Sinä unohdit jalat, jolleivät ne kannata!
Kyllä kannattaa, tänään kannattaa juoda, sillä tänäänhän on häät.
Mutta on pitkä loikkaus ullakolta maahan.
Mutta lyhempi huippaus neitsytkammiosta morsiusvuoteeseen.
Prinsessa Imandran malja!
Hän on väärentämätön, väkevä viini.
Mutta hovirouva on pippurivedellä sekoitettu hapan viini. Katsos, tuolta tulee jo pöyhkeänä riikin riikinkana! Ja jälessä jumppii tietysti riikin riikinkukko.
Jolla on kanan höyhenet.
Ja riikinkanalla kukon kannukset.
Voi, kanan villat! Sammuta tulet, niin että he kerran saavat puhua totta.
Tai puhuvat itsensä pussiin.
Ja piru sitoo pussin suut. Siinä paha missä mainitaan. (Kuuluu kolinaa)
En pelkää pirua, mutta pirukin pelkäisi tätä akkaa! Hepuli, hei, paetkaamme!
Hyvässä järjestyksessä! Hip ja heijaa! (Hepuli ja Kepuli kulkevat takaperin sivuovesta sammutettuaan tulet.)
HOVIROUVA (tulee perältä sarvilyhty kädessä.) Hys, mitä kuulin! Vai kuulinko vain omat askeleeni! (Katselee varovasti ympärilleen, tutkii tornikomeroa ja pöytälokeroita.)
HOVIHERRA (tulee varpaillaan perältä, sarvilyhty kädessä)
Hys, mitä! Oh, hovirouva!
HOVIROUVA (ottaa pöydältä morsiusseppeleen, keimailee ja asettaa sen päähänsä.)
Oo, oo!
Hän puhuu itsekseen. Voi vietävä!
Uh! Mitä se oli? Hoviherra, te täällä? (Pudottaa lyhdyn, joka —sammuu.)
Armollinen rouva, enhän minä mitään… (Pudottaa lyhdyn, joka sammuu.)
Uh, nyt me olemme pimeässä! Sytyttäkää lyhtynne! (Hoviherra sytyttää.)
Minun kuningattareni, kruunu päässä!
Sopiiko se? Näkisinpä nyt kuvani peilissä!
Mutta mikä teidän päässänne kiiltää? Mutta siinähän se on!
Mikä, mikä!
Taikapeili, jota minä…
Tekin! Haitteko tekin sitä? Siis tässä se nyt on! Nyt minä siis saan toivoa. Niin, minä toivon…
Ei, ei, antakaa minun…
Minä toivon, että te toivoisitte myöhemmin.
Ei, ei!
Seis! Minä ensin…
Mutta minähän ilmoitin ensin…
Minä toivoisin teidät niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Nyt meni teiltä jo kaksi toivomusta hukkaan. (Ivaillen.) Minä toivon taas palaavani pippurimaasta.
HOVIROUVA (kiivastuen)
Ja minä toivon, että te ette toivoisi enään mitään.
Nyt toivoitte viimeisen kerran!
HOVIROUVA (raivostuen)
Te, te, te, olette pilannut koko asian. Kas, kas, te ette saa enään toivoa kuin kerran.
Mutta minä olenkin nyt varovaisempi, minä mietin.
Ettehän te mieti koskaan mitään.
Minä mietin, että mitähän te nyt mietitte.
Teillä on puuroaivot, te ette pääse minun ajatuksieni perille.
Hovijuonissa te olette olevinanne ovela, mutta sekaannutte omiin sanoihinne. Minullako puuroaivot? Hovirouva, te loukkaatte. Ettekö tiedä, että minun kantaisäni oli naimisissa Pontus Paksupään enon serkun kanssa. Minä olen kuninkaallista sukua.
Kantaisänne oli vain alhainen suosikki. Mutta ettekö te tiedä, että minun kanta-äitini oli Stultus suuren veljenpojan puoliso. Siis minä olen kuninkaallisempaa sukua kuin te.
PRINSSI (tulee perältä metsänvartijaksi puettuna, kädessään käärö. Asettuu pilarin taakse seisomaan.)
Te liioittelette kuten aina. Vanhat asiakirjat kertovat, että kanta-äitinne oli vain kuninkaanveljen jalkavaimo. Toivon, ettette enään vääristele vanhoja perimätietoja!
Hyi, te herjaatte! Hahhaa, minä olin teitä viisaampi. Nyt te toivoitte viimeisen kerran. Kyllä minä tiedän, mitä te toivoisitte. Te toivoisitte, ettei prinsessa koskaan menisi naimisiin niin, että te saisitte mielin määrin hallita ja vallita. Te, te juuri olette tahallanne kasvattanut prinsessan sellaiseksi, että hän karkoittaa kaikki kosijat luotaan.
