Mokista kilpailija lyö piirimiehenä kenan siten, että sauva pidetään vaakasuorassa asennossa eteenpäin ojennettuna ja kena sijoitetaan poikittain sen pään ylitse, josta se sitten keikahutetaan ilmaan ja lennätetään sivulta lyömällä. Kenan tulee yhdeltä puolelta olla keskeltä hiukan tasaiseksi kaverrettu, samoinkuin tavin pään ja tyvipuolenkin yhdeltä puolelta tasoitettu. Mokan lyöjä ei ole oikeutettu polttamaan ja saa laskea hyväkseen — niinkuin kaikissa seuraavissakin kilpailuissa — vaan yhden mokan, pudotkoon kena kuinka kauaksi hyvänsä.
Saavutettujen mokkien luku on oleva puolet keppimittojen luvusta — tav. 50.
Vastustajista saavat ne, jotka ovat mokkapelaajia, vaan puolet eli 5 mokkaa, mutta ne, jotka vielä kilpailevat keppimittasarjassa, 10 keppimittaa, jos kenaan osaavat.
Seuraa sitten kinkkukilpailu, jolloin kena lyödään samalla tavalla kuin edellisessä, mutta sijoitetaan poikittain kenakepille sen kädenpuoleiselle osalle käden eteen.
"Kinkkujen" luvusta sovitaan etukäteen ja vaaditaan niitä tavallisesti vähemmän kuin mokkia — tav. taas puolet 25.
Lyödään sitten pystypäitä, joita, ollen vaikeimpia, vaaditaan sopimuksen mukaan vielä vähemmin tav. 5-10 ja joita lyödessä kena sijoitetaan poikittain pystysuorassa asennossa pidetyn kenakepin pään ylitse, jonka sitä varten tulee olla tasanen.
Kun on pystypäät saavuttanut, seuraa viimeinen koetus: "linkun" lyönti. Ollen kaikkein vaikein vaaditaan vaan yksi linkku. Kena sijoitetaan siinä poikittain itse kädelle ranteen yli ja keppi pidetään ulospäin ojennettuna ennen lyöntiä.
Voittajaksi tulee se joka ensin pääsee pelistä pois s.o., on saavuttanut kaikki pisteet.
Ellei piirimies kenaa lyödessä kolmannella kerralla osaa, täytyy hänen siirtyä pois piiristä. Ensimmäisen kerran hukkaan lyödessä huudetaan hänelle "heru toisen kerran!" ja toista lyödessä: "heru Maija Liisan lehmä vielä kerran!" Kun on tullut niin pitkälle, että vaan linkku on jälellä, huudetaan: "yks' puuttuu sano p—u kun kärpäsiä laski".
Yhtä vähän kuin mokan lyöjä, saa kinkun, pystypäiden tahi linkun lyöjä polttaa ja jos hän sen erehdyksessä tekee, kadottaa hän kaikki ennen saavuttamansa tulokset ja saa alkaa alusta.
Kenan lyönti on muuten todellista reipasta urheilua, jossa vaaditaan aika lailla voimaa, notkeutta ja nopeutta ei ainoastaan lyönnissä vaan ennen kaikkia "vastaamisessa". Olen nähnyt taitavien kenanlyöjien kepillään pyörähyttävän kenaa uskomattoman kauaksi ja todellista taitavuutta vaatii kenan osaaminen tavilla korkealla ilmassa.
Että se on hauskaa, voin itse todistaa, kun ennen torppariemme ja naapurin kylän poikien kanssa Alhon riihipihalla riippakoivujen suojassa kevätiltoina tuntikausia lyötiin kenaa ulkona vapaassa luonnossa suloisessa Hämeen maassa.
"Kerpeikkari".
Suurta kauhua herätti 1850-luvun alkupuolella ei ainoastaan Hämeessä, vaan vieläpä koko Suomessakin kuuluisa rosvo ja murhaaja Johan Adamsson, yleisesti tunnettu "kerpeikkarin" nimellä. ("Kerpeikkari" — ruots. skarprättare — teloittaja).
"Kerpeikkari" lienee ollut julmin peto mikä ihmishaamussa maassamme koskaan on elänyt.
