Tenon suuhun asti isot höyryt eivät tule, vaan jäävät 2—3 neljännestä ulommaksi Vaggeen eli Russehamniin, Stangenästunturin juurelle vuonon itäpuolelle. Maattuani yön Gullholmassa oli aamulla matkaa jatkettava tänne, joka tapahtui illallisten saattajaini veneessä. Kumppalit Solem ja Holm olivat yöpyneet vähän ylemmäksi joenvarrelle erään alametsäherran luo ja heidän tultuaan Gullholmaan lähettiin kiireen kautta edespäin, ettei höyrystä myöhästyttäisi, huolimatta siitä, että vettä tuli taivaasta kaatamalla alas; kyllähän kesä kuivaa. Vaggessa, joka on lapin sana ja merkitsee "laaksoa", kuultiin iloksemme, että höyry ei vielä ollut tullut, joten siis olimme pelastetut. Paikalla seisoi edellisessä mainittu Schanken guanotehas, muutamia makasiineja ja pieni 2-kertainen huonerakennus, jossa peräänkatsoja, eräs Larssen, asui ja jossa sateelta oli suojaa etsittävä. Siellä jo oli höyrylaivan odottajia, nimismies Oevre ja lukkari ja kunnan esimies Isaksen Kaarasjoelta, molemmat valitsiamiehiä valtiopäiville ja matkalla Hammerfestiin; kun sitte sinne saapui Solem ja Holm ja heidän yöllinen isäntänsä, metsäsubstituti Nikolaisen sekä tohtori Klouman Taanasta, myöski valitsiamies, karttui meitä koko joukko miehiä, mieli kaikilla yhtäälle päin kääntyneenä, nim. höyrylaivan tuloon. Onni oli, että meitä oli näin monta, muuten aika ehkä olisi käynyt ikäväksi; höyrystä nim., jonka klo 11 epp. olisi pitänyt olla Vaggessa, ei koko päivänä kuulunut mitään. Se saapui vasta seuraavana aamuna klo 6, niin että lähes vuorokauden saimme sitä odottaa; ja kiireemme Gullholmasta oli siis ollut aivan turha. Syynä höyrylaivan viipymiseen oli ollut osittain sumu Vuoreijan tienoilla, osittain että laiva Vesisaaressa oli kuusi tiimaa odottanut hra Holmia Uuniemestä sinne, kun kapteenille oli Hammerfestistä Ruijan amtmanilta eli kuvernööriltä tullut sähkösanoma pyynnöllä odottamiseen. Että Holm kulki suoraan Taanaan, sitä ei laivan kapteenille ollut tiedetty ilmottaa.
Ne vastamainitut herrat, joille Vaggessa tulin esitetyksi, olivat sivistyneitä ja kohteliaita miehiä samoin kuin hrat Solem ja Holm, ja päivämme kului siis verraten hauskasti. Että politiiki ja valtiolliset kysymykset olivat pääpuheaineena, arvaa lukia sanomattaki. Norjalaiset ovat yleensä valtiollisesti paljo edistyneempi kansa kuin meikäläiset ja kesällä 1882 Norjan sisäpolitiikan asema tosiaan oli omansa kiihottamaan kansalaisten mieliä ylimpään määrään. Keväällä hajonneet valtiopäiväthän olivat joutuneet ilmi riitaan hallituksen kanssa kuninkaan rajattomasta kieltovallasta eli "absoluti vetosta" peruslakikysymyksissä ja maan piti uutten vaalien kautta lausua, kummanko se arveli oikeassa olevan, toisin sanoen ratkaista kuninkuuden ja kansanvallan välillä. Semmoisesta tehtävästä epäilemättä olisi jokaiselle monarkillisesti hallitulle kansalle tarpeeksi miettimisen ja puhelemisen ainetta, ja niin nyt täälläki sekavassa vilinässä kaikui korvissa absoluti veto ja kansanvalta, hallitus ja valtiopäivät, vanhoillaan-olemus ja liberalismi, Sverdrup, Björnstjerne-Björnson, Selmer, y.m. Varsinaista riitaa ei kuitenkaan syntynyt, kun kaikki tuntuivat pää-asiassa olevan samaa mieltä eli että kuninkaan valta oli ylläpidettävä, vaan toht. Klouman kuitenki arvaten enemmän leikin päältä tehyillä muistutuksillaan piti huolta siitä, että keskustelu erimielisyyden puutteesta ei sammunut. Vaan omain valtiollisten kysymysten ohessa muisteltiin muittenki maitten, ja minun läsnä-oloni antoi aihetta keskusteluihin Suomenki oloista. Suomen valtiollisesta tilasta on Ruijan norjalaisilla ylipäänsä tarkempi käsitys kuin olin luullut, niin että asiat, vähäisellä opastuksella olivat heille selvät. Että meillä on oma hallitus, omat lait, omat valtiopäivät, oma raha j.n.e., ne olivat kaikki tunnettuja asioita, ja kun matkallani tuli puhe esm. Suomen ja Venäjän valtiovälistä, moni aivan pian arveli, että sehän on sama kuin Norjan ja Ruotsin. Sen seikan suhteen en kuitenkaan voinut olla sitä havaintoa tekemättä, että usealla näytti siinä olevan kahenlaatuinen käsitys eli tunto, niin sanoakseni ajateltu ja ajattelematon: kun vasituisesti oli valtioliitostamme Venäjän kanssa puhe, tuli edellinen käsitys ilmi, vaan jos muista asioista puhuttaissa meidän maa ja meikäläiset sivumennen mainittiin, silloin Suomi oli Venäjää ja suomalaiset ryssiä. Vanhemman ajan väärä ja uuden ajan oikeampi käsitys näin vielä näkyvät norjalaisten mielissä taistelevan. Tuliko mitään merkkiä tästä taistelusta nyt Vaggessa näkyviin, en muista tarkkaan, vaikka hyvin luultava on, että niin tapahtui; sen vain muistan, että se uteliaisuus, jota täälläki Suomen olojen suhteen osotettiin, oli isosti miellyttävä. Eikä tämä uteliaisuus rajottunut ainoastaan valtiolliseen alaan; sekä hartaudella että tiedolla o'ottokumppalini myös puhelivat esm. kirjallisuudestamme. En voi kertoa kuinka hämmästyin, kun puhellessamme hra Nikolaisen yht'äkkiä alkoi lausua julki pitkiä kappaleita Runebergin "Ojan Paavosta", johon hän oli erittäin ihastunut. Tokkohan meidän maassa, meidän Lapista en puhukaan, moni osaisi lukea kappaleita norjalaisten runoiliain teoksista?
Mainittu hra Nikolainen oli komea mies, pitkä ja hoikka, vaan harteva, sangen nuori ja hyvin iloinen, että häntä mielellään katseli. Iltamalla hän lähti meille näyttämään tuota Schanken guanotehasta, jonka seinällä kyllä seisoi: "ei yhtän vierasda sa mennee Fabrikkin", vaan johon yhtäkaikki nyt mentiin; se sitä paitsi ei nyt ollut käynnissä. Tehas, 3-kertainen, puinen, oli lujasti rakettu ja hyvin varustettu; ratasta pani heti tehtaan takaa kohoavan tunturin kupeelta juokseva kirkasvetinen puro käymään. Rakennus kuuluiki tulleen kaikkiaan maksamaan 120,000 kruunua; vaan konkurssihuutokaupassa se joutui erään Vuoreijalaisen kauppiaan (Brodkorbin?) omaksi 12,000 kruunusta.
Esimerkki jäämeren kalarikkaudesta oli täälläki tarjona, Juuri ennen päivällistä lähtivät moniaat seurasta uistamaan ja palasivat jonku tiiman takaa, tuoden, niinkuin punnittaissa nähtiin. 1 leiv. 3 naulaa taimenen tapaista kalaa, "Sö-öret" norjaksi. Enemmänki olisivat luultavasti saaneet, vaan eivät kauvemmin tohtineet viipyä, peljäten höyrystä myöhästyvänsä.
Lukkari Isaksen Kaarasjoelta oli lappalainen, vaikkei luullakseni puhasverinen. Hän oli käytökseltään hyvin hiljainen, niinkuin lappalaiset ylipäänsä, vaan tuntui älykkäältä ja talonpojaksi sivistyneeltä mieheltä. Puhui paitsi lappia myöski suomea ja norjaa; piti, niinkuin lappalainen ainaki, takin sijasta "käyhtiä", joka kuitenki oli mustasta verasta, vaan jaloissa oli mustat saappaat eikä pieksut; päähinettä en muista, vaan ei se ollut "kapper". Sama Isaksen vastaanotti Tenon varrella kuningas Oscaria, kun hän 10 vuotta takaperin matkusti Ruijassa, lappalaisten puolesta lapinkielisellä puheella, jonka kuninkaan seurassa tulkkina kulkeva professori Friis sitte kuninkaalle selitti. Puhe päättyi 3-värssyisellä runolla, joista ensimäinen oli näin kuuluva (ks. Kong Oscar II:s Reise i Nordland og Finmarken 1873 ved J. A. Friis):
Gonagas Oskar boåtta,
Bagjan mu vaibmo ja gæts
Maid oudal don in læk oaidnam!
I æra gonagas oappaladdam
Du nuft armolasat, rakkaset.
O, ilo- ja gudne bæivve!
joka Friisin käännöksen mukaan merkitsee: "Kuningas Oskar tulee, Pakaha sydämeni ja katso mitä et ennen koskaan nähnyt! Ei kuningas vielä ole luokses tullut Niin armollisesti ja rakkahasti. Oi ilon ja kunnian päivä!" Puhe pidettiin Suoppanjargassa (Suopunkiniemessä), noin 1/2 penik. etelään Seidasta, kun kuningas sinne saapui Nyyporista. Purjehittuaan ympäri Varjakan niemen Vesisaareen ja sieltä kuljettuaan rajalle asti Vuorjemaan sekä käytyään etelä-Varangin kirkolla, johon hän Rautavuonon perukasta käveli poikkimaisin (Elvenäsiin), kuningas palasi Varangin kannaksen poikki Tenon suulle, jossa vasta taas nousi fregattiinsa "St. Olaf". Kannaksen poikki saattoi silloin vielä matkustaa ainoastaan jalkaisin eli ratsain, jota jälkimäistä kulkutapaa kuningas käytti. Nykyinen maantie, jonka kerrottiin tulleen maksamaan koko 2 kruunua kyynärältä eli 36,000 kr. penikuormalta — mahoton summa! — ei vielä silloin ollut valmis.