Te häväisette minun hovikunniani! Juuri te olette kasvattanut prinsessan niin ankaran nurinkurisesti, että hän pitää parempana vaeltaa valtakuntia vaikka maantien mierolaisen kanssa. Ja sillä aikaa te odotatte saavanne kaikki käskettäviksenne, kurkottelette jo kruunun kalleuksiakin ja…
HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä kasvoilleen)
Ei, ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle! Minä olen hylätty, häväisty, oo, oo, tätä en koskaan anna anteeksi! Oo, minä kuolen!
Te olette kuollut jo niin monta kertaa, etten enään usko näihin pyörtymispurkauksiin. (Prinssi astuu esille.) Oh, prinssi!
HOVIROUVA (riisuu morsiusseppeleen)
Oo, prinssi, kuulitteko, minä…
Olen kuullut keskustelunne ja siitä huomaan, että olette osaksi molemmat syypäitä prinsessan kieroon kasvatukseen.
Ei syy ole minussa.
Eikä minussa.
Te makeilette, matelette ja imartelette imelyyttänne. Teillä on hunajaa huulilla mutta myrkkyä mielessä!
Oi, nöyrimmästi nöyrin palvelijanne!
Teidän korkeutenne alamaisin palvelija!
Te olette nöyriä isoisille, pöyhkeitä pienemmillenne. Te halveksitte halpaa työtä ja kutkutatte kutistunutta laiskuuttanne. Mutta minä olen oppinut rakastamaan työtä kuten minun tuleva korkea kuningattareni. Minä vapautan teidät nyt velvollisuuksistanne.
HOVIHERRA ja HOVIROUVA
Me, me kii-kiitämme.
Ja rangaistukseksi saa hovirouva nyt viimeisen kerran luvan käskeä prinsessan tänne. Ja te, hoviherra, saatte viittauksestani lukea tämän käärön sisällyksen. (Antaa käärön hoviherralle.)
Minä menen heti. Varmaankin prinsessa ikävöi. (Aikoo mennä.)
Älkää vielä menkö! Rohkenitte panna päähänne morsiuskruunun ja luulitte taikapeilillä saavuttavanne pienet pyyteenne. Katsokaa vielä kerran peiliin, niin näette siinä oman sisäisen irvikuvanne!
Pitääkö minun katsoa? Minä pelkään tätä peiliä. Ei, ei, ei, minä en katso, en katso! (Kääntää päänsä poispäin.) — Minä en tahdo nähdä! Viekää se pois, se on paholaisen keksintö! (Purskahtaa ynisevään itkuun ja rientää tiehensä.)
Ja nyt on teidän vuoronne, hoviherra!
Säästäkää minua prinssi! Ei, ei, minä en voi katsoa, minä en tahdo, minä en näe, olen likinäköinen, minä olen heikko, vanha mies, heikko, heikko.
Minä arvasin tämän. Te pelkäätte itseänne.
(Kaksi keihäsmiestä tulee vasemmalta, he sytyttävät kynttilät ja asettuvat oven kummallekin puolelle.)
Prinssi, mitä te aiotte? Enhän minä…
Sen saatte pian nähdä.
IMANDRA (tulee vasemmalta katse lattiaan luotuna)
Prinssi, te käskitte!
Imandra!
IMANDRA (yhä tuijottaen lattiaan)
Tässä minä seison kuin turvaton leski.
Morsioksi puettuna!
IMANDRA (katsellen pukuaan)
Minäkö morsian? Kuolema on nyt ylkäni!
Kuule!
(Kuuluu morsiuspiikaisten laulua.)
Nyt morsiuspiiat laulaa käy kisaan ylkämies, ei puutu meiltä pitoja, nyt ruusut täyttää ties!
Imandra, eivät ne laula minulle! Sinä olet pettänyt minut, minun olisi pitänyt ymmärtää, että prinsessat ovat prinssejä varten!
IMANDRA (kohottaen katseensa)
Mitä! Metsä-Matti? Luulin sinua prinssiksi. (Rientää prinssin luo.) Sinä elät, sinä elät, et sortunut palavaan mökkiin, sinä olet pelastunut, olet noussut tuhasta, seisot elävänä edessäni! Mikä rajaton riemu ja onni on osakseni hullut! Mutta miksi sinä vaikenet, miksi kaikki vaikenevat? Hoviherra, mitä tämä merkitsee? Keihäsmiehet? Mitä on tapahtunut, puhukaa! (Prinssi antaa salaa merkin hoviherralle, tämä astuu esille, avaa käärön ja lukee.)
