"Nostakaa purjeet!
"Seuratkaa nyt minua, gootit", huusi iloinen, nuorekas ääni.
Purjeet lensivät ylös ja levittäytyivät suurina siipinä goottien kuninkaanlaivan "Villin Joutsenen" molemmille puolille.
Komeata oli katsella, kun mahtava alus kaikkien purjeittensa ja sadan soutajan eteenpäin kiidättämänä lensi jokea ylöspäin.
Sitä valaisivat kamalasti molemmilla puolilla palavat palkit ja venheet.
Hillittömästi, turmiota tuottavan näköisenä laiva kiiti eteenpäin.
Yläkannen molemmilla puolilla, soutajien suojaksi rakennetulla katolla oli goottisotureita polvillaan vieri vieressä, kilpi kilvessä kiinni muodostaen siten kuparisen seinän nuolia vastaan.
Laivan keulassa oli jättiläismäinen joutsen siivet levällään.
Siipien välissä joutsenen selässä kuningas Totila seisoi miekka oikeassa kädessään.
"Eteenpäin", komensi hän.
"Soutakaa, pojat!
"Voimainne takaa!
"Olkaa varuillanne, gootit!"
Cethegus tunsi tuon nuorekkaan vartalon.
Hän tunsi äänenkin.
"Antakaa laivan tulla lähelle.
"Aivan lähelle.
"Kahdenkymmenen askeleen päähän.
"Ampukaa silloin vasta.
"Ei vielä.
"Nyt.
"Nyt. Ampukaa!"
"Suojatkaa itseänne gootit!"
Nuolisade lensi laivaa kohti.
Mutta kilpilinnasta nuolet kimposivat takaisin.
"Kirous", huusi prefektin takana seisova Piso.
"He aikovat katkaista ketjusulun laivansa kovan vauhdin avulla.
"Heidän aikeensa onnistuukin varmasti, vaikka kaikki kannella olevat miehet kaatuisivat.
"Soutajathan ovat näkymättömissä.
"Ja etelätuulta emme voi pysähdyttää."
"Tuli purjeisiin!
"Tuli laivaan!
"Kekäleitä tänne", komensi Cethegus,
Yhä lähemmäksi tuli uhkaava joutsen.
Yhä lähempää uhkasi laivan keula kireälle jännitettyä sulkua.
Kekäleistä, joita rannalta heitettiin, lensivät jo muutamat laivaan.
Yksi lensi fokkipurjeeseen. Se leimahti tuleen ja paloi poroksi.
Toinen — Cethegus itse oli sen heittänyt — hipaisi goottikuninkaan liehuvaa tukkaa.
Kekäle putosi hänen viereensä.
Hän ei huomannut sitä.
Silloin hänen luokseen juoksi nuorukainen, jolla puolustus- ja hyökkäysaseena oli vain paimensauva.
Nuorukainen polki kekäleen sammuksiin.
Muut kekäleet kimposivat kiivistä jokeen ja sammuivat.
Laivan keula oli enää vain kahdeksan askeleen päässä ketjusta.
Roomalaiset odottivat vapisten iskua.
Silloin Cethegus astui venheensä keulaan, otti raskaan heittokeihään ja tähtäsi tarkasti.
"Huomio", huusi hän.
"Heti kun barbaarien kuningas on kaatunut, heittäkää uusia kekäleitä!"
Hän tähtäsi tarkasti.
Heitettyään kätensä vielä kerran taaksepäin hän singahdutti keihään vihansa ja käsivartensa koko voimalla.
Hänen miehensä odottivat henkeään pidättäen.
Mutta kuningas ei kaatunut.
Hän oli katsonut tarkoin heittäjää.
Siitä huolimatta hän heitti pitkän, kapean kilpensä kannelle.
Hän katsoi tarkoin keihään kärkeen, vasen kilvetön käsi ojolla.
Keihäs lensi suhahtaen sitä paikkaa kohti, jossa paljas kaula alkaa.
Kun se oli aivan iskemäisillään kaulaan, kuningas sieppasi sen kiinni vasemmalla kädellään ja — — heitti sen saman tien takaisin prefektiin päin, jonka vasempaan käteen kilven yläpuolelle se sattui.
Cethegus lysähti toiselle polvelleen.
Samassa silmänräpäyksessä laivan keula sattui kiinteään ketjuun.
