Kirjallisuutta

I. Yleistä kirjallisuutta

Etevin »kokoelma virallisia asiakirjoja nykyajan historiaan» on Staatsarchiv, joka ilmestyy säännöllisin väliajoin vuodesta 1861 alkaen. Hyödyllinen ja helposti käsitettävä »kokoelma tärkeimpiä diplomaattisia tekstejä vuodesta 1815 meidän päiviimme» on Pierre Albin, Les grandes traités politiques, 1911.

Paras historiallisista vuosikirjoista, vaikka pääpainon Saksaan kohdistava, on Schulthess, Europäischer Geschichtskalender, vuodesta 1860; siinä on useita asiakirjoja. Vielä erikoisemman saksalainen ja lisäksi liioitteleva mieskohtaisuuden merkitystä historiassa on Jahrbuch der Weltgeschichte, toim. 1900—01 Karl Jentsch, ja vuodesta 1902 Albin Geyer. Ranskalaisia ja englantilaisia vastikkeita ovat L'année politique vuodesta 1874 ja Annual register 1700-luvulta alkaen. Vuosikirjoihin voi lukea myöskin Saksan hallituspolitiikan henkeen toimitetut vuotuiset katsaukset ja huomautukset Schiemannin julkaisussa Deutschland und die grosse Politik, vuodesta 1901 (johdanto 1896); erittäin arvokas maailmansanomalehdistön seuraamisen vuoksi.

Diplomaattisten ja tilastollisten vuosikalenterien joukossa on ensimäisenä The Statesmans Yearbook, vuodesta 1864. Geographenkalender vuodesta 1903 sisältää rajankäyntisopimuksia y. m. s. Kansallistaloudellisista vuosikirjoista mainittakoon Die Weltwirschaft, ein Jahr-und Lesebuch, toim. 1906—08 Halle, sekä Jahrbuch der Weltwirschaft v. 1911, toim. Calwer; tärkeänä lähteenä tällä alalla ovat myös konsulikertomukset julkaisussa Svensk Export. Runsaasti aineeseemme kuuluvia kirjoituksia sisältävät maantieteellisistä aikakauskirjoista esim. Hettner, Geographische Zeitschrift, v:sta 1895, ja Petermanns Mitteilungen, osasto »Militärgeographie» v:sta 1909; valtiollis-taloudellisista Questions diplomatiques et coloniales v:sta 1897, Revue politique et parlamentaire v:sta 1894 sekä Revue economique internationale v:sta 1904; yleisten aikakauskirjain joukossa vihdoin Revue des deux mondes v:sta 1831, Deutsche Rundschau v:sta 1874 ja Review of Reviews v:sta 1890.

Viime vuosisadan valtiollista ja eduskuntaista historiaa (1815—1896) esittää etevästi Seignobos, Histoire politique de l' Europe contemporaine, viim. painos 1908; edellisiä vuosisatoja uudempana aikana Heerenin klassillinen »Handbok i det europeiska statssystemets och dess koloniers historia», ruots. käännös 1865, sekä Bezold-Gothein-Koser, Staat und Gesellschaft der neueren Zeit (Die Kultur der Gegenwart II, V) 1908. Siirtomaahistoriaa vuoteen 1900 käsittelee erikoisesti Supan, Die territoriale Entwicklung der europäischen Kolonien, 1906.

Muita aineemme puolia käsittelevistä teoksista mainittakoon vielä Ratzel, Politische Geographie, 1903; Lawrence Lowell Governments and parties in continental Europe, 1896; Dehn, Weltwirtschaftliche Neubildungen, 1904 ja Weltpolitische Neubildungen 1905, Carlgren, Världspolitiska ströftåg, 1907; Arthur Dix, Geographische Abrundungstendenzen in der Weltpolitik (Geogr. Zeitschrift) 1911; G. Schneider, Die grossen Reiche der Vergangenheit und der Gegenwart, 1904: Kjellén, Småstaternas problem, julk. »Nationell Samling» 1906 ja »Den storpolitiska balansen, en öfverblick och en prognos», Göteb. Aftonblad 26/11, 2/12 ja 3/12 1910.

II. Erikoiskirjallisuutta

Turkki ja Balkanin niemimaa:

Ritter v. Sax, Geschichte des Machtverfalles der Türkei, 1908.