Sydänyön tuolle puolen odotettiin höyrylaivaa; vaan kun ei sitä kuulunut, ruvettiin levolle. Toinen puoli meistä taisi saada sängyssä maata, vaan toisen puolen täytyi asettua lattialle. Mitä he kukin allensa haalinut; minulla ei ollut muuta panna kuin vanha palttooni, että jos toisilla lattiavierailla ei sen parempaa ollut, ei heidän tilansa kovin pehmeä ollut. Yhtä kaikki kohta oltiin unen vallassa, josta klo 6 aikana herättiin siitä sanomasta, että höyry oli tullut. Hurjassa kiireessä hypättiin ylös, selvitettiin kortteeri, johon vain meni joku kruunu hengeltä, ja riennettiin laivaan; ja kun siihen hyvin oli päästy, se lähti matkaan.
Höyryn nimi oli Haakon Adalstein. Se oli Söndenfjeldin höyrylaiva-yhtiön oma. Sanotulla yhtiöllä, jonka omistajat ovat Trondhjemi- ja Bergeniläisiä, kerrottiin olevan yhteensä 15 höyrylaivaa, jotka säännöllisesti kulkevat Vesisaaren ja Hampurin väliä. Ne ovat hyvin suuria; montako hevosvoimaa Haakon Adalsteinilla oli, en muista, vaan muutamassa kohti laivaa luettavan ilmotuksen mukaan laivalla, joka myös kuljetti kalua, oli lupa ottaa 625 matkustajaa aavoilla vesillä ja 750 saaristoissa. Oulun ja Pietarin välillä kulkevat höyryt saavat tuskin ottaa kolmatta osaa. Laivaan noustiin sen kyljessä olevasta portista eli ovesta.
Tenovuono on penikuormaa leveä ja 4 penik. pitkä. Ulkomuodoltaan se on yhtä kolkonnäköinen kuin Ruijan muut pohjoiset vuonot: rannat ovat ylt'ympäriinsä jyrkästi veteen suistuvia, korkeoita ja aivan alastomia kallioita, eikä vihantaa paikkaa näe missään. Nyt oli kuitenki erinomaisen kaunis kesä-aamu: tuulta oli tuskin nimeksikään ja heleä päiväpaiste kirkasti maita ja vesiä, niin että koko luonto, yksin tuo jylhä vuonoki, esiintyi miellyttävässä valossa, Tenovuonon itäranta, joka päättyy Tanahornin korkeaan kallioniemeen, on jotenki suora, ilman sanottavia lahtia; länsirannan keskikohalla pistää kaksi kaitaista vaan syvää vuonoa, toinen länsi-etelään päin, toinen länttä kohti: Lang-vuono (lapiksi Guandaluoht?) ja Hopsvuono. Langvuonon ja Tenovuonon väliin tulevan niemen pää on nimeltä Digermulen; vastapäätä Tanahornia on Omgangin niemi. Itäpuolelle Tenovuonoa tulee Varjaknjargan niemimaa, jonka pohjoissyrjällä Tanahornin ja Vuoreijan välillä on useoita suurempia kalastuspaikkoja, niinkuin Berlevåg, peniknorman verta idempänä Tenovuonon suuta, johon asti uuralaiset ryssän rannalta toisinaan kulkevat, Baadsfford ja Makur, Syltefjord ja Havningberg.
Tenovuonon rannoilla on joitakuita pieniä kalastuspaikkoja, vaan ne ovat siksi mitättömiä, että höyrymme vasta poikkesi Finkongkjeiliin, lapiksi Seidivuodnaan, vuonon suussa länsirannalla. Se oli, niinkuin useimmat Ruijan kalastuspaikat eli "fiskeväärit" meren partaalla, pienoinen lahen poukama korkeain kallioseinäin välissä, joitten juurelle oli sopinut moniaita ihmisasuntoja rakentaa; siinä asui muuan kauppias, jolta otettiin kuivia kaloja laivaan. Kun siitä jonku tiimakauden viivähyksen perästä jatkettiin matkaa, oltiin varsinaisella valtamerellä, jonka selkiä kuitenki, ilman kauneuteen katsoen, huoleti lähettiin kyntämään. Toinen paikka, johon höyry poikkesi, oli Gamvik, noin 1 1/2 penik. länteen Seidivuonosta, vankka kalastuspaikka omalla kirkolla. Siitä vähän länteen oli Mehavn ja kun Mehavnista oli lähetty, tultiin kiertämään Europan mannermaan pohjoisinta nokkaa, Nordkyn eli Kinerodd, lapiksi Gidni. Sen tasalla oltiin klo 1/2 2 päivällä, 4 p. elok. Se on noin 7—800 jalkaa korkea, mereen ulos pistävä kalliokärki — tai jollen muista väärin, siinä on pari kolmeki kärkeä rinnakkain; vaan joka etupäässä veti huomion puoleensa ja teki katsellaan vähemmän edullisen vaikutuksen, oli se seikka että kallio on murenevaa laatua, joten se juureltansa ainaki kolmanteen osaan korkeuttansa on alasvierineen soran peitossa. Rinne ei siis hetikään pystyjyrkästi kohoa merestä ylös, joka kuitenki tämmöiselle paikalle olisi kaunistukseksi. Niemen ympäri kierrettyä pantiin kurssi lähes suoraan etelää kohti ensin Skjötningsbergiin ja Kjöllefjordiin, jotka molemmat ovat Tshorgashnjargan länsirannalla, ja sitte Tauvisiidaan eli Lebesbyhyn, syvälle Laijisvuonon sisään. Kun lähenimme Kjöllefjordia, jonka suomalainen nimi on Kelavuono — niin ainaki Jyykeässä sanottiin; vaan tämä nimi kyllä sopisi Kjelvigilleki Magerön itärannalla— kiintyi silmä eriskummalliseen, itseksensä rannalla seisovaan kalliomuodostukseen, joka etäältä isosti vivahti kirkkoon. Sen nimi onki Finkirken, Lapinkirkko, vaan onko se tuon nimen saanut ulkonäöstään tai siitä, että lappalaiset ennen vanhaan, niinkuin kerrottiin, ovat sitä pitäneet uhripaikkanaan, en ota ratkaistakseni; kenties kumpiki seikka on nimen antoon vaikuttanut. Kjöllefjordin eteläpuolella pistää itään päin pitkänlainen lahti, Eddsfjord, johon Tenovuonon puolelta vastaa Hopsfjord, niin että väliin jääpi tuo ainoastaan virstan levyinen kannas Hopseidet. Vulfsberg esittää, että kannas puhkaistaisiin, niin että laivat pääsisivät siitä kulkemaan ja tuota syksyn ja myrskyn aikana vaarallista kulkua Nordkyn ympäri siten voitaisiin karttaa, ja esitys näyttää olevan niin paikallansa, että se varmaan kerran hyväksytään ja pannaan toimeen. Kjöllefjordissa oli samoin kuin Gamvikissa kirkko, vaan kun Gamvik on Taanan pitäjän kappeli, kuuluu Kjöllefjord Lebesbyn pitäjään; raja pitäjäin välillä kulkee Rastekaissan tienoilta pitkin Laijistunturia ja Hopseidin kannaksen poikki Nordkyyhyn. Lebesbyn länsiraja taas kulkee Spierttanjargan halki sen äärimmäiseen nokkaan "Svärholtklubben", Spierttaklubunn, joten siis tuo Tenovuonoa vähän isompi Laijisvuono on kokonaan pitäjän sisällä. Lebesbyn pitäjän väkiluku teki v. 1875 672 henkeä, joista 64 suomalaista (v. 1855 43), 266 lappalaista, 100 sekarotuista ja 242 norjalaista. Kirkolta käännettiin taas kurssi pohjaan päin Svärholtiin, joka on heti Spierttaklubun itäpuolella, ja sitte kierrettiin tämä niemi ja alettiin painaa Porsangin eli niinkuin suomeksi myös sanottiin Porsangerin vuonon sisään. Niemen nokassa, joka on korkea ja jyrkkä, on mainio "lintuvuori"; kalliorinteen koloissa pesii tässä sadointuhansin, kenties miljonittainki, eri merilintuja, enimmästi kalalokkeja. Sivukuljettaissa hiljennettiin vähän höyryn vauhtia ja useat matkustajat ottivat esiin pyssynsä, ampumalla säikyttääkseen suuremman määrän lintuja liikkeelle vuoresta, muutamain laukausten perästä lehahtiki kauheasti kirkuen semmoiset parvet ilmaan, että oli ikäänkuin lumipyry edessämme, ja yhtäkaikki enin osa sitteki lienee paikoillensa jäänyt kallion rotkoihin. Höyheniä ja munia kalastajat täältä keräilevät suuret määrät.
Svärholt-niemen kohalla oltiin iltamalla klo 10:n tienoissa. Kun siitä oli päästy sivu, alkoi aurinko laskea — elokuun alussa se täällä jo muutamaksi tiimaksi katoaa, Auringonlasku oli erinomaisen juhlallinen ja kaikki matkustajat nousivatki täkille sitä katsomaan ja ihmettelemään. Tuo ääretön meren ulappa oli ihan rasvatyyni ja kirkas kuin peili; taivas oli yhtä kirkas ja aivan pilvetön — ainoastaan auringon yläpuolella oli vähän kullankarvaista liennettä; ja näköpiirin äärimmäisessä päässä, missä taivas ja vesi sulivat yhteen, päivän loistava ruhtinas, tulipunaisena ja häikäisevän valonsa menettäneenä, vyöryi verkalleen ja majesteetillisesti alas aaltojen viileään syliin. Laskua kesti klo 10,15—10,40 eli tasan 25 minuutia, lukien siitä kun auringon alin laita ensin koski veteen siihen asti kun ylälaita katosi. Tuo ylevä näkemä vaikutti mahtavasti jokaiseen; yksin ruijalaisetki, joitten kuitenki olisi luullut olevan siihen tottuneita, olivat ihmeen vallassa. Minä puolestani en eläissäni ollut tämmöistä päivänlaskua nähnyt, eikä semmoista muualla voikaan nähä paitsi pohjoisen valtameren ääressä, koska aurinko etelämpänä alenee jyrkemmästi.