Se katkesi.
Roomalais-venheet, jotka olivat olleet sen vieressä, kaatuivat — sekin, jossa Cethegus oli — tai ajelehtivat virtaa alas.
"Voitto", huusi Totila. "Antautukaa, palkkasoturit!"
Cethegus pääsi haavoistaan huolimatta uiden Tiberin vasemmalle rannalle.
Hän näki, miten goottilaivasta laskettiin kaksi venhettä, joista toiseen kuningas astui.
Hän näki, miten kokonainen laivasto pieniä goottilaisia aluksia tuli kuninkaan laivan jäljessä, mursi hänen jousimiestensä venherivin ja laski miehiä maihin molemmille rannoille.
Hän näki, miten hänen abasginsa, jotka eivät olleet aiotut eivätkä aseistetutkaan käsikähmää varten, antautuivat joukottaan muutamille goottilaisille miekkamiehille.
Hän näki, miten kuninkaan laivasta ammuttiin vasemman rannan puolustajia.
Hän näki kuninkaan pienen venheen laskevan maihin samalle rannalle, jonne hän oli läpimärkänä päässyt.
Hän oli kadottanut uidessaan kypäränsä. Kilven hän oli vapaaehtoisesti upottanut päästäkseen nopeammin maihin.
Hän aikoi rientää miekkoineen maalle nousevaa kuningasta vastaan.
Samassa goottinuoli hipaisi hänen kaulaansa.
"Sattui, Hadusunt", iloitsi nuori ampuja, "paremmin kuin silloin marmorihaudan luona."
"Hyvin, Guntamund."
Cethegus horjui.
Syphax saapui hänen luokseen.
Samalla kertaa joku laski kätensä hänen olkapäälleen.
Se oli Marcus Licinius.
"Sinäkö täällä?
"Missä ovat miehesi?"
"Kuolleet", virkkoi Marcus.
"Nuo sata roomalaista kaatuivat Caesarin linnoituksessa.
"Teja, hirmuinen Teja ryntäsi sinne.
"Puolet isaurilaisista kaatui matkalla Kapitoliumiin.
"Jäännökset puolustavat Kapitoliumin porttia ja talosi edustalla sijaitsevaa puolilinnoitusta.
"Minun voimani ovat lopussa.
"Tejan kirves tunkeutui kilpeni läpi kylkiluihin.
"Voi hyvin, suuri Cethegus!
"Pelasta Kapitolium!
"Mutta joudu!
"Teja on nopea."
Marcus kaatui maahan.
Liekit nousivat öistä taivasta kohti Kapitoliumin vuorelta.
"Täällä joella ei ole enää mitään tekemistä", virkkoi prefekti vaivoin.
Hänen verenvuotonsa oli kovin runsas ja se heikensi häntä.
"Minä pelastan Kapitoliumin.
"Sinulle, Piso, uskon barbaarikuninkaan tuhoamisen.
"Olet jo kerran ennenkin palauttanut goottikuninkaan Rooman kynnykseltä.
"Palauta toinenkin, mutta palauta vainajana.
"Sinä, Lucius, kosta veljesi puolesta!
"Älä lähde mukaani!"
Cethegus katsahti vielä kerran vihaisesti kuningasta, jonka jalkojen juureen abasgit olivat polvistuneet armoa anomaan.
Hän huokasi syvään.
"Sinä horjut, herra", virkkoi Syphax huolissaan.
"Rooma horjuu", vastasi Cethegus.
"Kapitoliumiin!"
Lucius Licinius puristi vielä kerran kuolevan veljensä kättä.
"Lähden sittenkin hänen mukaansa", virkkoi hän tälle.
"Hän on haavoittunut."
Sillä aikaa kun Cethegus, Syphax ja Lucius Licinius katosivat yön pimeyteen, asettui Piso erään basilikan pylvään taa, jonka ohi kuninkaan piti joelta tullessaan kulkea.
Kuningas oli jättänyt antautuneet abasgit seurueensa huostaan.
Hän astui muutamia askeleita maalle päin osoittaen miekallaan liekkejä, jotka nousivat Kapitoliumista.
Sitten hän kääntyi joelle katselemaan goottien maalle nousua.
"Eteenpäin", kehoitti hän. "Rientäkää!
"Tuo tulipalo on sammutettava.