Että hän kokonaisen vuoden sai riehua joutumatta kiinni, riippui siitä, että hän, ollen nuorekkaan ja pulskan näköinen, nahkojen ostajaksi tekeytyen aina esiintyi herrastellen ja mahtavasti kyytihevosella ajaen, kuin myöskin siitä että hänellä oli suuri joukko "hyysääjiä", sekä aina suoritti kauheat murhansa kaukana siitä paikasta, missä kulloinkin asuskeli.
Kerpeikkarin apulaisista mainittakoon ensi sijassa hänen alituinen "aseenkantajansa" ja rikostoverinsa Tanttilan Mikkolan maalla Lammin pitäjässä asuva Kölhö-Heikki niminen "ittellinen", jonka mökissä hän piti pääkortteria sekä muuan Lempäälän-Hetaksi kutsuttu nainen.
Niistä murhista, joita Johan Adamsson teki Keski-Hämeessä mainitsen tässä muutamia.
Niihin aikoikin asui mökissään maantien varrella, Eteläisten Sarkkalan maalla, Heinäkankaan pohjoispuolella ja Eteläisten tienhaaran tuolla puolen, muuan Helppolin niminen muonaukko vaimoineen.
Pariskunnalla lienee ollut pieniä rahasäästöjä, koska Kerpeikkari ja Kölhö-Heikki eräänä yönä Tanttilan kievarista kyytihevosella tullen murhasivat pariskunnan.
Lempäälän-Heta lähetettiin jo edellisenä iltana Helppolinin mökkiin yösijaa pyytämään ja päästämään sitten yöllä rosvot vanhojen nukkuessa sisään.
Murhan tehtyä heittivät murhaajat vainajain ruumiit sänkyyn ja sytyttivät mökin palamaan. Se paloikin maata myöden.
Samana yönä vietettiin Kivistön torpassa Porkkalan kartanon maalla häitä, joissa muiden muassa oli "häitä kuokkimassa" rakennusmestari A. Nylund, joka nykyään asuu Hämeenlinnassa ja jolta olen saanut parhaimmat tiedot kuuluisasta rosvosta. Sinne saapui myöskin Heikin vaimo, joka tiesi murhayrityksestä.
Nylund kertoo, että kun sitten sydänyönä liekit tulipalosta, joka poroksi poltti onnettoman eläkemiehen vaimoineen ja mökkineen, kajastivat kaukaa etelästä syysyön synkkää, tummaa taivasta kohti, oli jonkinlainen raivo vallannut Heikin vaimon niin, että hän rajusti tanssien huuteli: "Kah' yks' taas kirppuja korpee, kyllä kirput kyydis' on"!
Kaikki silloin aavistivat, että taas jotain kauheata oli tapahtunut.
Toinen murha tapahtui Tyryn myllyllä Vanajassa. Sinnekin tuli rosvo yöllä hevosella ajaen. Tupaan tultua löi hän ensin myllärin muorin ja emännän kuten luuli kuoliaaksi ja karkasi sitten myllärin kimppuun viereisessä huoneessa vaatien rahoja.
Emäntä oli kuitenkin kaikeksi onneksi niin paljon vironnut, että pääsi juoksemaan apua hakemaan naapuritalosta, joten mylläri pelastui ennenaikaisesta varmasta kuolemasta. Myllärin poika, joka oli läsnä, tuli heikkomieliseksi kauhistuksesta.
"Herpentin mäellä" Lammin ja Kosken rajalla sijaitsevassa köyhässä torpassa murhasi Kerpeikkari yhtenä yönä koko torpan väen, 6 henkeä.
Esimerkkinä siitä, mikä julma verenhimo miehen oli vallannut, mainittakoon, että hän Mikkelin tienoolla kerran tappoi vastaan tulevan ryysyisen kerjäläisen — oli vaan kysynyt: "onko sulia millä elät" ja kun kerjäläinen siihen vastasi ettei ole, "elän sillä minkä armeliaat antavat", oli pistänyt miehen kuoliaaksi sanoen: "kyllä minä sulle leipää annan"!
Johan Adamssonin vangitsemisesta kerrotaan seuraavaa:
Matkoillaan oli hän useasti poikennut erääseen torppaan — Tervaniemeen — lähellä Padasjoen ja Lammin rajaa, muka ostaaksensa nahkoja — joita hän luonnollisesti ei koskaan ostanut.