Ular-Insabato, Der erlöschende Halbmond, 1909.

Wirsén, Balkanfolken och stormakterna, 1909.

Goltz, Die innerpolitische Umwälzung in der Türkei 1909 (Deutsche Rundschau).

André Tardieu, La crise turque (Questions diplomatiques et coloniales) 16/5 1909.

Le Chatelier, La position economique de l'Islam (Revue econ. intern.) heinäk. 1910.

Le Chatelier, Politique Musulmane, 1910.

Bela von Rakovszky, Mohamedanismus und Jungtürken 1911 (Neue Freie Presse 26/5).

Artikkeleita julk. Das Neue Europa, 1909.

Kjellén: Storsultanens inlandsbana, Vårt Land 14/9 1907; Den sjuke mannen, ibm. 30/8 1908; Europas oroliga hörn, Nya Dagligt Allehanda 12/1 ja 13/1 1909.

Espanja ja Portugal:

Hume, Spain, its greatness and decay, 1897.

Maerker, Die geographischen Ursachen von Spaniens Niedergang, 1899 (Geogr. Zeitschrift).

Marvaud, La plus grande Espagne (Questions dipl. et. col.), jouluk. 1904.

Marvaud, La rivalité Anglo-Allemande et la situation internationale du Portugal (Revue pol. et. parl.) kesäk. 1909.

Vising, Spanien och Portugal, 1911.

Magalhaes Lima, La fédération iberique, 1893.

Biberstein, Die geographische und politische situation Portugals (Pet. Mitteil.), 1910.

Kjellén: Portugal och Europa, Göt. Aftonblad 21/10 ja 22/10 1910.

Hollanti:

Treitschke, Die Republik der Vereinigten Niederlande, 1869.

Fritz Bley, Die alldeutsche Bewegung und die Niederlande, 1897.

Karl Menne, Die Entwicklung der Niederländer zur Nation, 1903.

Sartorius von Waltershausen, Ein deutsch-niederländischer Zollverein, 1900 (Zeitschr. für Socialwissenschaft).

Ellis-Barker, The absorption of Holland by Germany (Nineteenth Century) heinäk. 1906.

Marvanud, Les projets d'entente Hollando-Belge (Revue pol. et parl.) huhtik. 1907.

Cressonnières, L'entente Hollando-Belge (Revue écon. intern.) maalisk. 1910.

Ruotsi:

Sandgren, Receuil des traités de la Suède, 1910.

Gustaf Sundbärg, Sveriges land och folk, 1901.

Heilmann, Suéde, 1907 (Rapports commerciaux des agents diplomatiques et consulaires de France, Année 1907, n:o 635).

Svensén, Sverige och dess grannar, 1901.

Barnes Steveni, The scandinavian question, 1907.

Reusch, Norwegens Verhältniss zu Schweden vom geographischen Standpunkte aus, 1915 (Geogr. Zeitschrift).

Kjellén, Geopolitische Betrachtungeu über Skandinavien 1905 (Geogr. Zeitschrift).

—»— Studier öfver Sveriges politiska gränser, 1899 (Ymer)

—»— Inledning till Sveriges geografi, 1900.

—»— Vårt utrikespolitiska läge, Vårt Land 4/10 1908.

Itävalta-Unkari:

Lowell, Goverments and parties, os. Austria-Hungary, II ss. 70—179.

Benoist, L'Autriche future et la future Europe, 1898 (Revue des deux mondes).

Auerbach, Les races et les nationalités en Autriche-Hongrie, 1898.

Zemmrich, Die Völkerstämme Ö.-U:s, 1899 (Geogr. Zeitschrift).

Rudolf Springer, Der Kampf der österr. Nationen um den Staat, I: Das nationale Problem als Verfassungs-und Ver-waltungsfrage, 1902.

Rudolf Springer, Die Krise des Dualismus, 1904.

Alex v. Blaskowich, Die Grundprobleme der Monarchie 1909 (Das neue Europa heinä- ja syysk.).

Herrnritt, Die österr. Parlamentsreform, 1907 (Archiv für öff. Recht).

Wallengren, Den österr. valreformen från nationalitetsproblemets synpunkt, 1909—10 (Statsvet. Tidskrift).