Päivänlaskun jälkeen useat vielä jäivät ylös valvomaan ja yön ihanuutta nauttimaan, vaan kahen edellisen yön riittämätön lepo yllytti minua menemään alas makuusijaa etsimään. Siitä oli sentään kova tinka, sillä kaikki paikat olivat täynnä, vaan hyvä sopu sijaa antaa ja salin sohvilla ja lattialla mitenkuten jokainen, joka ei ollut hyttipaikkaa saanut, pääsi viimein pitkäkseen. Muuan nuori norjalainen luopui itse altaan minun hyväkseni paikastaan sohvalla, etten tällä kertaa ollut pakotettu niinkuin viime yönä lattialle asettumaan.
Yön aikana laiva kävi Kistrannin kirkolla, jotenki alhaalla Porsanginvuonon länsirannalla, ja Repvågissa, pohjempana samalla rannalla. Jälkimäisessä paikassa unemme loppui klo 1/2 6 aamulla suuresta hälinästä sekä ylhäällä täkillä että alhaalla salissa. Hammerfestiin valtiopäivämiesvaaliin aikovat valitsiamiehet, luvultaan 16, erkanivat nimittäin tässä laivasta ja astuivat toiseen pikkuhöyryyn, nimeltä "Nor", joka varta vasten oli tullut heitä noutamaan, että ajoissa kerkeäisivät vaaliin. Tämän piti näet tapahtua samana päivänä, lauvantaina 5 p. elok., klo 5 j.pp. ja siihen asti ei iso höyry, jonka piti poiketa useaan paikkaan, olisi perille ennättänyt. Edellisenä iltana valitsiamiehet olivat päättäneet Kistrannista kulkea maisin Vuorenjargan poikki Rappefjordiin (suomeksi Repovuonoon?), jota taivalta on pari penikuormaa, ja tilasivat sähkölangan kautta vuonon perään pikkuhöyryn viemään heitä siitä kaupunkiin, vaan Hammerfestistä tuli vastaus, että pikkuhöyry tulee Repvågiin ja että jatkaisivat matkaa sinne, niin pääsisivät tunturin poikki kulkemasta, joka vastaus tietysti oli heille mieleen. Repvågissa meidän laiva vielä viipyi pari kolme tiimaa, ennenkuin taas lähti kulkemaan pohjaa kohti, sillä monta venelastia kuivia kaloja oli täällä otettava sisään. Kun oltiin matkassa, tulin vähän levottomaksi sen puolesta, kulkisimmeko meki Magerön salmen kautta niinkuin "Nor" tai sanotun saaren ympäri; edellisessä tapauksessa jäisi näet mainio Nordkap näkemättä ja sitte olisi ollut parempi päästä Norissa kulkemaan, niin olisi Hammerfestiä kerjennyt tarkemmin katsella. Ilokseni kuitenki kuulin, että kapteeni, ilman yhä kestävään kauneuteen katsoen ja kun useat muutki matkustajat olivat halunneet "Nordkaapaa" nähä, oli päättänyt kulkea Magerön ympäri. Kauniilla säällä kapteenein on tapa näin mukautua matkustajain mielen mukaan. Ilma oliki tänäpänä yhtä ihana kuin eilen, lämmin ja niin tyyni, että meren pinnalla selvästi siellä täällä erotti ne klasipulloiset tupulit, jotka osottivat alaslasketuita liinoja. Pyytöveneitä näkyi useoita meren selällä; Porsanginvuono on nim. hyvä varsinki saidan pyytöpaikka. Muutamia Kieruan suomalaisia oli aamulla tullut laivaan ja heiltä kuulin, että juhannuksesta elokuun alkuun Repvågin tienoilla oli nuottaa kohti, jota 12 miestä hoitaa, saatu toistasataa tynnyriä saidan maksoja, siis, kun tynnyrin hinta oli 21 kruunua, noin 200 kr. miestä päälle, sekä sen lisäksi kaloista 4—5 mattoa jauhoja niin ikään miestä päälle; joten, kun jauhomaton hinta oli noin 30 kr., miehen ansioksi oli jäänyt kaikkiaan noin 330—340 kr. Sangen sievä tienesti kuudelta viikolta. Kun tultiin Magerönsalmen suulle, kuljettiin muutetun kurssin tähen ensin lännempänä salmen pohjoisrannalla olevaan Honingsvangiin ja sitte idempään Kjelvigiin. Viimemainitussa paikassa, jolla on hyvä, saaren suojaama hamina on ollut oma kirkko, vaan se kauhea länsi-eteläinen myrsky, joka talvella 1882 teki niin suuria vahingoita Ruijassa, kohotti koko kirkon ilmaan ja vei tietämättömiin; muutamia laudanpalasia vain on jälestäpäin löydetty lähellä olevalta tunturilta. Satama antaa koillista eli itää kohti ja kaikilta muilta puolin, siis länsi-eteläiseltäki, josta myrsky tuuli, paikkaa ympäröipi ihan pystyjyrkät, korkeat kallioseinät, (josta nimiki: Kjelvig, supistettu Kjedel-vigistä, Kattilalahti); vaan, niinkuin jo edellisessä on mainittu, on juuri tunturin laelta alassyöksevän vihurin voima vaarallisin. Sama myrsky hävitti toisenki kirkon Ruijassa, Talmulahen, ei kuitenkaan kokonaan poisviemällä, vaan toiselle paikalle siirtämällä. Lähin pysäyspaikka Kjelvigistä eteenpäin on Gjesvär Magerön länsipuolella, ja tällä taipaleella on Nordkap kierrettävä. Kjelvigistä Nordkaapaan on noin 2 1/2 penik. Kun on Skibsfjordin poikki kuljettu ja tultu Magerön koillisnokan kohalle, näkyy Nordkap selvästi jonku penikuorman päästä. Idästäpäin tulialle tuo mailman mainio niemi ehkä parhaiten esiintyy, sillä koillisnokasta alkava laaja merenlahti sallii nähä niemen koko itäsyrjän, joka kulkee suoraan pohjasta etelään ja on 5—6 virstaa pitkä. Niemimaa on samoin kuin Magerö yleensä aivan tasainen, noin 1000 jalkaa korkea kalliotanner, joka Nordkaapassa melkein pystysuorasti kaatuu mereen. Klo 1 aikana oltiin niemen nenän kohalla. Tosiaanki uljas ja mieleen valtavasti koskeva oli se kuva, minkä tuo suunnaton kallio tarjosi. Nordkap on paljo paremmin säilynyt kuin Nordkyn, niin että alasvierinyttä soraa vain vähäinen määrä oli nähtävä, ja sitä ihmettelemisen tunnetta, minkä edellinen sivukulkiassa vaikuttaa, ei siis häiritse saman puutteen huomaaminen, joka Nordkyn komeutta niin isosti vähentää. Sattuvalla tavalla italialainen Juoseppi Acerbi, joka kohta sata vuotta aikaa (1799) kulki Oulun kautta ja Lapin halki Nordkaapaan, kertoo seuraavissa sanoissa, minkänäköinen Nordkap ympäristöneen on ja minkä vaikutuksen se katseliaan tekee:
"The North Cape is an enormous rock, which projecting far into the ocean, and being exposed to all the fury of the waves and the outrage of tempests, crumbles every year more and more into ruines (tässä arvelussa kirjottaja kuitenki näkyy erehtyneen). Here every thing is solitary, every thing is steril, every thing sad and despondent. The shadowy forest no longer adorns the brow of the mountain; the singing of the birds, which enlivened even the woods of Lapland, is no longer heard in this scene of desolation; the ruggedness of the dark gray rock is not covered by a single shrub; the only music is the murmuring of the wawes, ever and and anon renewing their assaults on the huge masses, that oppose them. The northern sun; creeping at midnight at the distance of five diameters along the horizon, and the immeasurable ocean in apparent contact with the skies, form the grand outlines in the sublime picture presented to the astonished spectator. The incessant cares and pursuits of anxious mortals are recollected as a dream; the various forms and energies of animated nature are forgotten; the earth is contemplated only in its elements, and as constituting a part of the solar system."
Hyvästi sanottu. Mitä kuitenki paikan autiouteen ja alastomuuteen tulee, niin koko jäämeren rannikko on samallainen: puuta eli pensasta, saati metsää, et meren partaalla näe missään, laululintua et kuule koskaan, kaikkialla vain ranta monta sataa jalkaa korkeana kalliomuurina jyrkästi nousee merestä, sallien ainoastaan hyvin harvoissa paikoissa halullisen päästä kuiville; ja sitä ikävyyden ja alakuloisuuden tunnetta, minkä Nordkaapan elottomuus näkyy Acerbissä herättäneen, ei siis pitemmän matkaa pitkin jäämeren rantaa kulkenut huomattavasti tunne. Vaan Acerbi tuliki Alattiosta suoraan Magerölle.
Kuningas Oskar nousi v. 1873 ylös niemen harjulle ja muistoksi hänen käynnistään seisoo aivan kallion äyräällä harmaakivipatsas, "Oscarsstötten". Bædeker kertoo, että myrsky talvella 1882 olisi kaatanut sen kumoon, vaan jos kertomuksessa on perää, oli patsas kait pystytetty uudelleen, sillä höyrylaivastamme ainaki osotettiin missä se seisoi.
Nordkaapaa, joka on 71° 10' leveydellä, mainitaan tavallisesti Europan pohjoisimmaksi niemeksi; tarkkaan ottaen tämä ei kuitenkaan ole oikein. Länsipuolella Nordkaapaa, siitä erotettuna lahen kautta, pistää Knivskärodd vielä pohjemmaksi jonku pari virstaa. Tämä niemeke on kuitenki hyvin matala ja kaitainen ja lienee siitä syystä pidetty kovin halpana asetettavaksi Nordkaapan edelle; mahollista myöski, että se ennen aikaan on ollut veden alla.
Lännen puolella Knivskäroddia on Tunäs niminen niemi, joka ennen vanhaan oli pohjoisin asuttu paikka maan päällä. V. 1567 siinä oli koko 32 verotaloa (Friis). Nyt paikka on autio ja mailman pohjoisimmat asukkaat, muutamat norjalaiset ja yksi suomalainen perhe, tavataan tätä nykyä Skaarsvågissa heti itäpuolella Nordkaapaa.
