(Poliisi irroittaa kahleet.)
Näyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari.
Te, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita.
HÄRMÄ (myrkyllisenä)
En luullut teillä olevan syytä valittaa sitä.
Eipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä.
(Pudistaa epäilevästi päätään.)
HÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle)
Meidän välimme ei ole vielä lopussa.
TUNTEMATON (jäykästi)
Ei. Se on vasta alussa.
Olipa hyvä, että asia päättyi näin.
Se ei päättynyt vielä… Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa.
HELLA (puristaen tuntemattoman kättä)
Olen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte… . Minä kiitän teitä!
Ja nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko joukolle!
Hyvä! Hyvä!
Siirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka!
(Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.)
HÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi)
Tuo mies syöksee minut turmioon… Hän tietää liian paljon… Hänet täytyy raivata pois keinoilla millä tahansa…
(Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.)
Mitä se on?
(Menee kirstun luo ja kuuntelee.)
Ahaa! Siellä on joku.
(Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.)
Ahaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä.
17:mäs kohtaus.
Härmä, Salametsästäjä.
SALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä)
Joutuivat koirat jäljilleni!… Ja unohtivat minut tuonne.
HÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi)
Hirvenkaataja… vai mitä?
Kuinka paikalle sattuu!
Ja salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään ujostelko.
SALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen)
No? vähän kutakin… Eihän sitä auta köyhän.
Eikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia?
Miksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan.
No, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne?
No, auttavasti. — Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä?
Miltä kannalta asian ottaa. — Älkää sentään pelästykö… minä en ole vaarallinen!
En minä yhtä miestä pelkääkään.
HÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin)
Taidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen… mitä?
Se riippuu tehtävästä.
Se ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle…. Ja te voisitte ansaita paljon.
Kuinka paljon?
Vähintäinkin viisisataa.
Ja mikä se tehtävä sitten on?
HÄRMÄ (katsoen häntä terävästi)
Vain onnistunut vahingonlaukaus.
SALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen)
Laukaus!… Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista!
En luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi, kun vain on kysymyksessä raha.
Summa on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä.
No, tuhat sitten. Riittääkö se?
Eikö sentään enemmän?
Tulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi terveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin! Hän on tuolla sisällä.
SALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti)
Älkää hitossa tehkö sitä!
Miettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai vankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette kaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika paljon heilua ja palella… Onko vaikeata valita?
No, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan?
Minä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin kuulette. Mutta menkää nyt joutuen!
(Salametsästäjä poistuu kiireesti.)
— — No, nyt herra tuntematon!
(Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.)
1:nen kohtaus.
Hella, Vappu, Sanna.
HELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten)
Ei vieläkään… ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi.
(Menee akkunaan.)
No, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään.
Usko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun sanoneeni.
HELLA (kääntyen)
Te siis luulette siellä tapahtuneen jotain?
SANNA (vakuuttavasti)
Mikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä aika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla.
Eikö hänestä sittemmin mitään kuulunut?
Keväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä joutunut.
Ush, niin kauheata!
VAPPU (kärsimättömästi)
No, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi.
Enhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra.
HELLA (kiivaasti)
Roisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet!
Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä.
Miksi hän sitten otti hänet mukaansa?
Olisi parasta puhua herra Tynjälälle.
Niin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule?
Lähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun on jo pimeä.
VAPPU (matalasti).
Tekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa ei olekaan niin aiheetonta.
Saatanhan tästä lähteäkin.
(Nousee paikaltaan.)
Oi, olkaa niin ystävällinen!
Kauanko minä siinä viivyn.
(Menee ulos.)
2:nen kohtaus.
Hella; Vappu.
Ette aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen yhdessä.
Ymmärtäähän sen.
Mistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli?
Kummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin äkkinäinen ystävyys.
Ja Härmä viritti hänelle jo yhden ansan.
Niinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta?
Niin, siinä oli jotain… jota me muut emme tiedä!
Kyllä se niin on.
He ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan.
Se on teidän tähtenne.
Minun tähteni…?
Niin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään.
Kuka sen tietää?
(Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.)
Mutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään?
