Kuoro.
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
Sjövall.
Kohtapa varmaan rinnassani
Stanislain tähti jo loistaa
Kuoro. (Basso):
Vestan eessä tässä
Siunausta rukoillaan!
Sjövall.
Sitte kun kuolen, niin haudallan,
Patsaskin uljaana paistaa.
Kuoro. (Nousevat).
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
Sjövall. Ihanaa!… Jumalallista!… hm?… eikö yhtään aploodia?… hirveän epämusikaalisia ihmisiä täällä Vimmerbyyssä!
Theodor (Lausuu).
Oi Kunigunda! mi riemu täst' itää,
Kun morsianna saan sua rinnallain pitää!
Sjövall. Ölanderia vaan ei kuulu.
Josefina.
Rinnallas' elää on riemuisaa!
Sua seuraan vaikk' koskeen kuohuisaan!
(Muutamia hyvä-huutoja perältä).
Sjövall. Aha!… innostus kohoo… täytyy auttaa sitä.
(Puhaltaa salamaa ja rummuttaa peltiä. Kaikki kokoontuvat näyttämön toiselle puolelle. Theodor ja Josefina jäävät alttarin eteen).
Grip (Lähestyy ja ojentaa siunaten kätensä).
Te nuoret, elämän myrskyistä voiton saaneet,
Sen luodot ja karit ootte luotsata tainneet. —
Sjövall. Voi sitä Ölanderia! Levottomuus ihan tappaa minut!
Grip.
Jumalain sijassa siunaan ma teitä
Ja toisillenne teidät nyt heitän. — —
Sjövall. Nyt kuuluu aseiden kalsketta näyttämön takaa. (Sotilaille) Aseitten kalsketta, kuuletteko! (Sotilaat kalskuttavat aseitansa). Nyt pitäisi tyrannin rynnätä sisään ja murhata morsiusparin, mutta häntä ei näy, ei kuulu. Enhän minä voi samalla kertaa olla murhaavana tyrannina ja siunaavana kuninkaana. (Huutaa kiivaasti näyttämölle). Lausukaa siunaus uudestaan, mutta hitaammin!
Grip.
Jumalain sijassa siunaan ma teitä…
Sjövall (Kuin edellä). Vielä hitaammin!
Grip.
Ja toisillenne teidät nyt heitän!
Mut vait! meit' joku lähestyy. —
Sjövall. Mutta hän ei lähesty, se raato!
(Näyttelijät katselevat hämmentyneinä toisiaan ja yleisö
alkaa levottomana kuiskutella keskenään).
Ek (Pilkistää sisään vastakkaiselta puolelta). Herra tirehtööri! Ölander nukkuu kuin kivi.
Sjövall (Epätoivossa). Tyranni nukkuu!… minä olen hukassa!… Herättäkää hänet ja sanokaa että hän saa kaksi resettiä ensi kuussa.
(Ek poistuu).
Useat katsojista. Mikä on? Mikä on?
R. Isäntä. Kaunista komeleijaa!
(Tyytymättömyyden hälinää salongissa).
Sjövall. Jospa minä keksisin jonkun toisellaisen lopun… Kerta vielä siunaus!
Grip.
Jumalan sijassa siunaan ma teitä…
Sjövall. Kirottu Ölander!
4:s Kohtaus.
Edelliset. Gråström.
Gråström (Tulee samalta puolelta, jonne Ek poistuu). Toden totta — on tuo tuossa minun poika viikarini… minä tunsin hänet sittenkin…
Sjövall. Nahkuri!… mitäs tästä nyt tulee?
Grip.
Ja toisillenne teidät nyt heitän…
Gråström (Ryntää näyttämölle ja Theodoria kohti). Sainkos sinut vihdoinkin kiinni! Oletko mielestäsi käyttäytynyt kuten pojan pitäisi… olisit, totisesti, ansainnut kiroukseni.
(Yleisö perällä aplodeeraa).
Sjövall (Aplodeeraa). Hyvä! hyvä!… hän pelastaa minun tragediani!
Theodor. Rakas isä…! (Tekee seuraavana aikana rukoilevia liikkeitä isälleen).
Gråström. Jos äitivainajasi näki sinut tuollaisena venkaleena, niin hän varmaankin kääntyisi haudassaan.
(Yleisö perällä aplodeeraa).
Sjövall. Mainiota!… Yleisö luulee tuon kuuluvan näytelmään.
Gråström. Sinä vetelehtijä! Sitäkö varten olet saanut oppia italialaista kirjanpitotaitoa, että nyt kummittelet tuollaisena tarhapöllönä?
Sjövall. Ai, ai! tuo ei ollut draamallista!
Gråström. Oletko sinä mielestäsi ihmisen näköinen, sinä? Et — kalkkunakukon näköinen sinä olet. Mutta odotappas! Keppini kyllä opettaa sinut kotkottamaan! (Ryntää, keppi koholla, Theodoria kohti. Kaikki vetäytyvät kulissien taakse. — Gråström ajaa Theodoria ympäri näyttämön. — Theodor työntää Vestan alttarin itsensä ja isänsä väliin, jonka ympäri Gråström ahdistaa häntä).
(Aploodeja ja hyvähuutoja perällä).
Sjövall. Nyt hän pilaa kaikki tyyni! (Sotilaille). Seuratkaa!
(Kiiruhtaa sotilaitten seuraamana näyttämölle ja tarttuu Gråströmin kohotettuun käteen).
Sydämmetön julmuri ja isä tunnoton!
Mik' omaan lapseesi saa noin sun vihastumaan?
Gråström (Töpertyy).
Sjövall.
Ihmiset ja Jumalatkin saat sa kauhistumaan.
Nyt rangaistus sua odottaapi armoton!
Gråström. Mitä piruja tämä on?
Sjövall.
Nyt poistu temppelistä sa julma kirosuu!
Sen käsiin raudat pankaa ja jalkaan jalkapuu!
(Aika aploodit perällä. Sotilaat tarttuvat Gråströmiin asettaen miekkansa hänen rintaansa vasten).
Gråström (Peloissaan). Aijotaanko minut surmata?!
Sjövall.
Nyt nuorten liitto siunaa vaan,
Tai kahtia sa halkaistaan!
Useat katsojista. Hyvä! hyvä!
Gråström (Kauhistuen). Minutko halkaistaan… apua!
Sjövall.
Hän on jo suostuvainen,
Liittoonne taipuvainen.
Nyt kiittäkäämme Vestaa pyhää,
Hän tehnyt meill' on pelkkää hyvää!
(Näyttelijöille). Pian polvillenne! (Huutaa kulissiin). Sytyttäkää bengaalituli ja laskekaa hanhet alas! (Kaikki polvistuvat. Sotilaat pakoittavat myöskin Gråströmin polvistumaan).
Kuoro.
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
(Kuoron laulaessa asettaa Vahtimestari ensi kulissiin bengaalitulta ja sytyttää sen).
Sjövall. Esirippu alas! (Väliverho laskeutuu; voimakkaita apploodeja).
(Sjövall ja Theodor auttavat Gråströmin ylös ja taluttavat
näyttämön etualalle).
Sjövall. Sinä suuri mies! Sinä olet pelastanut minun tragediani!
(Syleilee häntä).
Theodor (Suutelee isänsä kättä). Antakaa anteeksi minulle, isä!
Josefina. Älkää olko meille vihoissanne.
Gråström. Minä olen ihan päästä pyörällä.
Ääniä perältä. Gråström! Gråström esille!
Sjövall. Teitä huudetaan esille!… te olette onnenne löytänyt… tilaa!… esirippu ylös!
(Useimmat vetäytyvät syrjään. Esirippu nousee. Sjövall ja Theodor taluttavat Gråströmin esille. Josefina — naisten seuraamana — kiiruhtaa näyttämölle ja laskee laakeriseppeleen Gråströmin päähän. "Hyvä"-huutoja ja aploodeja).
(Väliverho lasketaan).
Sjövall. Mikä suunnaton menestys!
Gråström. Herra armahtakoon! Luulenpa tulevani hulluksi!
Sjövall. Se on neron ilmaus… kaikki sanomalehdet tulevat ylistämään teitä… koko Eurooppa tulee kumartamaan teitä!
Vahtimestari (Sjövallille). Hanhia oli mahdoton saada alas.
Sjövall. Ei niitä tarvittukaan… herra Gråström tuli niiden sijaan.
5:s Kohtaus.
Edelliset. Ravintolan isäntä, sitten Ölander.
Ravintolan isäntä (Kiiruhtaa Gråströmin luo). Vanha ystäväni Gråström… kukas olisi uskonut…
Gråström. Mitä ne sanovat?
Ravintolan isäntä. Että teidän vertaistanne ei löydy.
Gråström. Minuthan huudettiin esille.
R. isäntä. Ja seppelöitiin.
Gråström. Käsittämätöntä! Kaikki on kuin unta.
Sjövall. Uneksukaa te vaan sitä suloista unta… Oi! miksi te olette tuhlannut parhaat vuotenne nahkuriverstaassa?
Gråström (Theodorille ja Josefinalle, jotka hyväilevät häntä). Rakkaat lapset!… minusta tuntuu niin kummalliselta… veri nousee päähän…
Sjövall. Se on nero, joka nousee päätä kohden!…
Gråström. Tämä on kovin kummallista… kuka olisi sitä aavistanutkaan?… myrskyistä suosiota minulle… Jos ei siihen muuta tarvita, niin…! (vie kädet päähänsä). Mitä tämä on? Luulen että minulla on oksia päässäni. — —
Sjövall. Se on nero joka kasvaa ulos päästä. — Niin suuri jo oppilaana… mikä jättiläinen teistä tulleekaan, jahka ehditte täysin kehittyä.
Ölander (Aamunutussa ja hieman pöpperässä). Tilaa! minua huudetaan esille.
Sjövall (Tarttuu Ölanderin kaulukseen). Katala!
Ölander. Niin, minä voin oikein koiramaisesti — minä olin ihan terve maata pannessani, mutta herätessäni olin vuoteen omana.
Sjövall (Syleilee Gråströmiä). Gråström!… tulkaa syliini kerta vielä! (R. isännälle). Te, herra, iloitkaa ystävänne kanssa (syleilee häntä) ja laittakaa oikein komea illallinen.
R. isäntä. Entäs maksu päivällisestä?
Sjövall. Pois kaikki turhamieliset ajatukset tänä juhlallisena hetkenä! (Theodorille). Syleile isääsi, poika! (Josefinalle). Tyttö, syleile appiasi!… Gråströmin ja Sjövallin nimet mainitaan yhdessä aina maailman loppuun saakka.
7:s Laulu.
Kunnia teitä seuraapi vaan,
Panetus ei nimeänne paina.
Puhtaana se kaikuu aina
Kun se maailmassa mainitaan.
Sjövall (Gråströmille).
Arvoisa mun auttajani,
Yhdy tähän seurahani,
Sull' on lahjat loistavat;
Hiiteen nahkat haisevat!
Mailma huutais ihmetellen
Gråström ensin muokkas nahkaa,
Onni hänet päätä pahkaa
Näyttelijäksi potkaisi.
Kuoro.
Onni hänet päätä pahkaa
Näyttelijäksi potkaisi.
Esirippu alas.