Magerön ympäri kierrettyä pantiin kurssi länsi-etelään päin. Ne paikat, joissa höyry sitte kävi, olivat Gjesvär, Maasö, jossa oli kirkko, Havösund ja Bolfsöhavn, josta viimeisestä kuljettiin suoraan Hammerfestiin. Luonto muuttuu länsipuolella Nordkaapaa vähän toisenlaiseksi sikäli, että nyt alkaa leveä saaristo, jota yhtämittaa kestää puolisataa penikuormaa etelään päin Vestfjordiin saakka Lofotin saarten alle. Mageröstä itäänpäin ei mitään saaristoa löydy suojaksi jäämeren aaltoja vastaan, joku yksinäinen pieni luoto vain siellä täällä, niinkuin Vuoreijan ja Haaneian saaret Varangissa, joku saari Supuskan edustalla ja Oneikan saari Karabellan niemen rannoilla sekä Kilttinä Kuolavuonon suussa. Länsiruijassa myöski maa nousee korkeammaksi ja itä-Ruijan tasaisten vuori-ylänköjen sijaan astuu terävähuippuiset vuoriharjut. Kasvullisuuden puolesta kaikki sentään pysyy kappale matkaa eteenpäin yhtä kolkkona kuin idempänä, niin että saarten ja mantereen rannat ovat paljasta kallioa, milloin punertavaa, milloin harmajaa, milloin mustaa; pieniä ruohikkokenttiä vain kalastuspaikoissa näkee. Yhtäkaikki matkustus nyt niinkuin saaristossa ainaki on vaihettelevampi ja hauskempi. Magerö ja siitä länteen tulevat yhtä pohjoiset saaret: Maasö, Hjelmsö, Rolfsö, y.m., muodostavat oman pitäjän Maasö, jonka väkiluku 1876 oli 1,322 henkeä. Suomalaisia oli niistä 69, lappalaisia 480, sekarotuisia 186. V. 1855 oli Maasössä suomalaisia vain 10 henkeä, joten niiden lukumäärä täällä siis näkyy verraten isosti karttuneen. Kistrannin pitäjässä, joka ulottuu ympäri Porsanginvuonon, oli asukasmäärä viime väenlaskussa 1357 henkeä, niistä suomalaisia 162, lappalaisia 606, sekarotulaisia 293, norjalaisia 206. V. 1855 oli Kistrannissa suomalaisia 270, joten niiden lukumäärä täällä näyttää vähentyneen; vaan huomattava on ensinki, että v. 1855 näkyy Kistranniin luetun myöski Kaarasjoki, jossa 1876 oli 24 suomalaista ja 7 sekarotuista (sekä 483 lappalaista ja 26 norjalaista), joten suomalaisten yhteinen lukumäärä molemmissa seurakunnissa siis tekisi 186, sekä toiseksi, että noista sekarotuisista, joita ei v. 1855 erittäin mainita, toinen puoli ehkä on luettava suomalaisiksi, niin että meikäläisiä kaikkiaan siis karttuu 336. Jollei suomalainen väestö Kistrannissa siis olekaan sanottavasti enennyt, ei sen ainakaan olisi pitänyt vähetä.
Klo 10 lauvantai-iltana 5 p. elok, Haakon Adalstein höyrysi
Hammerfestin, mailman pohjoisimman kaupungin, satamaan.
Hammerfest.
Hammerfest on perustettu Hvalö eli Kvalö nimisen saaren (Valassaaren) länsirannalle, luoteesta päin saareen pistävän lahen perukan ympäri. Kaupungin-oikeudet sai paikka v. 1787, vaan asukkaita, vaikka vain joitakuita, siinä oli ollut ainaki 200 vuotta varemmin. Tämän vuosisadan alussa ei väkiluku vielä tehnyt kuin 77 henkeä ja v. 1835 ainoastaan 400, vaan vuoden 1855 jälkeen Hammerfest niinkuin Ruija yleensä on rivakasti edistynyt, että sen väkiluku v. 1875 jo oli noussut 2101:een henkeen eli enempään kuin kummassakaan Ruijan kahessa toisessa kaupungissa. Hammerfestissä asuuki Ruijan amtmanni eli maaherra.
Ulkonäöltään ei kaupunki ole mikään mainittava. Ranta on täynnä tavaramakasiineja ja niitten takana seisoo pienet, enimmästi 2-kertaiset puurakennukset, ryhmitettyinä likekkäin toisiansa, kaitaisten katujen varsilla. Se ala, jolle kaupunki on rakettu, on hyvin ahas. Heti kaupungin takaa kohoaa jyrkkä ja korkea vaara, Sadlen, "Satulavaara", jonka pää ulottuu niin lähelle lahen perukkaa, että väliin vain on jäänyt yhen kaupunginkorttelin leveys; ja tällä kaitaisella alalla suurin osa kaupunkia sijaitsee. Ainoastaan länsipäässä on vähän avarammalta tilaa pitkin lahen rantaa; siellä seisoo kaupungin v. 1840 rakettu kirkko. Itäpuolella kaupunkia laskee vähäinen puro mereen ja kun sen vartta kulkee muutaman askeleen ylöspäin, aukeaa itä-etelään päin pieni laakso, jonka pohjassa on lammikko, "Storvandet". Lammin rannat ovat tehty niittymaiksi, joitten vihannuus miellyttävästi koskee silmään, ja siellä täällä näkyy joku huvila, että paikka on jotenki sievä; puuta ei kuitenkaan löydy ainoaakaan. Pitkin lahen itärantaa kulkee kaupungista noin virstan pituinen maantie siihen niemennokkaan, Fuglnäs, lintuniemi, joka lahen suussa idästä päin pistää mereen, muodostaen luonnollisen möljän aavan meren aaltoja vastaan.
Ylimalkaan ei Hammerfest tee vieraaseen minkään edullisen vaikutuksen; siksi sillä on liian pohjoinen (arktillinen) luonne. Tuota pientä, itsessään kyllä mitätöntä laaksoa kaupungin itäpuolella lukuun ottamatta, on kaupungin ympäristö paljasta jylhää kallioa, jossa luonnon ainoa elonmerkki on nuo monilukuiset, kimeä-ääniset merilinnut. Kaupungista ei edes, niinkuin Vesisaaressa, ole mitään laajempaa näköalaa tarjona; vähänkään ympärilleen nähäksensä täytyy kiivetä vaaralle kaupungin eteläpuolella. Ilma kaupungissa on turmeltunut siitä hajusta, minkä lukemattomat, täyteen ripustetut kala-jällit ja puolessa sadassa, jollei useammassa, isossa padassa kiehuvat maksat ympärillensä levittävät. Syksyn ja talven aikana mahtanee pimeys kaupungissa olla vieläki suurempi kuin muissa paikoin Ruijassa, kun vasta mainittu "Satulavaara" estää ensin alhaalle vaipunutta aurinkoa ja sitte, auringon täydellisen katoamisen jälkeen, eteläiselle taivaanrannalle sydänpäiväksi ilmestyvää valon kajastusta kaupunkiin näkymästä. Kylmäksiki norjalaiset moittivat paikkaa, ja moitteessa varmaan on perää, koska esm. v. 1867, joka tosin oli harvinaisen kolkko vuosi, vielä 16 p. heinäk. lammikko kaupungin itäpuolella oli jäässä! Kylmyyttä ei kuitenkaan saa käsittää äkeäksi pakkaseksi, sillä talvella meri, joka aina on sulana, lämmittää ilmaa ja estää pakkasta kovin kiihtymästä, vaan on kylmyys ymmärrettävä tasaiseksi kolkkoudeksi. Skandinavian kaupungeista kiihtyy pakkanen kovimmalleen Haaparannalla.
Hammerfestillä on vähän epämukava asema sikäli, että se tuolla etäällä meren saaressa, johon kulku talvisaikana on hyvin hankala, on aivan erotettu sisämaasta, luonnollisesta kaupantekoalastaan. Vaan Hammerfest on perustettu yksistään kalastusta varten ja sitä tarkotusta silmällä pitäen tuskin olisi edullisempaa asemaa kaupungille voitu saada. Sillä Hammerfest on ihan sen valtaväylän partaalla, joka länsi-Norjasta kulkee itä-Ruijaan; jokainen matkamies siihen poikkeaa ja itä-Ruijassa kalanpyynnissä olleista hyvin moni siihen myöpi saaliin. Vaikka vähän lännenpuolessa Ruijaa voipi Hammerfest ottaa osaa kalanpyyntiin itä-Ruijassaki, jos kala sinne ilmestyy, sillä kaikki saalis kuitenki viedään länteen ja etelään päin. Länsi-Ruijan kalastukseen sitävastoin Vesisaaren ja Vuoreijan asukkaat eivät sanottavasti, jos ollenkaan, voi ottaa osaa. Pitemmille pyytöreissuille ylös pohjaa kohti on Hammerfestistä tietysti myöski hyvä tilaisuus lähteä, ja säännöllisesti kaupungista toimitetaanki retkiä sekä Huippuvuorille hylkeen, mursun y.m. pyyntiä varten että matalikoille eli "pankeille" aavassa meressä holkerin pyyntiä varten. Edellisestä pyynnistä on vähän alettu luopua, kun mursu on käynyt yhä harvinaisemmaksi liiallisen pyynnin tähen, vaan jälkimäistä harjotetaan yhä hyvällä menestyksellä.
Osotteeksi kuinka vireä kauppakaupunki Hammerfest on, tahon muutamasta Ruijan sanomasta tähän ottaa kertomuksen liikkeestä kaupungissa v. 1882. Silloin klareerattiin sisään tullikamarissa: 16 norjalaista laivaa, 1 ruotsalainen, 2 tanskalaista, 3 saksalaista, 1 englantilainen, 2 venäläistä höyryä, matkalla Jeniseihin, 48 venäläistä rannikko-alusta, ja 39 norjalaista, ulkomaalta lähtenyttä postihöyryä, eli yhteensä 112 laivaa, kantaen 29,428 tonia. Näistä klareerattiin ulos: 11 norj. laivaa Vienaan painolastilla, 3 Englantiin 1,436 tynn. traanilla ja 3,000 kilogr. valaanruodoilla, 2 Italiaan 423,503 kilogr. kapakalalla, "Rundfisk";[26] 6 ulkomaan laivaa Vienaan painolastilla. Noilla norj. postihöyryillä ulosvietiin 9217 tynn. traania ja 129,600 kilogr. kapakalaa, siis yhteensä viety 10.653 tynn. traania, 3000 kilogr. valaanruotoja, 553,103 kilogr. kapakalaa; sitäpaitsi höyryissä vietiin ulos 94 kilogr. poronsarvia, 4 elävää karhua, 3 karhunnahkaa ja 69,028 kilogr. kapasaitaa Ruotsiin.