No, eihän tämä niin kaksista ole… Mutta meneehän se, kun ei mitään ajattele.
Kuinka te oikein jouduitte tänne?
Hm!… Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi.
En ymmärrä teitä.
Ette suinkaan… Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan perääkin.
Ja sitten te pakenitte tänne?
Niinpä tuli tultua… Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa täälläkin. Mutta on ainakin vapaus.
Niin, vapaus!
Ja yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu?
Mutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle?
No, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään!
Ja voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin.
Minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on siksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu.
HELLA (mennen akkunaan)
Eikö teillä ole ollut miestä?
Onhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut kaikenlainen turjake.
Hän siis jätti teidät.
Imi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa ei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan.
Eikö hänestä ole mitään kuulunut?
Ei ole kuulunut.
(Tynjälä ja Eeva tulevat.)
3:mas kohtaus.
Edelliset, Tynjälä, Eeva.
Kas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta!
Meidän tähtemmekö?
Eikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa
Korpiselkään.
Niinkö?… Ja mitä te pelkäätte?
Että sillä matkalla on tapahtunut jotain…
Sinulla on mielikuvitusta, Hella!
HELLA (varmasti)
Se ei ole mielikuvitusta, Eeva!
No, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti kuohahtaa kumpikin.
Mutta miksi sitten laskit heidät yhdessä?
En ollut saapuvilla silloin.
Minulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana…
(Vikki-Kalle tulee.)
4:jäs kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala.
Kas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin!
Pianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla… Tässä ovat paperit…
Hän käski ne jättämään teille.
(Antaa paperit Tynjälälle.)
Mitä papereita ne ovat?
Katsotaanpa….
(Katsellen papereita: levottomasti.)
Hm!… vai niin… Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se oli todellakin hullusti!
Hyvä Jumala, mikä niin?
(Karmala tulee sisään.)
Noiden miesten matka.
HELLA (kuohuissaan)
Kas niin, enkö sitä jo sanonut!
TYNJÄLÄ (Karmalalle)
Miksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle?
Päällikkö määräsi hänet mukaansa.
Miksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin.
Olisiko siinä jotain hullusti sitten?
TYNJÄLÄ (kuohuissaan)
Mitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla sanoa enempää!
HELLA (vaipuen istumaan)
Jumalani!… Niin kurjaa!
Pelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä?
Miksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten?
Minä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi.
Kyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua tuosta miehestä… Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet eilisiltana peruuttamaan syytöksensä.
VAPPU (mennen Iisakin luokse)
Nouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo viimeiset aikoja sitten.
IISAKKI (unisesti)
No, no… Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni.
Kyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt ja maannut!… Ei luulisi kylkienkään kestävän.
HELLA (nousten hermostuneena)
Mutta hyvä luoja… eikö nyt mitään voida tehdä?
Eihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään.
Tämä epätietoisuus on sietämätöntä!
Olisiko Härmä niin kehno mies?
Kuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään!
KARMALA (tuimasti)
Jos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen pahatekonsa!
IISAKKI (nousten haukotellen)
Niin että… siitä päälliköstäkö tässä on puhe?
Siitähän me tässä juuri puhuimme.
Kyllä sillä miehellä on pirut mielessä!
Mitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät?
Tiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi tuntematonkin.
Kuinka niin?
Puhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet!
IISAKKI (rauhallisesti.)
Kuinkahan paljon nyt on kello?
TYNJÄLÄ (katsoen kelloa)
Se on yli kuuden.
IISAKKI (ällistyen)
Ku-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!… Ja se tuntematon pyysi sanomaan, että jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta lähteä etsimään.
TYNJÄLÄ (säikähtäen)
Siinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton!
Siinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö
Javalla sinä toisen asian toimitat?
Ajattelin siinä hiukan kurvahtaa… ja kuinka tulin nukahtaneeksi.
KARMALA (kiukkuisesti)
Tarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon tehtävää tai muistettavaa!
TYNJÄLÄ (synkästi)
Sitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen.
Minä menen soittamaan kelloa!…
(Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.)
5:des kohtaus.
Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle.
TYNJÄLÄ (huolestuneesti)
Asia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa!
Mutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle.