"Taistelu on päättynyt.
"Nyt, gootit, on teidän suojeltava Roomaa, sillä se on teidän."
Tätä hetkeä Piso käytti hyväkseen.
"Apollo auttajani", mietti hän, "salli nyt miekkani sattua yhtä terävästi kuin jambini ovat muinoin sattuneet."
Hän hyökkäsi paljain miekoin pylvään takaa kuninkaan kimppuun, joka seisoi selin häneen.
Mutta kun hän oli aivan kuninkaan vieressä, pudotti hän kiljaisten miekkansa.
Navakka kepinisku oli lamauttanut hänen käsivartensa.
Samassa nuori paimen hyökkäsi hänen kimppuunsa ja paiskasi hänet maahan.
Voittaja pani polvensa hänen rinnalleen.
"Antaudu roomalainen susi", huusi nuorukainen heleällä äänellä.
"Kas, Piso, jambimestari…
"Hän on vankisi, poika", virkkoi kuningas käännyttyään heihin päin.
"Hänen on maksettava kalliit lunnaat.
"Mutta kuka sinä oikein olet, paimenpoika ja hevoseni taluttaja?"
"Sinun henkesi pelastaja hän on, herra", virkkoi Hadusunt-vanhus.
"Me näimme roomalaisen hyökkäävän kimppuusi.
"Mutta olimme liian kaukana voidaksemme huutaa sinulle tai muuten joutua apuun.
"Poikaa saamme kiittää hengestäsi."
"Mikä sinun nimesi on, nuori sankari?"
"Adalgot."
"Mitä täältä haet?"
"Rooman prefektiä, Cethegus-roistoa.
"Missä hän on, herra kuningas?
"Sano se minulle.
"Minut ohjattiin tänne.
"Täällä sanottiin hänen koettavan torjua rynnäkkösi."
"Hän oli täällä.
"Hän on paennut.
"Hän on kai kotonaan."
"Aiotko kukistaa helvetin kuninkaan tuolla kepillä", kysyi Hadusunt.
"En", huudahti Adalgot. "Onhan minulla nyt miekka."
Hän otti maasta vankinsa miekan, heilutti sitä ilmassa ja katosi yöhön.
Totila jätti Pison goottien haltuun, joita oli joukottain laskenut maihin Tiberin molemmille rannoille.
"Rientäkää", virkkoi hän.
"Pelastakaa Kapitolium, jonka roomalaiset ovat sytyttäneet."
Sillä välin prefekti oli jatkanut matkaansa rannalta Kapitoliumille.
Porta Trigeminan kautta hän meni Forum boariumille.
Janustemppelin luona väkijoukko pidätti häntä hiukan.
Haavastaan huolimatta hän kulki niin nopeasti, että Syphax ja Lucius
Licinius jaksoivat töintuskin seurata häntä.
Useita kertoja he kadottivat hänet näkyvistään.
He saavuttivat hänet taas.
Hän aikoi mennä Porta carmentaliksen läpi ja päästä siten
Kapitoliumille takaapäin.
Mutta portilla oli suuri goottijoukko.
Siellä oli myöskin Vakis.
Hän tunsi prefektin jo kaukaa.
"Kostoa Rautgundiksen puolesta", huusi hän ja heitti suuren kiven, joka sattui prefektin kypärättömään päähän.
Cethegus kääntyi pakoon.
Hän muisti erään paikan, jossa muuri oli murtunut.
Se oli portista koilliseen.
Hän pyrki sinne päin mennäkseen muurin yli.
Mutta kun hän lähestyi muuria, leimahtivat Kapitoliumilta liekit korkealle ilmaan.
Häntä vastaan juoksi muurinmurtuman yli kolme miestä.
Ne olivat isaurilaisia.
Ne tunsivat hänet.
"Pakene, herra!
"Koko Kapitolium on mennyttä.
"Musta goottipiru!"
"Onko hän — onko Teja sytyttänyt tulen?"
"Ei, me itse sytytimme puumuurin, jonka gootit olivat vallanneet.
"Gootit sammuttavat."
"Barbaarit pelastavat Kapitoliumin."
Katkerassa tuskassaan Cethegus nojasi keihääseen, jonka eräs palkkasoturi oli hänelle antanut huomatessaan hänen horjuvan.
"Minun täytyy vielä mennä kotiini."