Venäjälle lähtevällä 53 laivalla, yhteensä kantaen 3001 tonia, vietiin: 148,004 kilogr. kapakalaa (rotskjær), 104,167 kilogr kapasaitaa, 3,016,654 kilogr. suolakalaa, 474 tynn. silliä, 524 ketunnahkaa, 171 saukonnahkaa, 1,483 hektoliiteriä suoloja, 37 ankkuria rommia, 70 islannin villapaitaa, 427 tahkoa, 340 kilogr. viiniä, 480 kilogr. kahvia, 86 kilogr. sokeria, 15 kilogr. teetä, 200 paria villakarttoja, 4 tynn. kölitervaa.
Eri paikkoihin Norjassa vielä vietiin: 990 kilogr. "rundfisk" ja 34,900 kilogr. "rotskjær", 472,626 kilogr. kapasaitoja, 81,040 saitaa, 1,219 tynn. traania, 618 tynn. silliä, 12,457 kilogr. mursunnahkoja, 35,019 kilogr. hylkeennahkoja, 8 karhunnahkaa.
Huippuvuorilta toi 9 laivaa, kantaen yht. 268 tonia: 102 mursua, 3,361 hyljettä, 17 kuollutta ja 4 elävää merikarhua, 6 poroa, 90 kilogr. höyheniä ja 20 tynn. valaan-ihraa merellä tavatusta kuolleesta valaskalasta. Sitäpaitsi 2 kaupungin omaa laivaa toi 6,000 suolattua turskaa. 1 laiva, jähti, jota J. Rouso (suomalainen?) kuljetti, joutui haaksirikkoon.
Holkerinpyyntiin otti osaa 13 kaupunginlaivaa, kant. yht. 346 tonia, ja toivat 2,123 tynn. maksoja ja 36 tynn. valaan-ihraa kuolleena tavatusta valaskalasta. Näistä aluksista 9 teki 2 retkeä, yksi 3 ja kolme kuki 1 retken, yht. 24 retkeä.
Ylläseisovista numeroista voipi saada käsityksen liikkeen määrästä Hammerfestissä. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että esm. Oulun suureen merikaupunkiin v. 1881 vain tuli 240 laivaa, kant. 66,717 tonia. Niinkuin edessäpäin tullaan näkemään, näyttää liike Vesisaaressa ja Vuoreijassa olevan vieläki suurempi kuin Hammerfestissä, arvaten niissä löytyväin valaskalatehasten tähen. Hammerfestin satamassa oli meidän tullessa joku 25 à 30 skuunaria ankkurissa.
Höyrylaivamme viipyi Hammerfestissä 2—3 tiimaa, jolla välin hyvin kerkesi käydä kaupunkia katsastamassa. Laiva laski ankkuriin vähän matkan päähän möljästä, vaan sen kupeelle ilmestyi heti soutuveneitä, jotka halvasta hinnasta veivät matkustajia maihin. Mitään erityistä katseltavaa ei kaupungissa ollut; länsipäässä oli moniaita varakkaamman näköisiä taloja ja komea koulurakennus. Tuolle vaaralle kaupungin eteläpuolella, joka lumivyöryillään alituisesti uhkaa kaupunkia, en tullut nousseeksi, koska aika oli siksi täpärä; ja jos kerran tahtoo Hammerfestin tienoilla nauttia laajasta näkö-alasta, onki paras kulkea ylös toiselle vähän etelämpänä olevalle tunturille, jonka nimi norjaksi on Tyven ja joka on noin 1,300 jalkaa korkea. Siitä on puheen mukaan ihmeen kaunis näkö-ala sekä aavalle merelle pohjaan päin että tuntureille idässä, etelässä ja lännessä, joista varsinki Söreian ja Seilannin saarten jäätiköt pistävät silmään. Yhessä paikassa lähellä kaupunkia olisi sopinut käydä, vaan tietämättömyydestä en tullut sitä tehneeksi; se olisi ollut Fuglnäsissä lahen suussa. Tänne nim. päättyi se meridianilinja, joka vv. 1816—1852 määrättiin Ruijan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän halki Tonavan suuhun asti, ja jonka työn muistoksi tänne on pystytetty kivipatsas, jonka päällä on vinoon asetettu pronssinen maapallo. Se kyllä olisi sietänyt katselemista. Patsaassa on sekä latinainen että norjalainen päällekirjotus, vaan merkittävää on, että niitten maitten joukossa, joitten halki linja on käyty, ei ollenkaan mainita Suomea. "Per Norvegiam, Sueciam et Rossiam", sanoo kirjotus, ovat "trium gentium geometrae" määränneet kaaren. Suomi on ystävällisesti pistetty Venäjän kotkan siipien turviin.
Suomesta puhuen löytyi Hammerfestissä v. 1875 suomalaisia 309 henkeä; maaseurakunnassa sitäpaitsi 21, yhteensä siis 330. Suomi-kirjassa 1870 niiden lukumäärä ilmotetaan v. 1855 olleen 356, joten näyttää niinkuin suomalaisuus Ruijan pääkaupungissa olisi vähenemään päin. Tässä on kuitenki sama muistutus tehtävä kuin äskön Kistrannista puhuttaissa, että paitsi puhtaita suomalaisia myöski sekarotuiset ovat lukuun otettavat, ja niitä oli v. 1875 Hammerfestin kaupungissa 163 ja maaseurakunnassa 121. Jos edellisistä luetaan toinen puoli eli 81, jälkimäisistä 2/5 osaa eli 48 suomalaisiksi[27], tekisi siis suomalaisten lukumäärä Hammerfestin kaupungissa: 309 + 81 = 390 henkeä eli lähes 1/5 osa kaupungin koko väkiluvusta; maaseurakunnassa 21 + 48 = 69. Molemmissa seurakunnissa yht. 459 henkeä. Tämän mukaan ei suomalainen väestö olisi vähenemässä, eikä niitten suomalaisten puheesta, jotka satuin kaupungin sataman rannalla tapaamaan, tuntunutkaan niinkuin suomen valta olisi siellä alenemaan päin.
Valtiopäivämiesvaali Ruijan läänin maalaiskuntain puolesta oli iltapäivällä ennen tuloamme toimitettu kaupungissa maaherra J. Blackstadin edessä ja kun Repvågissa meistä eronneet valitsiamiehet olivat ajoissa perille ennättäneet, oli vaali päättynyt kahen hallitusta kannattavan miehen vaalilla. Kaikki 16 Haakon Adalsteinissä seurannutta valitsiamiestä oli nim. kuningasmielisiä ja valitsiamiehiä yhteensä ei ollut kuin 25. Noista 9:stä muusta oli kuitenki 5 eli 6 vapaamielisiä, niin että jos edellämainitut 16 eivät olisi vaaliin kerjenneet, olisi sen päätös ollut toinen. Maaherran kohteliaisuus Holmia kohtaan, kun hän käski höyryn kapteenia odottamaan tätä kuusi tiimaa, saapi kai siitä selityksensä, että Holm tiettiin olevan hallituksen kannattaja.
Nimismies Klerk, joka myös oli valitsiamies, arveli vaalin johosta, että kun se oli ensimäinen (muistaakseni) koko maassa, sillä tulisi olemaan jossaki määrin ratkaiseva merkitys, kuningasmielisiä kaikissa paikoin rohkaisemalla. Tämä arvelu kuitenki petti, sillä niinkuin tiedetään tuli enemmistö valtiopäivillä hallituksen vastustajia.
Hammerfestistä Tromssaan. Alattio. Tromssa.
Kolmantena päivänä, sittekun Taanasta oli lähetty, kuljettiin Hammerfestistä Tromssaan, jolla välin höyry kävi seuraavissa paikoissa: Hasvikissä Söreian eteläpäässä, Aksuvuonossa (Oksfjord) Alnasnjargan pohjoisrannalla, jonka perukkaa 2—3,000 jalan korkuiset, vedestä pystysuoraan nousevat tunturit ympäröivät ja jonka suussa Ruijan rikkaimmaksi mieheksi kehuttu kauppias, Buch, asuu, Bergsfjordissa samoin Alnasnjargan pohjoisrannalla, vaan vähän lännempänä Aksuvuonoa; siitä näki jonkun matkan päässä röysteisen, sinertävän jäätikön, joka juoksee, s.t.s. hiljaisesti liikkuu länteen päin, kunnes pudottelee jäätelinsä korkealta ilmasta alas Jökulfjordiin niemen länsirannalla; se taitaa olla Skandinavian ainoa jäävirta, Lappeassa (Loppen), jossa on samannimisen pitäjän kirkko, Kieruassa (Skjerfö) ja Kalsassa (Karlsö), niin ikään pitäjiensä kirkoilla, kaikki kolme pienokaisia saaria. Kieruaan tullessa kuljetaan Naavuonon (Kvenangerfjordin) suun poikki ja matkalla Kalsaan Jyykeän- ja Ulvusvuonojen suitten poikki, joitten välistä siintää Jivgnnjargan 2,000 jalkaa korkea niemennenä Lyngs-tuen. Kalsasta kuljettiin ensin, jollen aivan erehy, tuota kaltaista salmea Ringvadsön ja Reinön välissä, jonka vihantia, niityiksi raivatuita rantoja oli yhtä outo kuin miellyttävä katsella Tenojoelta tänne asti kestäneitten kallioiden perästä, sitte Grötsuntia länsipuolella Stuorranjargaa eli niinkuin suomalaiset sanovat Isonientä, ja viimein Tromssan salmea Tromssaan, johon tultiin sunnuntaina 6 p. elok. klo 11 illalla. Hammerfestin ja Tromssan väli on ainoastaan 25 meri- eli 16 maapenikuormaa, vaan yhtäkaikki oli matkalla viivytty lähes vuorokausi, kun höyrylaiva oli käynyt siksi monessa paikassa ja sitä paitsi Aksuvuonossa oli 5—6 tiimaa saatu odottaa pikkuhöyryä "Nor", joka kulkee Hammerfestin ja Alattion väliä ja Aksuvuonossa tapaa isot höyryt; se oli nyt matkavuoroissaan myöhästynyt senkautta, että edellisenä päivänä oli Repvågista käynyt noutamassa valtiopäivämieselektoreja Hammerfestiin.