Ooh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut osoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin hän antautui!
Kylläpä ihmiset saattavat olla kurjia!
Hänellä on omat syynsä siihen!…. Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä viisas kuin nyt.
Ilta on aina aamua viisaampi.
HELLA (pontevasti)
No, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo musta juoni menestyisi.
Kaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata.
Kenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla!
Mutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu…
(Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.)
6:des kohtaus.
Edelliset; Tukkilaisia.
Onko tulipalo, kun kello soi?
Pahempaa… Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on tapahtunut jotain.
Luuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen?
… En voi vielä sanoa luulojani… Nyt on vain koetettava päästä heidän jäljilleen.
No, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota pystynokkaa herraa!
Samat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain kanssa asioissa.
Yksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja tulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä vanhimpana.
Olisin mieluimmin työntynyt taipaleelle.
Ei, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa… No niin, eteenpäin, miehet!
(Menevät ulos.)
EEVA (Hellalle)
Sinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen?
(Poistuvat vasemmalle.)
7:mäs kohtaus.
Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki.
Mitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään!
Minä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku?
En, mutta eiköhän Vappu tiedä.
VAPPU (kartellen)
Kyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa.
No, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää!
Tahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti tuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna!
NÄRVÄNEN (viheltäen)
A-haa!.
Ettäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita?
Eipä taida toisinkaan olla.
Minä ajattelin sitä juuri!
On ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään!
Niin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies taivasta! — Mitä jos yrittäisi hiukan syödä.
(Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.)
Siinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna.
Ei sitäkään voi käsittää tavallinen työmies.
Siitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi iskeneensä kätensä poroon.
No, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan.
Se onkin paras keino tappaa aikaa!
(Rupeavat pelaamaan.)
8:sas kohtaus.
Edelliset; Hella. Eeva.
Eikö heitä vieläkään kuulu?
Vastahan nuo juuri lähtivätkin!
Ja minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus!
Sinä olet ylenmäärin levoton, Hella.
Pitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden olla hiukan kipeissäänkin.
HELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle)
Me erosimme illalla epäsovussa… Ajatteles, jollei hän palaakaan.
Minä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele liian pahaa.
HELLA (huoaten)
Niin, kunpa niin olisi!
Hänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä!
Niinkö luulet?
Aivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas…
(Terävästi.)
Sinä rakastat häntä, Hella.
HELLA (tukahtuneesti)
En voi sille mitään, Eeva… Hän vetää minua puoleensa kummallisella voimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes tunne häntä… Tai ehkä juuri siksi.
Ja kumminkin te kiistelette aina.
Aina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa. Mutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha uhma… Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä.
Sinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa pitemmältä?
HELLA (kiihkeästi)
Minä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti… me kärsimme molemmat!
Me tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on…
Hella raukka!
(Härmä tulee synkännäköisenä.)
9:säs kohtaus.
Edelliset; Härmä.
HELLA (epätoivoisesti)
Oi, taivas, hän palasi yksinään!
(Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.)
HELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.)
Jos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka jollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin oleillein.
EEVA (peloissaan)
Tule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita!
(Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.)
KARMALA (terävästi)
Mihin teidän matkakumppaninne jäi?
HÄRMÄ (ärtyneesti)
Meidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään selvisin.
Onko se totta?
Mitä te tarkoitatte oikein?
KARMALA (jäykästi)
Täällä ei ole tapana heittää toveria tielle!
Mitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua!
Kyllä me uskallamme!
(Lähestyy.)
Mitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä!
Vetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos hänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne!
HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin)
Uskalletaanko täällä minua ahdistaa?
KARMALA (siepaten kirveen)
Kyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne!
Joka askeleenkin lähestyy, hän kuolee!
(Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.)
Tokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä!
Syyttäkää sitten itseänne, jos laukee!
Pistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen turvaudutte.
Meitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä, vannon, että useampaa ette ennätä.
HÄRMÄ (epäröiden)
Mitä te sitten minusta oikein tahdotte?
(Laskee aseen.)
Olen sen jo sanonut
Enhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä!
Sepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on selvä! Siitä vastaan minä!
HÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa)
Te uskallatte!