Hän kääntyi oikealle päästäkseen suorinta tietä talonsa pääportille.
"Oi herra, se on kovin vaarallista", varoitti eräs palkkasotureista.
"Pian ovat gootitkin siellä.
"Minä kuulin, miten musta goottiruhtinas kyseli alinomaa sinua.
"Hän haki sinua joka paikasta Kapitoliumilta.
"Pian hän tulee taloosi."
"Minun täytyy vielä kerran käydä kotonani." S
Mutta tuskin hän oli mennyt pari askelta eteenpäin, kun kaupungista päin tuli häntä vastaan joukko gootteja ja roomalaisia tulisoihduilla ja kekäleillä varustettuina.
Etumaiset tunsivat hänet.
"Prefekti!"
"Rooman tuhooja!"
"Hän on sytyttänyt Kapitoliumin!"
"Alas! Alas!"
Häntä vastaan lensi nuolia, kiviä ja keihäitä.
Yksi palkkasotureista kaatui, jäljelle jääneet pakenivat.
Nuoli sattui Cethegukseen ja haavoitti lievästi hänen vasenta olkapäätään.
Hän veti sen pois haavasta.
"Roomalaisnuoli! Minun leimallani varustettu", virkkoi hän katkerasti nauraen.
Vaivoin hän pääsi lähimmälle kapealle kujalle joukkoa pakoon.
Hänen talonsa edustalla rähisi väkijoukko koettaen turhaan särkeä vahvaa pääovea.
Heidän miekkansa ja keihäänsä eivät olleet tarpeeksi vahvoja.
Cethegus tiesi sen kuullessaan heidän voimattoman vihansa purkaukset.
"Portti on luja", sanoi hän itsekseen.
"Ennenkuin he saavat sen murretuksi, olen minä jo kaukana täältä."
Kapeata sivukatua myöten hän meni talonsa takaovelle, painoi salaista jousta, meni pihalle ja riensi sisään jättäen ovet jälkeensä auki.
"Kuulkaa!"
Pääportilta alkoi kuulua toisenlaisia, voimakkaampia iskuja kuin tähän saakka.
"Sotakirves", virkkoi prefekti.
"Siellä on Teja!"
Cethegus riensi kapealle aukolle, josta voi nähdä pääkadulle.
Siellä oli Teja.
Hänen musta, pitkä tukkansa liehui tuulessa.
Hänellä ei ollut kypärää.
Vasemmassa kädessä oli hänellä Kapitoliumilta siepattu tulikekäle.
Oikeassa oli pelätty sotakirves.
Hän oli kauttaaltaan veren vallassa.
"Cethegus", huusi hän joka iskun jälkeen.
"Cornelius Cethegus Caesarius!
"Missä olet?
"Hain Kapitoliumilta sinua, Rooman prefekti.
"Missä olet?
"Täytyykö Tejan hakea sinua kotilietesi äärestä?"
Samassa Cethegus kuuli kiireisiä askelia takaa päin.
Syphax oli päässyt taloon samaa tietä kuin isäntäkin.
Hän katsahti isäntäänsä.
"Pakene, herra!
"Minä suojelen kynnystäsi hengelläni."
Hän riensikin monien huoneiden läpi talon pääovelle.
Cethegus lähti oikealle.
Hän pysyi tuskin pystyssä.
Hän pääsi vielä Zeus-saliin.
Siellä hän kaatui.
Mutta samassa hän hypähti pystyyn.
Sillä pääportilta päin alkoi lähetä meteli.
Vahva portti oli saatu vihdoin rikki.
Ryskyen se kaatui sisäänpäin, ja Teja meni vihollisensa taloon.
Kynnyksellä hyökkäsi hänen kimppuunsa väijyksissä olleen pantterin tavoin mauri, joka tarttui vasemmalla kädellään hänen kurkkuunsa.
Oikeassa välkkyi puukko.
Gootti pudotti kirveensä.
Hän sieppasi maurin kiinni oikealla kädellään ja heitti tämän pallon tavoin ovesta ulos.
Vauhti oli niin kova, että Syphax kieri yhtä päätä kadulle saakka.
"Missä olet, Cethegus", kertasi Tejan ääni kysymystään yhä lähempänä.
Nyt hän oli eteisessä, nyt atriumissa.