Alattioon ei Haakon Adalstein poikennut ja se oli vahinko, koska Alattion seutu, jota yksimielisesti kiitetään Ruijan kauniimmaksi paikaksi, siten jäi näkemättä. Sinne kuljetaan Hammerfestistä ensin sitä salmea. "Strömmen", Virta, joka on Valassaaren ja Seilannin välissä ja jossa valaskaloja ennen aikaan kävi hyvin paljon, sitte Seilannin ja Vuorjenjargan väliin tulevaa salmea, Vargsund. Paitsi viime mainitun salmen kautta on Alattionvuono yhteydessä valtameren kanssa kahen toisenki "mahtavan" salmen kautta, Rognsundin, joka on Seilannin ja Stjernön välissä, ja Stjernmndin, joka on Stjernön ja Aluasnjargan välissä. Alattionvuonon länsirannalla pistää maahan ensin pitkä ja kaitainen Lankovuono (Langfjord), sitte lyhempi Talmulahti (Talvig), jonka rannalla Talmulahen pitäjän kirkko seisoo, "in reizender Lage", niinkuin Bædeker sanoo; itärannalla on pienempiä vuonoja. Kaamavuono (Komagfjord) Liinavuono (Lerrisfjord) y.m. Perukassa vuono jakaantuu tuon 700 jalkaa korkean Pyhävaaran (? Bassevarekin, norjaksi Kongshavnfjeldin) kautta kahteen haaraan, idempään, Rässivuonoon, Rafsbottn, johon Alattionjoki vetensä laskee, ja lännempään Bossakoppaan, jonka sisin perukka on nimeltä Kaavuono. Bossakopan rannalla on samanniminen kylänpaikka, kuulusa suurista talvimarkkinoistaan; lähellä kylää on Alattion uusi kirkko. Kaavuonon pohjoisrannalla on englantilaisten omistama Kaavuonon vaskitehas. Alattionjoen suussa on kylä nimeltä "Elvebakken", — paikan suomalaista nimeä en tiedä — jonka asukkaat melkein yksistään ovat suomalaisia. Varsinki kauniiksi kiitetään jokilaaksoa viimemainitusta kylästä ylöspäin: reheviä laidun- ja niittymaita, vaihetellen viljavien ohra- ja kaurapeltojen sekä verraten laajain pottumaitten[28] kanssa, ulottuu virstottain pitkin jokivartta; tuuheoita koivikoita näkyy siellä täällä ja paitsi koivua tapaa myöski muita lehtipuita, niinkuin haapaa, pihlajaa, tuomea; ja ylempänä vuorten syrjillä kasvaa vankat mäntymetsät. Puhumatta lakoista, mustikoista ja puoloista kypsyy täällä myöski viinimarjat, vaaraimet ja vatukat; kryytimaissa mansikatki. Ja tämä kaikki Lapin takana 70 asteen leveydellä!
Alattiosta kulkee Koutokeinon kautta valtatie Suomeen. Koutokeinoon käytetään kahta eri tietä: lyhempää läntisempää, joka kulkee tuon 2700 jalkaa korkean Nuppivaaran ynnä muitten tunturein poikki ja on 18 penik. pitkä, sekä itäisempää, 22 penikuorman pituista pitkin Alattion jokea ja Maasin kautta, jolloin koskein välttämiseksi Alattiosta lähettäissä kuljetaan Peskaalas-tunturin poikki. Talvella Alattion markkinain aikana joulu- ja maaliskuun alussa on näillä teillä vilkas liike, kun sisämaasta ja Suomen ja Ruotsin puolelta viedään alas voita, lihoja ja lintuja (metsikanoja, riekkoja) ja tuodaan takaisin jauhoja, kaloja ja kolonialitavaroita. Toinenki valtatien tapainen kulkee Alattiosta itä-etelään päin Jetsjärven kautta Kaarasjoelle, 20 penik. pitkä.
Alattion väkiluku teki v. 1875 yhteensä 2389 henkeä, joista 716 suomalaista, 178 lappalaista, 461 sekarotuista ja siis 1034 norjalaista. Talmalahen väkiluku teki 2146 henkeä, joista 155 suomalaista, 740 lappalaista, 435 sekarotuista ja 816 norjalaista. Koutokeinon väkiluku oli 719 henkeä, niistä 18 suomalaista, 651 lappalaista, 38 sekarotuista ja 12 norjalaista; lappalaisista oli 488 paimentolaisia (tunturilappeja).
Tromssa, Tromsö, lienee alkuaan suomeksiki samoin kuin norjaksi merkinnyt sitä pienenlaista saarta, joka on yläpuolella Paatsivuonon suuta mantereen (Stuorranjargan) ja Kvalön välissä; nyt samalla etupäässä tarkotetaan sanotulla saarella löytyvää kaupunkia. Saari on noin penikuorman pituinen ja parin virstan levyinen, ulottuen etelästä pohjoiseen, 1—2 virstaa leveän salmen, Tromssan salmen, Tromsösundin, kautta erotettu mantereesta. Se on toisenlaatuinen kuin muut Ruijan saaret sen puolesta, että on verraten hyvin matala, vaan mataluutensa johosta se myöski on toisia viljavampi: vihannat niityt peittävät sen rantoja ja paitsi koivua siinä myöski kasvaa pihlaja ja tuomi. Kaupunki on rakettu Tromssan salmen varrelle, saaren itärannan eteläpuoleen. Jos saari on sievä, täytyy sanoa, että kaupunki ehkä on vielä sievempi; kadut olivat leveöitä ja puhtaita ja rakennukset, jotka haminassa ja vähän ylempänä rannasta kulkevan pääkadun varrella olivat oikein komeoita ja suuria, useat kolmikertaisia, alakerrat laitetut loistaviksi kauppabutikeiksi, olivat syrjäisemmissäki kaupungin-osissa hyvässä kunnossa pidettyjä, laudotetuita ja maalatuita. Kirkkotori oli tehty puilla ja pensaskasveilla istutetuksi kauniiksi esplanadiksi. Länteen käsin maa kaupungista vähitellen kohoaa kankaaksi, joka rajottaa näkö-alaa sinne päin, vaan idän puoleen silmä ihastuneena kiintyy vastapäätä kaupunkia salmen toisella rannalla nousevaan, noin 4000 jalkaa korkeaan, ikuisella lumella ja jäällä peitettyyn Tromstindin mahtavaan tunturiin. Vaikka katselin kaupunkia sateisen yön hämärtävässä valossa, en voi muuta sanoa kuin että se teki erittäin miellyttävän vaikutuksen, ja aivan perustetuksi myönnän sen ihastuksen, jolla norjalaiset sekä suullisesti että kirjallisesti puhuvat tästä "ultima Thulen pääkaupungista".
Tromssa sai kaupungin-oikeudet v. 1794, vaan eli samoin kuin Hammerfest ensi alusta kituvaa elämää, niin että siinä vielä v. 1818 vain oli 35 taloa (Friis) s.t.s. noin 3—400 henkeä. Viime aikoina seki sentään on rohkeasti edistynyt, vieläpä rohkeammin kuin muut Ruijan kaupungit, niin että siinä v. 1875 oli 5,409 henkeä. Kaupungissa asuu Tromssan läänin maaherra ja Tromssan hippakunnan piispa. Kauppiaita oli Tromssassa v. 1875 102, joista 75 tukkukauppiasta; Ruijan kolmessa toisessa kaupungissa oli kauppamiehiä sanottuna vuonna yhteensä ainoastaan 72, joista 38 tukkukauppiasta. Etevimmiksi Tromssan kauppiaiksi sanottiin P. Hansenia, Kr. Dreijeriä ja Holstia. Kaupungissa on kansakouluopettajaseminari ja kymnaasi; kirkkoja oli muistaakseni kolme, niistä yksi katolinen. Kymmenkunta vuotta taapäin perustettiin kaupunkiin museo, joka on lähellä kaupungin komeaa vierasten majaa, grand hotel, ja varustettu arvokkailla luonnon- ja kansantieteellisillä esineillä. Vesijohto on laitettu kaupunkiin vähän lännempänä olevasta järvestä. Tämän järven ympärille Tromssan pohatat ovat rakentaneet huviloita, niin sieviä puutarhoillensa, että Friisin arvelun mukaan niiden ei tarvitsisi hävetä Kristianiankaan seuduilla olemasta. Jos lukia suvaitsee muistaa, että Tromssassa ollaan 69° 38' asteen leveydellä, siis yhtä pohjoisessa kuin Utsjoella, ei hän varmaan voi olla kaikesta tästä kummiinsa joutumatta.
Omituista on, että ihanalla Tromssalla entiseen aikaan on ollut, sama maine kuin Blocksbergilla Saksassa eli Blåkullalla Ruotsissa, niin että sinne on luultu velhojen ja noitien juhla-öinä kokontuvan syömään, juomaan ja mässäämään (Friis); jonka taikauskon perintönä ehkä on pidettävä, että länsi-Ruijan suomalaisetki puheessaan käyttävät tuota suomalaisen korvalle outoa sanaa "trolli". Kenties asia on siten selitettävä, että Tromssan saaren kauneus pisti lappalaistenki silmään, kun he poroineen tulivat Tromstindin kupeelle, että he juhliensa viettopaikaksi valitsivat tuon kauniin saaren, ja että nämät juhlat, joihin arvaten joku epäjumalanpalvelus oli yhistetty, näyttivät norjalaisille niin eriskummaisilta, etteivät he voineet pitää juhlanviettäjiä muuna kuin noitina.