Freytag, Reichraths-Wahlkarte von Österreich, 1907 ja 1911.

Otto Lang, Der österr. Völker-Friedensbund, 1907.

Wirsén, Balkanfolken och stormakterna, 1909.

Das neue Europa, Politisch-ökonomische Monatsrevue für die Interessen der ö.-u. Monarchie und der Balkanländer 1909 (huhtik.—jouluk.).

Neue Freie Presse (vuosikerrat 1907, 1910, 1911).

Kjellén, Den sista unionen, anmärkningar om ungersk politik, Göteb. Aftonblad 26/2 1910.

Italia:

Deecke, Italien, 1898 (Bibl. der Länderkunde)

P. D. Fischer, Italien und die Italiener, toinen painos 1901.

Lowell, Governments and parties, os. Italy, I, 146—231.

G. Steffen, Utvandringen och de ekonomiska konjunkturerna i Sverige och Italien, 1910 (Emigrationsutredningen, Liite XVIII s. 38—82).

Billot, La France et l'Italie, histoire des années troubles 1881—99, 1905.

Fiamingo, Les raisons économiques de la politigue étrangére de l'Italie (Rev. pol. et parl.), heinäk. 1907.

Nitti, Une grande politique nationale en Italie (Rev. econ. internat.), huhtik. 1909.

Theobold Fischer, Mittelmeerbilder, 1908.

Kjellén: Italien och Turkiet, politiska kommentarier till krigsutbrottet, Göt. Aftonblad 17/10, 10/10 ja 11/10 1911.