(Istuu raivosta kuohuen.)
(Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.)
10:nes kohtaus.
Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon.
HELLA (tullen; riemuiten)
Taivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin!
TUNTEMATON (reippaasti)
No, herra! Tässä minä nyt olen!
HÄRMÄ (kylmästi)
Minä näen sen.
Mutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut?
HÄRMÄ (hampaittensa välistä)
Mistä minä tiedän? Ehkä helvetissä!
Sellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten!
HELLA (tarttuen hänen käteensä)
Te tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa.
TUNTEMATON (puristaen hänen kättään)
Niin, minä tulin… Mutta toisinkin olisi voinut käydä.
Mitä siellä sitten tapahtui?
Tulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän.
Hyvä Jumala, oletteko haavoittunut?!
Ainoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan kanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan matelemaan.
Ja kuinka kävi ampujan?
En antanut hänelle aikaa uusia yritystään… Ja luulenpa hänen saaneen kyllikseen.
Miltä teki sitten luutnantti?
TUNTEMATON (ivallisesti)
Luikki matkoihinsa minkä ennätti.
Raukka!
Hänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja.
HÄRMÄ (vimmaisesti)
Todistakaa se!
Voin ainakin todistaa jotain muuta.
Ja mitä sitten?
Ettei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan palannut tuolta matkalta.
Turha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin.
No, tuo on ainakin rehellistä puhetta.
HELLA (inholla)
Konnamaista se on!
Sitä myöskin. — Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies väjymään, kun itse ette uskalla.
HÄRMÄ (ylös hypähtäen)
Te uskallatte syyttää minua!
(Vilkuilee levottomasti ovea.)
TUNTEMATON (rajusti)
Istukaa alas! Nyt puhumme asiat selviksi! — Te yrititte saada minut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne… Te tahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä palkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja… Onko teillä nyt rohkeutta vastata teoistanne?
(Syntyy hälinää.)
NÄRVÄNEN (kiivaasti).
Mitä tämä merkitsee?
HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten)
Kaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton!
Kysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja alentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan todistukset siitä.
TYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit)
Tässä ovat paperit, joista selvenee kaikki.
(Härmä vaipuu masentuneena alas.)
TUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle)
Poistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee myrsky…
(Sulkee oven.)
NÄRVÄNEN (kiukkuisesti)
Ahaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat teemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia!
(Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat
hyökätä Hännän kimppuun.)
Konna! — Anna takaisin rahat! — Lyökää roisto maahan! — Eteenpäin!
TUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä)
Seis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä!
(Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.)
Mitä, asetutko sinä meidän tiellemme?
Työntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat!
Ei niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana!
Me emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista, käykää käsiksi miehet!
(Melu yltyy uhkaavaksi.)
TUNTEMATON (survaisten heitä takaisin)
Vain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä muserran jokaisen, joka lähestyy!
(Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.)
Oletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella!
Te tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä!
Hävetkää!
Kiittääkö häntä pitäisi?
Ei!… Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla!
Ettekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne.
KARMALA (järeästi)
Hän on oikeassa… Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän sillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse.
No, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus.
Samahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen hän ei jätä tätä huonetta.
Sehän on tarkoituskin.
Voihan hän sen sopia hyvällä.
KALLE (vihaisesti)
Vielä sopia mokoman kanssa! Selkään!
(Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.)
KARMALA (karkeasti)
Suu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen!
Jos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on teiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin riittääkö se?
No, olkoon minun puolestani.
Hyvä! Hyvä!
(Myöntävää mutinaa.)
Ehkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin?
Mielelläni.
(Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.)
HÄRMÄ (vimmaisesti)
Te teette sitoumuksia minun nimessäni!
Niin.
Millä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut!
TUNTEMATON (lujasti)
Minun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä tiedätte sellaisen, niin se on toinen asia.
Se on yksin minun asiani.
No, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa varma siitä.
Olenko sitten pyytänyt?
Hän niskoittelee! — Hän ei suostu! —
(Uhkaavaa melua.)
Niinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin!
Ja pehmitämme hänet ensin!
(Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.)
HÄRMÄ (masentuneena)
Seis!… Minä suostun… koska minun täytyy.