Näkö-alaa Tromstindin harjulta muuten kiitetään verrattoman laajaksi ja ihanaksi, ja semmoinen se mahtanee ollaki. Itään päin tulee Ulvus- ja Muskuvuonojen taa Jyykeänniemen valkoselkäinen alppijakso; pohjassa päin kiiltävät Skulgamtunturit Ringvatsön etelärannalla; länsi-etelään käsin tulee Bensjordtind mantereen päähän Paatsivuonon suun tuolle puolen, ja lännessä kulkee pitkin Kvalön saarta alppiharju, josta Vastindin, Blaamandin y.m. tunturit kohottavat huippujansa ilmaan. Syvällä jalkain alla Tromstindin juuren ja Kvalön välissä lepää sinisten aaltojen sylissä Tromssan viheriä saari, ja Kvalön tunturein takaa siintää valtameren ääretön vedenpinta.
Tromstindin eteläpuolella on Tromssan laakso, Tromsödalen, johon vierasten matkustajain on Tromssasta tapa poiketa lappalaisleiriä katsomaan. Kesäksi nimittäin Tromssan laaksoon aina tulee muutamia ruotsin lappalaisperheitä Karesuvannosta Muonionjoen varrelta, tuoden muassaan 4—5000 poroa.
Tromssa on melkein aivan norjalainen kaupunki. V. 1875 siinä oli suomalaisia ainoastaan 98 henkeä ja lappalaisia vain 8; sekarotuisia 64. Tromssansalmessa ei ollut suomalaisia kuin 11 henkeä. Tromssaan ei kuitenkaan suomalaisten asutus lopu, joku määrä heitä vielä löytyy länsi-etelään päin siitä. Niin oli vuonna 1875 suomalaisia Paatsivuonossa 64 henkeä, Malangissa 20, Malanginvuonoon laskevan Maals-elvan ja tämän lisäjoen Bardu-elvan varrella 118, Hillesössä 32, Senjen saaren kahessa pitäjässä, Bergissä ja Tranössä 239, Lenvikissä 73, Salangissa 47, Ibestadissa 62, Sandissa, Trondenäsissä ja Kvedfjordissa 14; yhteensä 675 henkeä. V. 1855 oli Tromssasta alaspäin ainoastaan 248 suomalaista (Suomi, 1870), ja suomalaisten lukumäärä täällä päin näyttää siis olevan kasvamaan päin. V. 1875 oli sitäpaitsi sekarotuisia vastaluetetuissa pitäjissä 1,431.
Tromssan lääni, jonka ainoa kaupunki Tromssa on, ulottuu Alnasnjargalta pohjoispuolelle Ofoten-lahtea 68° 30' asteen leveydelle. Vaikka kooltansa pienempi Ruijan lääniä on se kuitenki kolmatta vertaa väkirikkaampi: v. 1875 siinä luettiin 54,019 asukasta, kun Ruijan läänissä vain oli 24,075. Tromssan läänistä etelään päin tulee Tromssan hippakunnan kolmas lääni, Nordlannin amtti, joka ulottuu 68° 30' asteen leveydeltä 65:lle asteelle saakka, siis Oulun tasalle; hallituskaupunki on siinä Bodö Saltenfjordin suussa (67° lev.). Mainittavia paikkoja Nordlannin läänissä ovat Fagernäs Ofoten-lahen perukassa, johon Luulaja—Ofotin rautatie on aiottu päättyväksi, kalastuksesta tunnetut Lofoten-saaret, joitten kahen eteläisimmän välissä vaarallinen Malström, Myllyvirta, pauhaa. Salt- eli Storströmmen Saltenfjordin suussa, samanluontoinen vaan vielä kauheampi virta kuin Malström, ja Svartisen Saltenfjordista etelään päin, noin 7 penik. pitkä, 2—4 leveä, lumi- ja jääkenttä, joka peittää keskimäärin 4000 jalan korkuista tunturimaata. Mal- eli Saltströmiä ovat Kalevalan laulajat luultavasti tarkottaneet puhuessaan "Ruijan koskesta kovasta, palavasta pyörtehestä"; karjalaisille nämät seudut eivät ole olleet tuntemattomia, niinkuin arvaa siitäki, että karjalainen siirtokunta 13:lla vuosisadalla asettui Malangiin. — Väkiluku Nordlannin läänissä v. 1875 oli 105,141 henkeä. Etelä-osa Nordlandia oli ennen vanhaan nimeltä Haalugaland (Helgeland), johon Oulun ja ruotsinpuolisen Kainuun läänien asukasten esivanhemmat, kainulaiset, aikanaan tuo tuostaki tekivät sotaretkiä tunturein poikki.
Tromssasta annetaan ulos tietääkseni kolme sanomalehteä: Tromsö-posten, Tromsö Amts- ja Tromsö Stifts-tidende.
Lyhyt luku Ruijan kalastuksista.
Tromssa on Ruijan maakunnan läntisin kaupunki ja koska nyt olemme siihen tulleet, heittäkäämme yleinen katsahus Ruijan kalastuksiin. Norjan virallinen tilasto tarjoaa hyviä lähteitä tämmöiseen katsahukseen[29].
Niinkuin edellisessä usein jo on mainittu, on pääkalastus Ruijassa turskan pyynti, jota varsinki harjotetaan keväällä vaan vähin jo talvellaki. Pyydetty määrä teki vuosikymmenenä 1873—1882 keskimäärin 15 1/4 miljoonaa kappaletta turskaa; suurin saalis, 23 1/2 milj. oli v. 1880, vähin, 5 l/4 milj., v. 1876. V. 1882 teki saalis 7 1/4 milj. Turskan saalis koko Norjasta oli vuosina 1872-1880 keskimäärin vuodessa 54 1/4 milj. kapp., joten saalis Ruijasta siis oli lähes 28%. (Ruijalla tässä ja seur. sivulla tarkotan lääniä).
Rahassa tämä saalis, heti pyydettyä myötynä, teki (maksojen y.m. kanssa) Ruijassa keskimäärin vuodessa 8,680,000 ja koko Norjassa 14,400,000 kruunua.
Kesäkalan, etupäässä saidan, pyyntimäärää Ruijassa en ole tilastossa löytänyt ilmotetuksi, vaan sen raha-arvo teki esm. v. 1880 788.000 kr. eli enemmän kuin puolet koko maan kesäkalan pyynnin arvosta (1,448,000 kr.). Vuosikymmenenä 1860—1878 tämä arvo Ruijassa vuosittain teki 706,000 kr.
Lohen ja taimenen pyynnin arvoa Ruijassa ilmotetaan vv. 1869—1878 keskimäärin vain 3,000 kruunuksi, joka tuntuu niin vähältä, että olisi taipuvainen luulemaan ilmotusta ereykseksi. Todenmukaisemmalta kuuluu maaherran ilmotus tästä pyynnistä v. 1878, jolloin oli saatu 1138 viekoa lohta (ja taimenta), raha-arvossa laskettua 13,646 kruunuksi. Pääpyyntipaikkoja olivat Taana (500 viekoa), etelä-Varanki (350 v.), Kistranni (150 v.) ja Talmulahti (60 v.). Lohensaalista koko Norjasta vv. 1869—1878 ilmotetaan keskimäärin 336,000 kruunuksi.
Holkerinpyynti tuotti vuosina 1873—1878 keskimäärin 4,179 tynnyriä maksoja, joitten arvoa rahassa laskettiin 92,649 kruunuksi. Suurin saalis oli v. 1873 eli 6,363 tynnyriä, arvattua 154,000 kruunuksi, vähin v. 1877 eli 2,344 tynnyriä (48,500 kr.)
Pyynti Huippuvuorilla ja Novaja Semljan luona tuotti vuosina 1871—1878 keskimäärin 122,250 kruunua. V. 1878, jolloin saaliin arvo teki 92,000 kr., pyydettiin 363 mursua, 3,676 hyljettä, 69 merikarhua, 789 peuraa sekä 3 (valkeaa) delfiiniä, jonka ohessa kerättiin 13 viekoa höyheniä. Pyytöön lähetään sekä Hammerfestistä ja Alattiosta että Vesisaaresta.
Valaskaloja saatiin Varangissa vv. 1874—1877 keskimäärin 40 kappalta, joitten arvo laskettiin 80,000 kruunuksi. V. 1878 saalis teki 135 valasta ja 266,000 kr. V. 1882 saivat Vesisaaren Sanoman mukaan Ruijassa: Sv. Foyn 3 laivalla 99 kapp., Karsten Bruun Rautavuonossa 1 laivalla 16, kapteeni Evensen samassa paikassa 1 laivalla 62, kapteeni Ellefsen Vuoreijassa 1 laivalla 59, kapt. Gerh. Sörensen myöski Vuoreijassa 2 laivalla 83; sitäpaitsi kapt. Berg Syltefjordissa, 1 laivalla 26, kapt. Hansen Magerössä 1 laivalla 8 ja kapt. Bull Söreijassa 1 laivalla 40. Yhteensä 393 valasta, joka 2000 kruunun mukaan kappaleelta tekisi 786,000 kr.
Yksi kalastus vielä on mainitsematta, nimittäin rasvasillin, jota länsi-Ruijassa vähin harjotetaan. Se antoi vv. 1876—1878 keskimäärin 11,400 tynnyriä eli raha-arvossa 80,000 kr. V. 1878 oli tulo vähin, 41,000 kr.
Tulon kaikista Kuijan läänin kalastuksista läänin maaherra v. 1878 arvelee tehneen:
Talvi- ja kevätpyynnistä ………. kr. 2,069,000.
Kesä- ja syyspyynnistä[30] …….. " 771,000.
Sillinpyynnistä ………………. " 41,000.
Holkerinpyynnistä …………….. " 48,000.
Pyynnistä ulompana jäämeressä[31] . " 110,000.
Valaskalanpyynnistä …………… " 266,000.
Yhteensä kr. 3,305,000.
Tämä summa on kuitenki vähempi kuin keskimääräinen tulo edellisten kaheksan vuoden saaliista, joka teki 4,077,250 kr. Vaan turskan saalis v. 1878 oli alle keskinkertaisen (12 milj.) Neljäksi miljonaksi kruunuksi saattanee siis ainaki lukea vuotista tuloa kalanpyynnistä Ruijassa.
Nimittäin Ruijan läänissä; Ruijan maakunnassa se tulee vähän, vaikkei paljo isompi. Tromssan läänin kalastukset tuottivat esm. v. 1880 602,000 kr., vaan siihen ei tuloa holkerin- ja mursun y.m. pyynnistä ole luettu, niin että tämän kanssa koko tuloksi saanee laskea 7—800,000 kr. Jos tätä summaa sopii pitää läänin keskimääräisenä tulona ja siitä luetaan läänin Ruijaan kuuluvan osan hyväksi esm. 300,000 kr., tekisi kalanpyynnistä lähtevän tulon määrä koko Ruijan maassa vuosittain lähes 4 1/2 miljoonaa kruunua eli noin 6 milj. markkaa. Siihen ei ole otettu pyynti kotitarvetta varten.
Huomattava kuitenki on, että mainittu summa osottaa ainoastaan juuri merestä saadun ja siis valmistamattoman kalan arvoa. Kun kala ja muu saalis on kaupankaluksi ennätetty saada, on sanottu arvo noussut paljo suuremmaksi. Sen voipi nähä Ruijan neljästä kaupungista tapahtuvan viennin suuruudesta, joka esm. v. 1881 oli seur.:
Tromssasta …………….. kr. 1,196,300.
Hammerfestistä …………. " 1,351,300.
Vuoreijasta ……… …… " 1,635,800.
Vesisaaresta …………… " 2,198,600.
Yhteensä kr. 6,382,000.
Kalan ja muun merestä lähtevän saaliin osaksi saanee tästä summasta lukea ainaki 6 milj., koska Ruijasta ei muuta mainittavaa kalua ole ulkomaille vietävää. Pyydetyn kalan y.m. arvo olisi siis ulosvietäissä enennyt kolmannella osallaan, joka osa jääpi kauppiasten omaksi, niinkuin valmistamattoman kalan arvo jääpi pyytömiesten vaivain palkaksi.
Vienti yleensä, niin kalatuotteiden kuin muiden tavarain, koko Norjasta teki v. 1881 120 milj. kruunua, joten vienti Ruijasta oli vähän enemmän kuin 1/20 osa eli 5,32 %. Ruijan väkiluku ei kuitenkaan v. 1875 eikä siis luultavasti v. 1881:kään ollut kuin 1/40 osa eli 2,6 % koko valtakunnan väkiluvusta — Ruijan maakunnassa oli v. 1875 47,149 ja koko Norjassa 1,806,900 henkeä — ja vienti Ruijasta lienee siis v. 1881 suhteellisesti ollut kahta suurempi kuin muusta Norjasta. Kaloja vietiin yleensä Norjasta ulos v. 1881 42 miljonan arvosta, kalanmätiä, maksoja ja kalaguanoa 2 1/2 milj. sekä traania ja ihraa 5 1/2 milj. arvosta, kaikkiaan 50 miljonan arvosta. Ruijan 6 milj. tekee tästä viennistä 12 %.[32]
Vielä paremman käsityksen Ruijan viennin suuruudesta saamme, jos vertaamme sitä esm. Oulun läänin vientiin. Oulun läänin viennin arvo teki v. 1881[33]:
Oulusta ……………….. 6,493,430 m.
Praahessta …………….. 724,253 "
Kemistä ……………….. 795,442 "
Torniosta ……………… 1,694,269 "
Siis yhteensä 9,707.394 markkaa eli ainoastaan 772,594 m. enemmän kuin Ruijasta, jonka vienti suomen markoissa tekee (à 1:40) 8,934,800 m. Oulun läänin väkiluku v. 1881 oli kuitenki 207,782 henkeä, siis 4 vertaa suurempi kuin Ruijan.
Ruijan kala viedään suurimmaksi osaksi ulos ainoastaan kuivattuna, jolloin se Norjassa kulkee nimellä "törfisk", kapakala. Muualla Norjassa turska taas enimmästi sekä kuivataan että suolataan ja kutsutaan silloin "klipfisk". Jälkimäisen vienti on ylipäänsä kolmatta vertaa suurempi kuin ensimainitun; niin vietiin esm. v. 1877 45 milj. kilogrammia "klipfisk" ja 21 milj. kilogr. "kuivaa" kalaa, v. 1881 42 milj. kilogr. edellistä ja 19 milj. kilogr. jälkimäistä. Kuivan kalan vienti Ruijasta oli 1000-kilogrammissa:
Tromssasta ………….. 3,861. 1,945.
Hammerfestistä ………. 2,842. 1,357.
Vuoreijasta …………. 1,296. 1,483.
Vesisaaresta ………… 1,643. 2,206.
Yhteensä siis Ruijasta v. 1877 9 milj. 642,000 kilogr., v. 1881 6 milj. 991,000, tehen Ruijan vienti siis koko Norjan kuivankalan viennistä edellisenä vuonna lähes 46%, jälkimäisenä 36,8 %.
Traania vietiin Norjasta ulos: a) medicinitraania (kalanmaksa-öljyä) v. 1877 31,096 hektoliiteriä, v. 1880 33,638, v. 1881 22,006; b) muunlaatuista v. 1877 121,258, v. 1880 134,917, v. 1881 102,910 hektoliiteriä. Yhestä hektoliiteristä (s.o. 38 1/5 suomen kannusta) maksoja luetaan tulevaksi sama määrä traania.
Turskan mätiä, jota suolattuna käytetään sardiininpyynnissä syöttinä, ei Ruijasta viedä ulos, koska turska pyydettäissä jo on kutenut. Muusta Norjasta viedyn mädin määrä tekee runsaasti kolmannen osan traanin vientimäärästä.
Suhta turskan ja siitä lähteväin syrjätuotteiden arvon välillä lasketaan niin, että jos mätiä saadaan, itse kala antaa 72,8, maksat 17,6, mäti 8,0 ja päät 0,7 prosenttia, ja jos mätiä ei saada, siis Ruijassa, itse kala 75,9, maksat 23, päät l,1 prosenttia.
Osanottajia lotaturskan pyynnissä oli vv. 1869—1877 keskimäärin 14,205, joilla oli 4055 venettä. Suurin määrä oli v. 1872 eli 16,636, vähin v. 1877, 10,355. Kunki kalastajan osaksi luetaan vuosikymmenenä 1869—1878 vuosittain tulleen 920 kapp. turskaa, joitten arvo ei kuitenkaan nouse kuin noin 180 kruunuun. Hinnat ovat näet Ruijassa sen etäisyyden tähen paljo halvemmat kuin etelämpänä. Kun Lofotissa, joka on vahvin pyytöpaikka, jo mainittuna vuosikymmenenä hinta 100 turskalta keskimäärin oli 30 kr., oli se Ruijassa vain 19 1/2 kr. Hintaan oli silloin luettu myöski maksat, mäti ja päät.
Kesä- ja syyskalan pyyntiä harjotti Ruijassa (läänissä) v. 1878 yhteensä 8269 miestä, joista ulkolaisia (Ruijan ulkopuolelta) 4633. Miehen osaksi tuli arviolta 94 kr.
Rasvasillin pyyntiin samana vuonna otti 1080 miestä 411 veneellä osaa.
Holkerinpyynnissä oli Ruijan läänistä v. 1878 32 venettä 136 miehellä ja 18 alusta 89 miehen väestöllä. Edellisinä vuosina laivain määrä varsinki oli isompi: v. 1876 se teki 31, 165 miehen väestöllä, v. 1874 42 ja 221 miestä, v. 1873 49 ja 262 miestä.
Huippuvuorilla ja Novaja Semljaalla kävi Ruijan läänistä v. 1875 24 alusta 231 miehen väestöllä, v. 1877 20 alusta 203 miehen väestöllä ja v. 1878 16 alusta ja 149 miestä.
Tromssan läänistä kävi v. 1878 35 alusta 158 miehen väestöllä ulompana jäämerellä, joista 33 alusta pyyti: 258 mursua, 2180 hyljettä, 142 delfiiniä, 41 merikarhua, 702 peuraa, 52 viekoa höyheniä, ja 3 milj. kalaa, joista lähti 554 tynnyriä kalanmaksoja ja 508 tynn. holkerinmaksoja. Koko tulo arveltiin 120,000 kruunuksi, jolloin esm. mursu on laskettu 48 kruunuksi, hylje 12 kr., peura 12 kr., vieko höyheniä 48 kr., tynnyri kalanmaksoja 12 kr. ja tynn. holkerinmaksoja 18 kruunuksi.
Kauppalaivoja oli lotaturskan pyynnissä läsnä v. 1877 257, joilla oli 11,600 tonin kantavuus ja 1296 miehen väestö. V. 1878 olivat nämät numerot: laivoja 260, toneja 12,389, miehiä 1342. Suurin määrä laivoja oli v. 1875 eli 356.
Laivaliike yleensä ulkomaan kanssa Ruijan neljässä kaupungissa oli v. 1881:
Tulleitten laivojen Lähteneitten l.
Tonimäärä. Tonimäärä.
Tromssa ………………….. 20,372. 20,895.
Hammerfest ……………….. 7,665. 9,322.
Vuoreija …………………. 16,337. 15,986.
Vesisaari ………………… 9,959. 11,517.
54,333. 57,720.
Tullitulot tekivät v. 1881:
Tromssassa ………………. 166,254. kr.
Hammerfestissä …………… 68,775. "
Vuoreijassa ……………… 56,821. "
Vesisaaressa …………….. 67,289. "
Yhteensä siis 359,139. kr. eli 502,794 markkaa.
Tullitulot Oulun läänin neljässä kaupungissa olivat v. 1881 yhteensä 949,917 markkaa, jaettuna seur. tavalla:
Oulu ………………….. 577,938.
Praahe ………………… 157,315.
Tornio ………………… 121,006.
Kemi ………,…………. 93,658.
Tullitulojen vähemmyys Ruijassa saapi siitä luonnollisen selityksensä, että konsumenttein määrä siellä on niin paljo pienempi kuin Oulun läänissä — jos molempain maitten tullitaksat muuten ovat yhenlaatuiset. Suhteellisesti nämät tulot sitteki Ruijassa ovat kahta suuremmat, kun väkiluku siellä vain on neljäs osa Oulun läänin väkiluvusta. Ja että, niinkuin ylempänä jo osotettiin, Ruijan vienti suhteellisesti väkilukuun on neljä ja suhteellisesti alueen suuruuteen kolme vertaa isompi kuin Oulun läänin, on tosiaan omansa herättämään kummastelemista.