Sinne oli isäni, koska Adamssonia taas sinne odotettiin, lähettänyt 7-miehisen joukon, jota siltavouti oli johtamassa. Onni oli miehille suotuisa, sillä Jussi saapuikin torppaan erään "Kyläkkään-Eero" nimisen miehen seuraamana. Seurueesta toiset piiloutuivat porstuakamariin, kun toiset taas, etteivät herättäisi epäluuloa, tekeytyivät humalaisiksi ja rupesivat rosvojen kanssa korttia pelaamaan.
Ikäänkuin erehdyksestä pudotti silloin isäntä, joka, niinkuin muutkin miehet, oli mitä suurimmassa jännityksessä, kortin maahan ja kun Kerpeikkari silloin kumartui ottaakseen sen maasta, karkasi isäntä takaa häneen kiinni ja molemmat kieriskelivät lattialla. Se kauhea rymäkkä, joka syntyy lattialla, on merkkinä väijyville miehille ja kaikki ryntäävät he esille saaden siten miehissä rosvon, ankaran vastustuksen jälkeen, sidotuksi.
Ja kun hän sitten tuotiin isäni luo kuulusteltavaksi, oli lähellä että hän vieläkin, vaikka koviin jalka- ja käsirautoihin pantuna, olisi tehnyt viimeisen murhansa. Kun nimittäin isäni alaskumartuneena hanhenkynällään kirjoittaa pöytäkirjaansa, on vieressä seisova Jussi huomaamatta siirtynyt lähemmäksi ja lyönyt äkkiä kaikella voimallaan, raskailla rautakahleilla yhteen kytketyillä käsillään isäni päätä tavotellen. Ellei isäni samassa olisi huomannut yritystä ja äkkiä väistynyt, olisi hän luultavasti saanut kuolettavan iskun takaraivoonsa.
Välikäräjissä Tanttilassa kesti Johan Adamssonin jutun käsittely viisi päivää.
Suunnattomasti oli väkeä kokoontunut käräjäpaikalle ja niiden joukossa 45 henkeä, jotka tavalla tahi toisella olivat sekoittuneet Kerpeikkarin juttuun, ja jotka vangittuina oli tuotu sinne.
Oikeuden edessä oli hän ilmoittanut aikoneensa tappaa vielä viisi henkeä, nimittäin isänsä, äitinsä, Tanttilan Mikkolan isännän sekä Syrjänta'an Seppälän ja hänen veljensä.
Kerrotaan, että kun hän käräjäpaikalla näki Kurkijärven silloisen isännän Pusan, oli hän Pusalle sanonut olleensa Piiskun mäellä Kataloisten tiellä kuusen takana, kun Pusa yöllä ajoi ohitse ja olisi silloin lyönyt hänet kuoliaaksi, ellei juuri olisi ollut matkalla Tyryn myllyn väkeä murhaamaan ja ryöstämään.
Kun Pusa kiitollisena henkensä säästämisestä tarjosi K:lle 1 ruplan, ei hän ottanut sitä vastaan; — sanoi olevan nyt, niinkun olikin, liian myöhään!
Johan Adamssonin viimeisistä vaiheista mainittakoon, että hänet piti mestattaman kotipitäjänsä Heinolan kirkon lähellä.
Mestauslava oli jo pystytetty ja papin läsnäollessa murhaaja kontillansa silmät sidottuina lavalla kuu aivan viimeisessä hetkessä julistettiin tuomio, joka siihen saakka oli ollut salainen.
Sen mukaan teljettiin hän sitten vartavasten muurattuun koppiin
Viaporin linnoituksessa.
Kopin, jonka pituus oli 4 kyyn., lävitse oli muurattu rautanen tanko, jonka läpi liikkuvaan rautarenkaaseen vanki oli vitjoilla suolivyöstään kiinnitetty. Onneton voi siten, kuten ajokoira, siirtyä edestakaisin "haudassaan", johon johti vaan pieni luukku, josta ruoka annettiin ja pappi pääsi hänen puheilleen.
Niukka valo tuli luukun päällä olevasta pienestä lasista. Ainoastaan puoli vuotta eli hän kammiossaan.
Kerpeikkarin pääkallo joutui sittemmin yliopiston kokoelmiin, jossa se vieläkin on nähtävänä.
Kuoltuaan luettiin hänen elämäkertansa ja tuomionsa kaikissa maamme kirkoissa, muille varoitukseksi. Varsinkin oli Tuulosten silloinen kirkkoherra Kockström pitänyt pontevan varoitussaarnan.
Isäni sai Johan Adamssonin kiinniottamisesta suuren kultamitalin.