"Kuninkaallinen korkea neuvosto on tarkoin tutkittuaan tuominnut metsänvartija Metsä-Matin teilattavaksi ja henkensä menettäneeksi, koska hän on uskaltanut uhata hänen korkeutensa, Kaukovallan hallitsevan prinssin korkeata ja kallista henkeä ja on siten raskaaseen kuolemanrikokseen vikapääksi havaittu. Tämä varoitukseksi kaikelle kansalle kuulutettakoon!"
(Keihäsmiehet sitovat prinssin kädet.)
Mitä, näenkö unta, ei, tämä ei ole mahdollista!
Imandra, kuulithan!
Ei, ei, tämä ei saa tapahtua, te ette saa tappaa Metsä-Mattia, hän on viaton… on tapahtunut hirveä erehdys! Hän ei saa, hän ei saa kuolla! Kuulitteko! Hoviherra! Puhukaa hänen puolestaan prinssille! (Heittäytyy hoviherran eteen ja syleilee hänen polviaan.) Te ette vastaa! Minä rukoilen, minä matelen polvillani prinssin edessä, säästäkää hänen nuori henkensä!
Imandra! Säästä sanojasi! Kaikki on turhaa!
Ei, ei, ei ole vielä myöhäistä! Te olette tuominnut väärin, teillä ei ole todistuksia, te olette kuunnelleet valheellisia valoja. Voi, kavalaa maailmaa! Peruuttakaa tuomio ja tutkikaa uudestaan! Hän on syytön, hän on syytön! Oi, antakaa armon käydä oikeuden edellä! Voi, voi, pitikö kaiken käydä näin! (Purskahtaa hillittömään itkuun.)
Prinssi on omakätisesti vahvistanut tuomion.
IMANDRA (ponnahtaa pystyyn, sieppaa käärön ja repii sen kappakiksi)
Kas, näin teen minä tyhjäksi teidän tuomionne!
Prinsessa, mitä te teitte!
(Keihäsmiehet astuvat prinssin luokse, pihalta kuuluu torven ääni.)
Ei, te ette saa viedä häntä, kuunnelkaa sisäistä luontonne lakia! Minä suojelen häntä. Tässä seison minä, Suvikunnan ruhtinatar, rohkenetteko astua ruumiini ylitse? Pois! Minä tahdon kuolla hänen kanssansa! (Syleillen prinssiä.) Voi, kuinka minä nyt sinua rakastan niinkuin voi syntyä vain kerran, elää vain kerran, kuolla vain kerran.
(Hoviherra päästää salaa prinssin siteistä.)
Niin, nyt minä näen, että sinä rakastat minua! (Syleilee Imandraa, joka luisuu hänen jalkojensa juureen.) Nouse, ihana Imandra. (Riisuu tekotukan päästään ja näyttää peilinsiruja.)
Mitä, taikapeilin sirut! Nyt suomut putoavat silmiltäni. Minä näen.
Oi, jos sinä olet kuninkaanpoika, niin älä enään koettele minua!
Sinä olet koetuksen kestänyt. Tunnetko nyt minut?
Tunnen, tunnen! Oi, tämä onni tuli kuin taivaasta, oi, tätä riemun runsautta ja loppumatonta lepoa!
(Hoviväkeä, hovipoikia ja hovineitejä tulee vasemmalta, jälessä hovirouva, joka yhtyy hoviherran seuraan, mukana myös Otro ja Inkeri. Kaikki asettuvat kujaksi pää-oven kummallekin puolelle.)
Pannaan nyt prinsessan pieneen päähän valkea harsohuntu ja helykruunu! (Tekee niin.) Kuuletko? (Morsiuspiikaiset tulevat kantaen häähimmeleitä, heitellen runsaudensarvista ruusuja, tanssien tai laulellen.)
Nyt morsian anna kättä ja sormet sormiin lyö, ja helykruunus kullassa nyt tanssi koko yö!
PRINSSI (asettaen kätensä Imandran käteen)
Tule, Imandra!
IMANDRA (nipistäen prinssiä korvasta)
Mutta kuules sinä, Metsä-Matti! Entä taikapeili?
Se oli vain naurupeili, minkä minä kerran ostin markkinoilta matkoillani kaukaisilla mailla.
Sinä silmänkääntäjä, uuspeili!
Jokaisella on taikapeilin siru silmässään. Kuule hääsoitto kutsuu!
(Perä-ovet avautuvat selkosen selälleen, näkyy valaistu valta-istuinsali, jonne prinssi, Imandra ja koko hääsaattue kulkee.)
HOVIROUVA (jättäytyen jälkeen)
Hoviherra, te olette vain narrinpeili!
Ja te juorupeili!
Ja minä kuvastun teissä.
Ja te minussa.
(Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia liikkeitä.)
Oo, oo!
Oo, oo!
(Salista kuuluu hääsoittoa, kansa huutaa linnanpihalla: eläköön!)
Esirippu.