Viitteet

[1] Lukijan tulee aina muistaa, että teos on julkaistu lähes kolme vuotta ennen maailmansotaa: marraskuussa 1911. — Suom.
[2] Kaikkien maiden sosialistien kansainvälinen järjestö, Internationale, perustettiin kuitenkin jo 1901. — Suom.
[3] Kongressi = juhlallinen valtojen kokous. — Suom.
[4] Noin sata vuotta Kristuksen syntymän jälkeen oli Rooman keisarikunnan ohella olemassa kiinalainen suurvalta Kaspian merestä Ison-Waltameren rannoille; mutta näiden välillä ei milloinkaan syntynyt mitään kilpailua. Keskiajan alussa oli kyllä ankaraa kahnausta Islamin ja Bysantion valtain välillä, ja jälkimäinen pysyi vuosisatoja Europan kartalla yhdessä »saksalaisen kansan pyhän roomalaisen valtakunnan» kanssa; mutta tätä yhteiselämää ei milloinkaan sitonut yhteinen valtio- tai tasapainojärjestelmä.
[5] Chatelier laskee 150—170 miljonaa muhamettilaista Aasiassa, 50—60 Afrikassa, 6—7 Europassa; Englannin valtakunnassa on 80, Venäjän, Ranskan ja Turkin valtakunnissa kussakin vähintään 15, Hollannin 30. Yhä enemmän kehittyy tämä maailma yhtenäiseksi kultturipiiriksi, jossa ei ole vain uskonnollisia, vaan myöskin yhteiskunnallisia kuteita ja ennen kaikkea kasvava taloudellinen yhteistunto, samalla kuin se on voimakkaassa nousennassa Afrikassa (kuten Schwerin kirjassaan Muhamedanismen i Afrika jo 1892 on osoittanut).
[6] U. S. A. = United States of America, Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. — Suom.
[7] Itse kielikysymyksen laita on (Bremerin mukaan julk. Deutsche Erde 1902) siten, että valtiollinen raja erottaa kaksi kirjakieltä, mutta ei suinkaan puhekieltä. Jälkimäisessä suhteessa kulkee raja Zuiderseen keskeltä kaakkoon, halki Gelderlandin ja siitä itään Reinin yli; sen itäpuolella puhutaan saksilaisia, länsipuolella frankkilaisia (Alamaiden, Limburgin, Kölnin) murteita.
[8] Ruotsin koko suuruudenaika alkuhankkeineen ja jälkimaininkeineen mahtuu yhden ainoan — tosin harvinaisen pitkän — ihmisiän elämyksiin, nimittäin itägötalaisen talonpojan Jon Anderssonin joka syntyi 1582 Juhana III:n ja kuoli 1729 Fredrik I:n aikana.
[9] Ripeä kasvu riippunee kuitenkin enimmäkseen ympärystän kansan-ainesten unkarilaistumisesta — jota Bj. Björnson »Neue Freie Presse»ssä v. 1907 nimitti »Unkarin suurimmaksi teollisuudeksi» —; madjaarien omaa heimoa katsotaan suuressa määrässä rasittavan saman vamman kuin Ranskan kansaa (kaksilapsijärjestelmän). Vrt. Schultheiss, Deutschtum und Magyarisierung 1898.
[10] Tässä avautuisi Itävallalle mahdollisuus hyvänsuopaisen ja suosivan politiikan avulla omia ruteenilaisiansa kohtaan luoda itselleen suosiollinen liike koko Ukrainassa. Venäjän virallisissa piireissä lieneekin sitä yhteen aikaan pelätty. Niin kauan kuin Itävallan hallitus sisäpoliittisista syistä katsoi pitävänsä tukea puolalaisten ylivaltaa tällä maankulmalla, oli kuitenkin tämä mahdollisuus tärvelty. Nyttemmin on asema jonkun verran muuttanut, yhtäältä puolalaisten valtiollisen merkityksen heikkenemisen vuoksi valtakunnassa, toisaalta eduskuntaisuuden toimeenpanon johdosta Venäjällä.
[11] Ennen Balkanin sotaa 1912. — Suom.
[12] »Sokol» merkitsee jahtihaukkaa, ja sokol-juhlat vastaavat saksalaisten »Turn»-yhdistysten kokouksia.
[13] Freytag on laatinut seuraavan yleistaulukon »valtiollisista ja kansallisista puolueryhmityksistä» Itävallan edustajakamarissa molempain yllämainittujen vaalien jälkeen:
19071911
saksalaisvapaamieliset2120
saksal. kansanpuolue2938
saksalaiset agraarit1728
saksalaisradikaliset1518
suursaksalaiset34
kristillis-sosialistit9676
Saks. työväenpuolue—3
saksal. ulkop. puolueid.21
Saksalaisia (sosialidem. lukuunottaen)233232
vapaamiel. italialaiset56
klerikaliset italialaiset910
Italialaisia (sosialidem. lukuunottaen)1919
Romanialaisia45
Zionisteja51
saksal. sosialidemokraatit5044
italial. »53
tsekkil. »2426
puolal. »68
rutenil. »21
Sosialidmeokraatteja8782
nuortsekkiläiset2016
vanhattsekkiläiset6—
tsekkiläiset agraarit2938
klerikal. tsekkiläiset177
radikal. tsekkiläiset1017
tsekkil. kansanpuolue—4
tsekkil. ulkop. puolueid.2—
Tsekkiläisiä (sosialidem. lukuunottaen)108108
vapaamiel. slovenialaiset64
klerikal. slovenilaiset1820
kroatialaiset1111
serbialaiset22