Parasta on, ettette hangottele liian kauan!
No niin, missä on tuo paperi?
TYNJÄLÄ (nousten)
Tässä… Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot.
(Poistuu pöydästä.)
HÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa kynän pois.)
Tuohon paperiin minä en kirjoita!
KARMALA (jäykästi)
On kirjoittaminen!
KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla pöytään)
Lähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä?
HÄRMÄ (säikähtäen)
No, no, minä kirjoitan!
(Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.)
Saanko nyt mennä?
Saatte. — Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa.
(Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. — Hella, Eeva, Vappu ja Sanna tulevat vasemmalta.)
11:des kohtaus.
Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna.
HELLA (kiihtyneenä)
Mitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin!
Ei mitään enää. Kaikki on jo selvänä.
HÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla)
Ei vielä kaikki!… Tomppeli!
Mitä vielä puuttuu?
Kosto!… Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa, onneton!
TUNTEMATON (ylpeästi)
Olen valmis jatkamaan!
Oletkohan?… Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä yksi ja nyt olet hukassa!
Tiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita!
Saamme nähdä!… Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit
älyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon!
Nyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain
Hella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan!
(Menee kiireesti ulos.)
12:des kohtaus.
Entiset.
Nyt siitä pahasta päästiin!
Niin te… mutta en minä!
Mitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan?
TUNTEMATON (hiukan huolestuneesti)
Tuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin koskaan ennen!
Mitä sillä tarkoitatte?
Ilmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin tehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on vapaa kostamaan.
Se oli varomattomasti teiltä!
En tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen olisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän!
VIKKI-KALLE (pontevasti)
Se on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos!
KAIKKI (kohottaen lakkiaan)
Hyvä! Hyvä! Kiitos!
HELLA (liikutettuna)
Te olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä!
(Ojentaa hänelle kätensä).
Yhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! — Mutta minä en ymmärrä, mitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne?
TUNTEMATON (ylväästi)
Niin… jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt, niin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta…
Mutta…?
Olenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma historiansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä… ja minun takanani on vain… särkynyt, toteutumaton aate… josta en edes saa puhua, en edes sanoa sitä… Jospa te tietäisitte…
(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.)
1:nen kohtaus.
Vappu, Sanna, Iisakki.
VAPPU (tiuskaten Iisakille)
Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään!
IISAKKI (sävyisästi).
Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää.
Kyllä kai… Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi!
Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan välillä.
Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa ellottamaan!
Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta… Ja se oli hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi!
Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?… No, jo oli viisas!
Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu.
Mitähän tuo sillä tarkoitti?
Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät käsitätte.
Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas!
Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että ihmisruumiissa tapahtuu palaminen…
(Vikki-Kalle tulee.).
2:nen kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle.
No, nousiko tie pystyyn?
Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö vallesmanni tulossa tänne päin.
Ja mitä minä nyt syötän miehille?
Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin.
VAPPU (karjaisten)
Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat lihaniko tässä nyt pataan pistän?
VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan)
Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla hyvät mielessä!
Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin täältä pois!
Sinä näit hänet?
Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen muistutuksen kuolevaisuudesta.
Sitten sillä on pahat mielessä.
Ettäkö hautoisi kostoa?
Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää.
Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta.
Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon saa varoa nahkojaan!
Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä metsässä ovat.
VIKKI-KALLE (uhkaavasti)
Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä.
VAPPU (ärjäisten)
Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin säästyt enemmästä vaivasta.
Se on kai parasta.
(Nousee lähteäkseen.)
Odotas…. Minä tulen mukaan.
(Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.)
3:mas kohtaus.
Sanna. Vappu.
Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä?
Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee.
Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?"
Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä.
Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten lapsia.
Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja plootua parempi muita ihmisiä.
(Katsoo akkunasta ulos.)
Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin.
4:jäs kohtaus.
Sanna, Vappu, Hella.
HELLA (tulee hätäisesti)
Eikö hän… tuo tuntematon ole täällä?
Ei. Lähti muiden mukana metsälle.
Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti!
Niinkö on asia kiireellinen?
Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä!
Onko sillä nyt niin hengenhätä?
HELLA (tuskallisesti)
On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle.
Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan.