolimatta. Kun nyt Iiska ja Justus kiittelevät Aapoa, katsoa muljauttaa heitä kumpaakin ja sanoo halveksivasti.)
Jassoo! — Vai sellaisia miehiä, Iiska niinkuin Justuskin! (Kävelee yksinäisyyteen näyttämön oikealla etualalla).
(Justus ja Iiska siirtyvät vähän häpeissään peremmälle).
9:s kohtaus
Edelliset, opettaja, soittajat, Iitu ja Vappu.
(Opettaja tulee vasemmalta. Hänen jälessään tulee viisi soittajaa, nim. basson, tenorin, alton ja b-kornetin soittajat, näillä kullakin on nuottikirja, viidentenä tulee klarinetinsoittaja ilman nuottikirjaa.)
Tulkaa tännepäin. Tänne näin. Täällä on teille oma lava. (Ohjaa soittajat lavalle.) Kai te osaatte sitten soittaa sen Kunkrissanin marssin. Se sopisi niin hyvästi. (Soittajat nyökkäävät.) Ja sitten kun minä annan merkin, niin te saatte aloittaa.
(Opettaja juoksee vasemmalle, soittajat asettuvat soitto-asentoon).
OPETTAJA (Hetken kuluttua juoksee takaisin ja huutaa).
No, nyt! Aloittakaa nyt! (Menee sen jälkeen oikeanpuolisen penkin luo ja katselee tyytyväisenä, minkä vaikutuksen mahtava soitto tekee).
(Soittokunta soittaa »Kope Christian stod ved», mutta klarinetti, joka soittaa korvakuulolta, tekee omasta aloitteestaan jos minkälaisia koristuksia ja kuvioita. Torvet sekaantuvat silloin tällöin tahdissa ja töräyttelevät aivan luvattomia. — Ihmiset kumminkin kuuntelevat ihmeissään ja ihastuksissaan).
OPETTAJA (Juoksee kesken soiton vasemmalle ja huutaa).
Tänne päin! Kantakaa varovasti.
(Opettaja palaa vasemmalta. Hänen jälessään tulevat Tuppu ja eräs mies kantaen laatikkoa, jonka laskevat pöydän viereen ja nostavat laatikosta mahdollisimman pienikokoisen separaattorin pöydälle. Tuppu ja hänen seuralaisensa menevät vähän sivulle. — Ihmiset aikovat nousta ylös separaattoria katsomaan. — Soitto loppuu.)
OPETTAJA (Opettaja-äänellä).
Istukaa kaikki paikoillanne, niin te näette kaikki aivan hyvin.
IITU (Tulee vasemmalta vetäen pienestä laatikosta tehtyjä, nelipyöräisiä leikkivankkureita. Laatikossa on kaksi noin 2—3 litran vetoista maitokannua.) Tännekö tämä maitokuorma oli tuotava.
Aivan oikein. Jätä siihen vain.
(Iitu menee vähän sivulle. Kiellosta huolimatta menevät kaikki muut tarkastamaan separaattoria lähempää paitsi Janne, joka mitään huomaamatta murjottaen tuijottaa separaattoria, ja Aapo, joka näkyy silmillään hakevan jotakin väkijoukosta. — Separaattorin tulee kumminkin näkyä katsomoonkin.)
VAPPU (Tulee melkein kohta Iitun jälessä, jää vasemmalle etualalle, katselee separaattoria ja hymähtää).
Tuollainen rääppänäkö se vain olikin.
AAPO (Tulee Vapun luo, viittaa separaattoria).
Tuossa se nyt sitten on se koko riidan syy.
Kovin on pieni! Ja tuollaisen tähden sitten tehdään laulut, riidellään ja itketään.
AAPO (Vakavasti).
Tyhjästähän ne suuret riidat aina saadaan syntymään, kun on vain riitojen tekijöitä. (Äänen sävy muuttuu lämpimäksi.) Mutta kuinka se on, pelkäätkö sinä vielä tuota — meijeriä?
VAPPU (Vilkaisee hämillään Aapoa ja painaa päänsä alas).
En tiedä.
AAPO (Ottaa taskustaan pienen paketin ja antaa sen Vapulle).
Katsos, minä toin sinulle vähän kaupungintuliaisia, että jos sinä huolit niistä —
VAPPU (Yhä enemmän hämillään).
Mitä — sinä —
Ja sitten minä toin sinulle tämän. (Ottaa taskustaan sormuksen ja pistää sen Vapun sormeen).
VAPPU (Iloisena).
Kuule, Aapo. — (Puristaa Aapon kättä.) Kuinka sinä osasit ostaa tämän sormuksen? Se on aivan kuin mitan mukaan.
AAPO (Hymyilee). Se on mitan mukaan ostettu. Minulla on niitä apulaisia. (Sydämellisesti.) Ja kuule, Vappu, kyllä sinä saat pitää kirnun vielä meilläkin, ettei sinun tule ikävä! (Katsoo Vappuun hymyillen).
Niin, Aapo, älä naura. — Eihän minulla olisi teille mitään annettavaa, ellen saisi edes kirnuta voita.
AAPO (Vähän viekkaasti).
Kenelle »teille»?
Sinulle ja lapsille.
AAPO (Nauraa).
Mutta eihän meillä vielä ole — (Vappu painaa ujona päänsä alas) — mutta niitä tulee. (Tempaa Vapun kainaloonsa).
IITU (Huomaa Vapun ja Aapon, huutaa). Hii, hei! (Hyppii tasajalkaa.)
Nyt minä pääsen Vapun piiaksi. (Tulee Vapun luo.) Enkös pääsekin!
VAPPU (Katsoo Aapoon).
Jos isäntä sinusta huolii.
Kyllä isäntä huolii.
(Väkijoukko, joka on innokkaana katsellut ja arvostellut separaattoria, kuulee Iitun riemun ja huomaa Aapon ja Vapun. Kuuluu huudahduksia: Jahaa! — Vappu ja Aapo. — Katsokaas noita!)
Sitäkö varten sinä sen soittokunnankin? No nyt minä ymmärrän! No, onneksi olkoon. (Menee kättelemään Aapoa ja Vappua. Kaikki isännät käyvät onnittelemassa Aapoa ja Vappua, palaavat sitten takaisin paikoilleen. Fiia menee Jannen luo ja pukkaa häntä kylkeen tarkoittaen, että Jannekin kävisi onnittelemassa, jää sitten Jannen luo.)
JANNE (On koko ajan tuijottanut separaattoria sekavin tuntein, herää nyt. — Sisäisellä vakaumuksella).
Ei se ole kovin kumma masiina! — Ja pieni se on! — Mutta sillä on kaksi sarvea kuin pirulla! — Ja mitä pienuudesta. Pieni se on ampiainenkin ja sillä on vain yksi piikki, mutta päästäpäs se naamaasi pomppimaan! — Kyllä se niin on, että: irti tästä talosta.
FIIA (Iloisena).
Jottako jo lähdet torpan tekoon?
En! — Mutta minä menen Ameriikkaan! — Siellä saa mies syödä mitä ansaitsee vaikka söisi läskiä ja voita ja joisi kermaa päälle. (Fiialle.) Tahdotko tulla samaan joukkoon vain onko tuo (viittaa Tuppuun, joka seisoo separaattorin vieressä) vieläkin sinun mielestäsi se parempi miehenalku?
FIIA (Vähän naurahtaen). Ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan.
Ja etkö sano enää koskaan, että minä olen niinkuin valtiopäiviltä tullut?
FIIA (Naurahtaen).
En sano! — En koskaan! (Vilkaisee Justukseen ja Iiskaan. — Vakavasti.)
Kun sinä taidat ollakin ainoa mies koko joukosta.
Silloin lähdetään yhdessä.
FIIA (Onnittelijoille, jotka ovat jo melkein kaikki palanneet paikoilleen).
Olisi tässä toinenkin pari.
(Kaikki kohahtavat ihmetellen, eivät onnittele kädestä, mutta kuuluu vuorosanoja: No kas vain! — Sehän mukavasti sattuu että kaksi paria. — No onnea ja menestystä! — Pitkää ikää ja paljon lapsia! — J.n.e.)
10:s kohtaus.
Kaikki edelliset.
OPETTAJA (Lyö käsiään yhteen. — Opettaja-äänellä).
Ehkä me nyt sitten ryhdymme siihen pääasiaan! (Lähtee puhujalavalle päin).
ENKKELI (Havahtuu. Kiljaisee).
Joo, niin, pääasiaan. Kysy nyt, Kalle, Mariannalta, että onko se asia nyt sitten selvä.
Kyllä se nyt on selvä. Isä käski sanoa, että sopii mennä vaikka ensi sunnuntaiksi kuulutuksille.
ENKKELI (Iloisena).
No niin! Nyt sitä taasen on niinkuin ainakin isäntämies!
OPETTAJA (On noussut puhujalavalle, ottaa lakin päästään, puhuu saarnaäänellä).
Rakkaat ystävät! Arvoisat kansalaiset! — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen. Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän juhlaan saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu, ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa, kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa. (Taidepaussi).
JANNE (Fiialle päättävästi).
Kuule Serafia. Me lähdemme nyt pois! (Ottaa Fiiaa kädestä ja menevät pois vasemmalle).
OPETTAJA (Katsoo poistuviin, jatkaa sitten puhettaan).
Niinkuin tähän uuden, paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» — (Muistaa samalla unhottuneen asian. — Puhuu tavallisella äänellä.) Kuulkaa kun minä puheeni lopetan ja sanon kohoittakaamme eläköön-huuto, niin silloin pitää jokaisen huutaa »eläköön». (Saarna-äänellä.) Niinkuin tähän uuden paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» niin velvoitus meitä kutsuu että Huhtajärven kylä elää ja nousee valon ja valistuksen mukaan korkealle (häkeltyy) valistuksen ja valon — korkealle niin kuin kultakirjaimin on piirretty — (Pyyhkii hikeä ja haukkoo tyhjää ilmaa, lopettaa hätääntyneenä.) Eläköön Huhtajärven meijeri!
(Kaikki ovat seuranneet puhetta tylsinä. Puheen lopussa huutavat kaikki, kuka »hii», kuka »haa»! Kuka »hellerei»! Joku huutaa »eläköönkin», soittokunta aloittaa uudelleen saman marssin.)
Esirippu.