Eteläslaaveja3737
puolal. kansanpuolue1724
puolal. kansanvaltaiset2314
vanhoilliset puolalaiset1625
puolal. ulkop. puolueid.22
Puolalaisia (sosialidem. lukuunottaen)7883
nuorruteenilaiset2528
vanharuteenilaiset52
Ruteenilaisia (sosialidem. lukuunottaen)3231
Käydessäni kesällä 1907 edustajakamarissa merkitsin muistiin ilmoitustaululta seuraavat ryhmät: Sozialdemokratischer Verband, Solvenski Klub, Ruthenen (Rusky) Klub, Polnische Volkspartei, Deutsch-radikale Vereinigung, Christliche soziale Vereinigung, Klub ceskych agrarniku, Katolicko narod. Klub, Unione Italiana, Cezky sozialdem. Klub, Kolo Polskie, Cesky Klub, Deutsch-nationaler Verband.
[14] V. 1911; keisari kuoli 1917, hallittuaan yli 68 vuotta. Alempana mainittavan arkkiherttua Frans Ferdinandin murha Sarajevossa kesällä 1914 tuli siksi kipinäksi, joka pani tuleen maailmansodan sytytyslangat. — Suom.
[15] Mitä Sveitsiin tulee, on otettava lisäksi huomioon se tärkeä näkökohta, että aivan erityisenlaatuinen luonto täällä pitkän yhdyselämän aikana on painanut eri kansallisuuksiin määrätyn yhteisleiman ja siten jossakin määrin niitä muuttanut. Senvuoksi on Sveitsin problemi itse asiassa toinen kuin Itävallan, ja samalle tasolle voivat ne asettaa vain sellaiset, jotka määräävät kansallisuuden yksinomaan oman kielen perustalla.
[16] Pahin pulma Makedonian kysymyksessä on juuri se, että kansallisuuskartta ei ole valmis. Todellisista oloista on sangen vaikea saada selvää, kun kaikki tietolähteet ovat kansallispyyteiden hapattamat: kuhunkin kansaan kuuluvien lukumäärä vaihtelee suunnattomasti aina laskijan kansallisuuden mukaan. Luotettavinten tutkimusten mukaan ovat pääkansana bulgarialaiset; serbialaisia asuu niukasti Shar-dagin eteläpuolella, kreikkalaisia samoin Salonikin pohjoispuolella; mutta heillä on, samoin kuin bulgarialaisilla ja romanialaisilla (aromunilaisilla, valakkilaisilla) kouluja pyydyksinä kaukana asuma-alojensa ulkopuolella. Summittaisesti on koko väestö arvioitu noin 3 miljonaksi, joista 2 milj. slaavilaisia, 100 000 romanialaista sekä kreikkalaisia, turkkilaisia ja albanialaisia parisataatuhatta kutakin. Ks. tästä Weigand, Die nationalen Bestrebungen der Balkanvölker, 1898, Oestreich, Die Bevölkerung von Macedonien Geogr. Zeitschrift 1905, Wirsen, Balkanfolken och stormakterna, 1909 (ss. 193—205), sekä Langhansin karttaa Geographen-Kalenderissa 1905.
[17] Laskelman on tehnyt Raseri helmikuussa 1901 toimitetun väenlaskun nojalla. Hän arvioi Irredentan (Nizzaa lukuunottamatta) ainoastaan 1,3 miljonaksi, ja koko italialaisen heimon 36 miljonaksi. — Hasse on laatinut taulukon europalaisten valtioiden luonteesta kansallisuuskannalta ja asettanut ensi sijalle Italian ynnä Alankomaat, 99,8 prosenttia; hän ei siinä näy erottaneen enempää kuin n. 60 000 ulkolaisiksi Italiassa. Tässä taulukossa tulee kolmannelle sijalle Ruotsi 99,4, sitten Norja 98,7, Tanska 97, Ranska 96,7, Saksa 92,5, Suur-Britannia 84, Europan Venäjä 52,1 prosenttia. Ks. »Das deutsche Reich als Nationalstaat», 1905, s. 37.
[18] Ja Suomea. — Suom.
[19] Erikoiskirjallisuutta Tripolista: Grothe, Tripolitanien und seine Zukunft als Wirtschaftsgebiet 1898 (Geogr. Zeitschr). Pinon, La Tripolitaine, 1903 (Revue des deux mondes), Bause, Der arabische Orient, 1910 (luku Tripolis), Afrikan-tutkija Oskar Lenz, Neue Freie Presse 26/9 1911, Adolf Vischer, Tripoli, marrask. 1911 (Geogr. Journal). Ainoa huomattava karavaaniliikenne, jota vielä on, kulkee Bengasin ja Vadain välillä; mutta sekin loppunee, kun ranskalaiset ovat ehtineet järjestää viimeksimainitun maan. Sitten ei ole aavikoiden vanhoja teitä polkemassa muita kuin pyhiinvaeltajia ja tutkimusmatkailijoita. — Schweinfurth on kiinnittänyt huomiota Tobrukin erinomaiseen satamaan Barkassa: laivareitti sinne Brindisistä ja rautatie sieltä Aleksandriaan lyhentäisi matkaa Intiaan 20 tunnilla.
[20] Kirkollisia, klerikaleja, joita alahuoneessa 1904 oli 2, oli 1909 jo 20. Puolueasema on muutoin yhä aivan aaltoileva. V. 1909 vaalien jälkeen laskettiin 340 hallituspuoluelaista (Giolitti), 40 »perustuslaillisen vastustuspuolueen» jäsentä (Sonnino), 20 klerikalia ja noin 110 radikalia, tasavaltalaista ja sosialistia yhteensä.