Ovet, jotka kirjuriorja Fidus oli lukinnut, hän mursi kirveellään.
Molemmat viholliset olivat vain muutaman askeleen päässä toisistaan.
Suurella vaivalla Cethegus oli ryöminyt keskelle Zeus-salia.
Hän toivoi vielä pääsevänsä kirjastohuoneeseensa ja saavansa
Caesar-patsaan sisästä kirjoituksensa ja aarteensa.
Samassa hän kuuli taas erään oven murtuvan ja Tejan äänen kajahtavan kirjastohuoneessa:
"Missä olet, Cethegus?"
Prefekti kuunteli henkeään pidättäen.
Hän kuuli, miten Teja kulki kirjastossa patsaalta patsaalle ja murskasi koko rivin kirveellään.
"Missä on isäntäsi, vanhus", kuului Teja kysyvän Fidukselta.
Kirjuriorja oli nimittäin paennut hädissään kirjastohuoneeseen.
"En tiedä, kautta sieluni autuuden."
"Hän ei ole täälläkään.
"Cethegus! Pelkuri!
"Missä sinä piileksit?"
Koko joukko tuntui saapuneen kirjastoon.
Cethegus ei jaksanut enää seistä.
Hän nojasi marmoriseen Jupiteriin.
"Mitä tälle talolle tehdään?"
"Poltetaan", vastasi Teja.
"Kuningas on kieltänyt talojen polttamisen", sanoi Torismut.
"Niin on, mutta tämän talon hän on jättänyt minun haltuuni.
"Se poltetaan ja tasoitetaan maahan.
"Alas paholaisen temppeli!
"Alas hänen kaikkein pyhimpänsä — hänen epäjumalansa!"
Kuului ankara isku.
Ratisten, paukkuen Caesar-patsas suistui mosaiikkilattialle mennen palasiksi.
Kultarahoja, rasioita ja papyruskoteloita lensi lattialle.
"Voi barbaaria", huusi Cethegus.
Unohtaen kaiken hän aikoi syöksyä miekka kädessä kirjastoon.
Mutta hän kaatuikin tiedottomana suulleen Jupiter-patsaan juureen.
"Kuunnelkaa! Mitä se oli", virkkoi poikamainen ääni.
"Prefektin ääni", huudahti Teja ja syöksyi kirjaston ja Zeus-salin väliselle ovelle.
Kekäle kädessä ja sotakirvestään heiluttaen hän ryntäsi saliin.
Se oli tyhjä.
Jupiter-patsaan vieressä oli suuri verilätäkkö ja akkunan luo johti leveä verijälki.
Akkuna oli pihalle päin.
Mutta pihakin oli tyhjä.
Sinne rientäneet gootit huomasivat, että takaportti oli suljettu ulkoapäin.
Avain oli ulkopuolella lukossa.
Kun tämäkin portti kovalla työllä saatiin murretuksi, — melkein samaan aikaan ehtivät muutamat gootit, jotka olivat juosseet pääportista kadulle ja kiertäneet talon kulman, kapealle sivukadulle portin ulkopuolelle — tutkittiin katu ja sen varrella olevat rakennukset tarkoin.
Eräässä kulmassa löydettiin prefektin miekka, jonka Fidus tunsi.
Synkännäköisenä Teja otti sen ja meni takaisin kirjastoon.
"Kootkaa tarkoin kaikki, mitä prefektin epäjumalan sisässä oli.
"Kuuletteko? Kaikki!
"Kirjoituksetkin ovat otettavat talteen ja vietävät kuninkaalle.
"Missä kuningas on?"
"Hän lähti Kapitoliumilta roomalaisten ja goottien seuraamana Pyhän Pietarin kirkkoon, missä koko kansa on kokoontunut kiitosjumalanpalvelukseen."
"Hyvä on! Hakekaa hänet kirkossa käsiinne ja antakaa hänelle nämä.
"Viekää paenneen miekkakin.
"Sanokaa, että Teja lähetti sen."
"Tapahtukoon tahtosi.
"Mutta sinä — etkö lähde kuninkaan kanssa kirkkoon?"
"En."
"Missä sinä vietät tämän voittoyön ja kiitosjumalanpalveluksen?"
"Tämän talon raunioilla", virkkoi Teja.
Hän sytytti vuoteen purppuraverhot tuleen.